sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Scouting


Oon ihan elämäni alusta asti ollu mukana jotenki partiossa - en nyt halua selittää teille, kuinka alusta asti, vaan teille saa riittää se, että sanon niin - ja oikeasti tarkoitan sitä, kun kerta vanhempanikin ovat olleet aika kauan partiotoiminnassa mukana aktiivisesti. Oon siis vauvanakin ollu jo kunnon partiolainen, joka on kulkenu ties missä mukana - muistan, kun olin neljän tai viiden vanha ja menimme suuren porukan kanssa mettään tekemään trangialla (jos et tiedä mikä se on, niin klick klick) munkkeja ja sen jälkeen tehtiin pajun oksasta ja nahasta kärpäslätkä, joka mulla vielä pari vuotta sitte oli tallella.
            Alotin kuitenki virallisesti partion, kun olin 8-vuotias (v. 2005 syksyllä), eli vuotta myöhemmin siitä, milloin partion saisi oikeasti aloittaa ja liittyä lippukuntatoimintaan mukaan - ja tämä johtuen siitä, että johtajapula oli suuri, enkä mahtunu enää mihinkään ryhmään vuonna 2004. Multa ei pahemmin partioon liittymiseen kysytty mielipidettä, vaan se vanhemmiltani tuli automaattisesti, että "Joo, kyllä meidän Anna haluaa partioon!" ja niin mie siellä olen. Nytten ollu mukana sen kaheksan vuotta - ja ihan mielelläni, joo.
Jos joku ei tiedä, mikä on lippukunta, niin klick klick!


Aloitin nuorimmasta ikäkaudesta, sudenpennuista (7-9 vuotiaita), joka on mun mielestä paras ikä alottaa partio, jos siihen haluaa oikeasti juurtua. Mun eka lauma (ikäkausiryhmä, missä kokoonnuttiin joka viikko) oli nimeltään Ketut ja meitä oli siinä laumassa kahden ihanan johtajan lisäksi n. 7 sudenpentua. Sudenpentuikäni loputtua minusta tuli vartiolainen (siihen aikaan 10-13 vuotiaita), joka oli sillon jotain niin uutta ja siistiä. Mun eka vartio (ikäkausiryhmä, missä kokoonnuttiin) oli Saukot, jossa mulla oli johtajia kolme teini-ikästä tyttöä ja vartiolaisiakin oli vaan kolme - minä, Venla ja Essi Y. Johtajien epäaktiivisuuden vuoksi meiän vartio kuitenki lopetettiin ja meidät kolme sijotettiin uuteen vartsuun - Amppareihin, jossa ryhmän kokoakin oli enemmän ja johtajia vaan kaks. Ja jälleen kerran, johtajat oli niin epäaktiivisia, että vartsulaisia lopetti ja lopulta meidät loput siirrettiin uuteen ryhmään. Tällä kertaa meidän Murmeleiden johtajat - Iida ja Riikka, joihin vieläki piän yhteyttä - olivat aktiivisia ja veti homman loppuun asti. Lisäksi niiden kanssa me jopa suoritettiin merkkejäkin (jotka muuten nykyään on ikäkausien uudistuksen jälkeen seikkailijoiden, 10-12-vuotiaiden, merkkejä):

Ylhäältä ja vasemmalta lähtien: vaellus, joka tuli vuoden 2008 lippukunnan 32 km juhlavaelluksen yhteydessä / leipuri / solmut / retkikokki / laulut ja leikit / (alhaalla vasen) teatteri / hätäensiapu / kierrätys / vieras kieli (joka oli viro, en kyllä osaa) / salapoliisi

Koska ikäkausiuudistus tunki tähän väliin, oli kaikki vähän sekavaa, eikä kukaan tienny, miten pitäis jatkaa - vanhan kaavan mukaan musta ois tullu sillon johtaja, mutta uudemman kaavan mukaan piti olla vielä vartiolainen. Jostain kumman syystä kuitenkin päädyttiin siihen ratkaisuun, että me oltiin vuosi keskenämme ja meistä tuli Muumit - siis minusta, Venlasta, Inkasta, Iineksestä, Janetesta, Oonasta ja Essi S.ästä. Meille tuli siinä vuoden aikana pari uuttaki vartsulaista mukaan, jotka lopulta lopetti ja Inkakin muutti Ouluun. Vuosi oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä, vaikka meillä aina retkillä oliki kivaa - ja miksei muutenki kerroilla. Koko homma vaan jotenki kaatu minun vastuulle, enkä mie osannu kokemattomana "johtajana" hoitaa hommaa. Ei taidettu mitään hommiakaan suorittaa, vaan kokoontumiset meni siihen, että katottiin elokuvia, leivottiin tai muuten vaan höpötettiin tai leikittiin.
                Tais olla viime syksy, kun homma taas sitte muuttu ja ikäkausiuudistuksen mukasesti meille tuli johtaja hommiin mukaan - niinku ois aikasemminki pitäny jo olla. Ja se oli mun isosisko, Lotta, joka alotti taas partion semmosen oisko viiden vuoden tauon jälkeen. Lotta kuitenki johti (tai veti, niinku me sanottais) kahta vartioryhmää - meitä jäljellä olevia Muumeja ja sitte Ninja-Sieniä, joissa oli muutenkin jo läheisiksi kavereiksi tulleita ihmisiä tai muuten tuttuja, eli Rosa, Essi Y. ja Laura (klick klick Lauran blogiin!). Tämmösen pienen aikakysymyksen ja Lotan elämän helpottamiseksi meidän vartsut yhdistettiin.


Me oltiin Pussirotat ja mukaan tuli myös toinen johtaja, Lotta - elikkäs siis Pussirotat ja Pussilotat! Vaikka meillä oli Pussirottina kivaa ihan viimiseen kertaan asti, niin jossain vaiheessa kuitenki myöhemmin tullu Lotta putos hommista pois ja sitä ennen Essi Y. ja Laurakin hommansa lopettivat. Meistä tuli kuitenki vielä enemmän tiiviimpi ryhmä, jolla oli vielä enemmän hauskaa - vaikka välillä kompastuskiviä tulikin. Meidän porukka kuitenki nyt hajoaa, koska meistä tulee vihdoin ja viimein johtajia ens syksynä ja me saadaan pikkusia johdettaviksi - mie alan johtamaan Rosan kanssa, jonka oon oikeastaan sudenpentuajoista asti tuntenu. Ja nyt on käyty johtamiseen koulutuskin - eli ROK-koulutus.

Haluisin kertoa teille vielä myös retkistä (kestää yleensä viikonlopun), ennen ku alan vastaamaan noihin teiän lähettämiin kysymyksiin. Eli siis retket, jotka tapahtuu oikeasti ja kirjaimellisesti keskellä ei mitään, eli metsässä, sähköttömässä mökissä - harvemmin siis telttaillaan. Rehellisesti sanottuna retket on sitä, että poikia tulee käymään tyttöjen kämpällä tai tytöt käy poikien kämpällä - ja jos se ei onnistu, niin sillon vaan puhutaan paskaa tai muistellaan menneitä ja mähötään. Vaikka poikien kämpällä ei tytöt sais olla yötä, niin muistan kyllä yhen retken, kun sinne Venlan kanssa jäin yöksi, kun Venla oli jalkansa tökkässy jonnekki niin, että se turpos kaksinkertasesti, eikä sillä voinu missään metrin hangessa lähteä pimiällä kahlaamaan paria kilometriä mettässä takasi tyttöjen kämpälle. Ja mie jäin sitte seuraksi. Aamulla herättiin siihen, että poikien EA-paketti palo pöydällä. Ei ollu paljoa ennää jäljellä - vaan semmonen muoviklöntti.


Mikä tekee partiosta niin kivaa? Vastaus on simppeli, vaikkakin monisanainen - kaverit, retket ja leirit.
Parasta partiossa? Parasta partiossa on oikeasti se seura - ei se, että missä ollaan ja mitä tehdään, vaan oikeasti se päätön porukka, jonka kanssa naurua saadaan aikaseksi vaikkapa sanasta "pottu". Eli siis se huumori myös, joka on niin oman sorttista kieroutunutta huumoria.
Entä tylsintä? Jaa-a, partiossa harvemmin mikään on tylsää! Mutta voi oikeasti olla tosi turhauttavaa istua kirkossa kuuntelemassa jonku papin saarnaa, ihan vaan sen takia, että oot partion kautta jumalanpalvelusta avustamassa.
Ootko saanu partion kautta paljon kavereita? Oon ja vieläpä ympäri Lappia - ja ehkä pikkusen sen ulkopuoleltaki! Jännä, miten paljon oikeasti tunnen partion kautta porukkaa... Ja kyllä poikakaverinkin olen partion kautta löytäny, että huippu harrastus on kyllä! :)
Tykkäätkö enemmän sellaisista kerroista/retkistä kun saa vaan hengailla kavereiden kanssa ja näi vai sellaisista joilla on järjestetty reilusti ohjelmaa? Semmonen kompromissi nuiden väliltä ois aika bueno! Mun mielestä kumminki kerroilla pitää olla ohjelmaa, ettei se mee höpötykseksi ja retkillä sitte vähän vähemmän, että se on semmonen hengailupaikka sitte - leireillä se välimaasto siitä.
Paras leiri? Mun pitäis sanoa Routa (partiotahti Pellossa viime helmikuussa) eräiden tapauksien takia, mutta vastaan silti sen ainoan Finnjamboreen, millä oon ollu, eli Kilkkeen, vaikkaki siellä on myrskyssä tullu kirottua pariin kertaan.

Mun piti kuvata teille myös mun tuo partiopaita, eli "virallinen", mutta se on tämän kirjotushetkellä huollossa Isolassa (= isovanhempien luona), kun oon ihan hirveä epäonnistuja yhen merkin kiinnityksen kanssa.

Kuvia vuosien varrelta, jotku saattanu aikasemminki ilmaantua blogin puolella - perusretkien lisäksi kuvia Kilkkeeltä, Hehkulta ja Roudalta. Muilla mulla ei oo pahemmin kameraa ollu mukana!

6 kommenttia:

  1. oi murmelit! oisimpa vielä partiossa :333 oi niitä aikoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii! sun pittaa uusiksi tulla mukkaan toimintaan :)

      Poista
  2. Tää oli tosi kiva postaus, kiva et on muitaki partiolais-bloggaajii : ---D Jee kilkkeel oli huippuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hah, ei partiolaisbloggaajia vissiin paljoa tosiaan oo. ja nii oliki! :)

      Poista
  3. wuhuu mahtavaa nähä ittensä parissa kuvassa ah aina niin ihanassa eräjormailukunnossa...! mutta tosi kiva postaus, joka oli partiolle eduksi! :):)

    VastaaPoista