tiistai 26. helmikuuta 2013

Yhteinen päivä


Voiko ihminen olla oikeasti näin onnessaan jostaki pienestä jutusta? Mielissään, niinku Eerika sanois. Ensinnäki, miten ikinä oon voinu elää ilman Photoshopia. Se on ihan täydellinen, enkä tajua, miten oon vaan värkänny sen kanssa kuviskoulussa. En ikinä enää muokkaa millään muulla! Yhteishakukin on takana päin ja mulla on varsin onnistunu olo - en napsutellu mitään väärin ja koska päätinki laittaa 4. ja 5. vaihtoehdot (vaikka siis pääsen kyllä varmasti jo 2. vaihtoehtoonki), niin en voi millään jäädä ilman opiskelupaikkaa! Oon myös ihan innoissaan siitä, että mulla on vihdoin uudet farkut niiden jo monensienkohan haaroista rikkoutuneiden tilalle. Ostin myös yhen paidan, jota oon kuolannu jo pidemmän aikaa - en oo kyllä vielä ihan varma, että laitanko sen huomiseen ysien konserttiin päälle, vai en (se tekosyynä sen siis ostin). Tästä siis aasinsillalla seuraavaan aiheeseen: konsertti on huomenna ja arvatkaa kenen ääni on parantunu! Minun! Niimpä! Oon ihan innoissani, vaikka oon vähän paniikissa, koska en oo varma, muistanko kaikkia sanoja ulkoa - uhkasin siis laulaa ilman sanoja ja nyt vähän kaduttaa, mutta katotaan miten se menee. Ehkä teki sitte kuulette, koska Lumi lupas videoida sen. Mulla on huomenna myös työhaastattelu Lappalaiseen, eli siis mansikanmyyjäksi, joka vähän jännittää. Kävin myös eilen kyselemässä minun entisestä tettipaikasta (eli Studio Sarasteelta) kesätöitä ja ne lupas harkita, koska ossaan käyttää Photoshoppia ja mulla oli kuulema tetissä niin hyvä työpanos - tai ehkä ne vaan tykkäs niisttä kahvista ja kekseistä, jotka jätin sinne lähtiessäni. Saa nähä sitte, minne pääsen! :)

Teitä ei muuten varmaan kiinnosta kuulla kummallisesta koirasta, joka ilmesty viikonloppuna meiän retkelle? Vai oonko ihan väärässä?

ps. isoäiti muuten täytti eilen vuosia ♥

3 kommenttia: