Toisin ku Blogger, Facebook kysyy aina, mitä mietin. Aina en ehkä tänne kirjoita, mitä mietin, mutta nyt aion. Mulla vähän surettaa. Viime aikoina on tapahtunu oikeasti ikäviä asioita, jotka painaa minun mieltä. Tuntuu, että kaikki yhtäkkiä tuntuu ihan kummalliselta, ihan niinku elokuvissakin, kaikki kamala tapahtuu kerralla. Ja sitten vielä lurjus nimeltä Eevi on lähteny maailmalle, enkä voi sanoa sille mitään näistä - yleensä kun tosiaan aina kerron kaiken ekana Eeville. Nyt pidän sisällä siihen asti, että se onnistuu.
Onneksi elämässä on ihaniakin yllättäviä asioita, niinku musiikintunti, jolla katotaanki hyvää suomalaista leffaa - Keisarikuntaa - ja mennään seuraamaan lukiolaisten Floran päivän juhlaa saliin, jossa oli hyvvää musiikkia ja huono puhe. Sen juhla kyllä pisti vähän miettimään - ja siellä mulle jutellu lukion opo - että valittinkohan sittenkin väärän lukion, mutta en nyt ennää viiti alkaa säätämäänkään. Uskon, että saan vielä tarpeekseni tämän koulun seinistä 17 päivän aikana ja oon tyytyväinen ratkaisuuni.
Haluan vielä kertoa teille sen, että te ette tajuakkaan, miten vaikeaa on, ku Eevi on pois. Olis niin paljon intoiltavaa sille, niin paljon itkettävää sille ja niin paljon asioita, jotka oisin halunnu tällä viikolla kokea sen kanssa. Ehtisi nauttia tästä yhteisestä kaappielosta ja muusta sen rinnalla.
Kyllä, mulla on ikävä.
ps. oon jo nyt kyllästyny minun facebookin profiilikuvvaan, mutta mulla kyllä vähän hävettää, jos rupean vaihtamaan sitä taas... vai mitäs sanotte?
pps. lotta et vieläkään saa tätä paitaa, turha kuvitellakkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti