lauantai 18. toukokuuta 2013

You can count on me

Kaveripostausta oltiin toivottu pitkästä aikaa, niin tässäpä tullee! En voi sanoa, että minun kaveriporukka ois hirveästi parin vuoden aikana vaihtunu, vaikka oon hirveästi tutustunukki varsinki viime aikoina uusiin ja ihaniin ihmisiin - perusporukka vaan on ja pyssyy. Mutta ettei postauksesta tule hirveän pitkä ja naamoja näy turhan paljon, niin rajasin kaverilistaa aika paljon, vaikka hirmusesti eri ihmisiä oisinki halunnu esitellä teille. :)
Oon tehny kaveropostauksen aiemminki ja se löytyy nykyään ilman kuvia tästä.


Oisin hävyton, jos en alottais esittelyjä Pinjasta. Tää on ihminen, joka on tuntenu minut ihan siitä vaippapöksyiästä asti. Naapurissa asuva ikuinen heppatyttö on se, josta viikkokin erossa tuntuu ikuisuudelta - voitte vaan kuvitella ne päivät, kun Pinja tuli kolmen viikon kielikurssilta tai mie vuotta myöhemmin. Pinja on myös ehkä meidän porukan höpsö (kaikella rakkaudella ), joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja nukahtaa aina minun viereen, kun on tarkotus kattoa elokuvaa. Oon ollu Pinjan kanssa samassa ryhmässä päiväkodissa ja siitä lähtien samalla luokallaki - toivottavasti molemmat päästään vielä kuvislinjallekki (Pinja siis on myös kuvataidetyyppejä)! Käytiin myös sama ripari ja nyt ollaan samassa itukoulutusryhmässäki. Tästä tytöstä on ajan myötä kasvanu mulle melkein toinen sisko ja voisin jopa sanoa, että myös meiän vanhemmat pitää Pinjaa melkosena ottotyttönä, vaikka ei se kyllä oo koskaan meillä varsinaisesti asunukkaan. Me vaan ollaan oltu paita ja peppu jo vuodesta 1997. :)

Pinjasta tulee mieleen hevoset elävinä, piirrettyinä - ihan minä vaan, Salkkarit, kooma-aamukahvit, kunnon naurukohtaukset, Vespat, kesäöiden seikkailut, miljoonat itestä otetut kuvat iPhonen etukameralla, reinot ja Poliisin poika -elokuva, missä Pinja näyttelee nimikkoroolia (ei sillä, että oisin koskaan kattonu sitä)!


Kaappikaverini Eevi kyllä kaipaa myös esittelyjä. Tää on se tyttö, jota ilman en tuu pärjäämään enää lukiosta kolmen yhteisen yläastevuoden jälkeen - kuka muu muka vois kestää minun naamaa päivästä toiseen, höpötellä minun kanssa tunneilla ja vihata opettajia yhessä? Ok, varmaan aika moni, mutta Eevi on korvaamaton! Tutustuttiin Eevin kanssa siis heti seiskaluokan alussa ja jo muutaman viikon jälkeen oltiin valmiita ottamaan yhteinen kaappi koulussa, vaikkei hirveästi tunnettu toisiamme. Tää tyttö on semmonen tapaus, jolle yleensä kerron kaiken ensimmäisenä ja joka ymmärtää minun ihan kummallisia selityksiä. Ja jonka saan aina suostuteltua esiintymään minun kanssa ihan ihmeellisissäki musiikkiesityksissä (ok, esiinnytään me ilman toisiammeki). Eevi tosiaan harrastaa pääasiassa viulun soittamista musiikkiopistossa ja on meiän porukasta se, jolla löytyy se täydellinen sävelkorva. Tämä tyty suostuu myös aina kuvailtavaksi (tästä Eevin elokuun kellokuvailuihin ja siitä tehtyyn behind the photos -videoon) ja on ehkä eniten perehtyny minun blogiinki, koska se kyttäilee sitä aina iPhonellansa, jossa tää on aina välilehtenä.

Eevistä tulee mieleen ehottomasti viulu, viikset, klassinen musiikki, Romanttinen hölmö, iPhone, kellot, hipsterit, Helsinki, tomusokeripäällysteiset pehmeät jutut ja törkeät kaksarit. Ai niin ja se, että nauraa niin paljon, että näyttää hylkeeltä, ku ei ennää kuulu mittään! :D


Koska oon aina ollu sitä mieltä, että tyttö ja poika voi olla vaan kavereita, löytyy minunki kolmen parhaan kaverin joukosta yks poika - Juho. Oon tutustunu tähän joka paikassa kirjaimellisesti pomppivaan SM-tason yleisurheilijapoikaan melkosten "suhdesotkujen" kautta kuutosen ja seiskan välisenä kesänä Iineksen (josta en tuu teille kertomaan) kautta. Yläasteelle siirtyessä päädyttiin sitten samalle luokallekin ja ollaan muistaakseni siellä alusta asti oltu hyvissä väleissä - muutamia riitoja lukuunottamatta. Juho on semmonen ihminen, jonka kanssa tulee soiteltua piiiiiiitkiä puheluita, vaikka muuten en soittele juuri kellekkään. Vaikka varmaan ollaan molemmin puolin välillä kunnon ääshouleja, niin pysytään luottamuksellisesti puhumaan toistemme kanssa aina kaikesta ja ymmärretään toisiamme tosi paljon. 
              Juho on meiän kaveriporukasta se, joka vetelee kokeista aina ysipuolta ja kymppiä, tietää kaikesta kaiken ja on kaikessa aina mukana - millon se sitte on itukoulutus, tyttöjen ilta (tai ainakin sen piti olla), nuortenilta, leiri, ravintolareissu, synttärit... Ihan mikä vaan! 

Juhosta tulee mieleen memet (ja niistä Juholle tekemäni paiat), leuan heiluttaminen, ylläripylläri yleisurheilu, Vanilla Cola, randomit Kik-keskustelut, pitkät puhelut, Sonata Arctica ja Kauppayhtiö.

EDIT: Oon eläny kolme vuotta valheessa ja tämä poika on kuulema vihannut minua koko ajan. En tiiä, mitä oikein pitäis sanoa, mutta tuntuu pahalta ja kyyneleet on vallannu minun naaman.


Lumi (vasemmalla) kuuluu kans meiän kouluporukkaan ja seiskaluokasta aika paljon pienentyneeseen tyttöporukkaankin. Lumi on fiksu tyttönen, jonka kanssa tulee aina välillä otettua yhteen, kun ollaan molemmat aika "voimakkaita" persoonia. Tää tyttö on myös se, joka saa aina villeimmät ajatukset porukassa, mutta tarpeen tullen on kunnon kiltti tyttönen. Lumppa on myös yks meiän ituryhmässä (kohta voi sanoa jo isosryhmäksi!) olevista harvoista hyypistä. Ollaan tutustuttu Lumpan kanssa 7. luokalla, kun päädyttiin samalle luokalle, vaikka ollaan kyllä kuultu toisistamme ennen sitäkin - seurusteltiin nimittäin yks yö samaan aikaan saman pojan kanssa tietämättä asiasta ollenkaan (mie olin silti ensin!!!).

Lumista tulee mieleen jalkapallo, Cafe&Bar 21, armeijakuvio ja -vihreä, sanonko-edes-mikä-nettisivu, Tyynen Rauha, bandeaut ja ihan liian monen mutkan päässä oleva talo, jonne hädin tuskin osaan ajaa.

Vilma (keskellä) on se tyttö, jonka kanssa 2. luokalla innostuttiin kahestaan siivoamaan niiden nelikerroksinen talo lattiasta kattoon niin hyvin, että pesuaine tuoksu viikonki sen jälkeen. Vilmaan oon tutustunu tuossa meiän viereisessä pulkkamäessä eskaria edeltävänä vuonna, jonka jälkeen oltiin sitten samassa eskariryhmässä ja samalla luokalla ekan ja tokan luokan - nyt sitten ollaan oltu yläastekin samalla luokalla pienen tauon jälkeen. Vilma on semmonen persoona, että vaikka Vilma kuin yrittäis olla vakavissaan, niin sen saa nauramaan - on se myös vähän höpsöki!

Vilmasta tulee mieleen kunnon syöpöttelyt, cheerleading, ajoissa oleminen, elokuvien kattominen, siivous, keskelle mettää eksymiset, tunteja kestävät höpötykset pojista ja pyöräily!

Rosa (oikealla) on se tyttö, joka kestää minua aina metässä ja miksei nyt muutenkin, lähinnä partiohommissa aina. Ollaan tutustuttu Rosan kanssa 3. luokalla, kun mentiin samalla musiikkiluokalle, vaikka kyllä nähtiin toisemme myös jollaki partioleirillä ennen sitä. Tää kitaraa soittava sekopää on aina ollu mulle hirmusen tärkeä ihminen, jonka kanssa oon jakanu kaikki (tai ainaki suurimman osan) minun partioleireistäki - nykyään leiri ilman Rosaa ei oo leiri! Tää tyttö on myös se, jonka kanssa vietän melkeinpä jokasen tiistai-illan vartsun merkeissä.

Rosasta tulee mieleen kitara, ankat (en tiedä miksi!), kyydin pummiminen, partio, laulaminen, kaiken syötävän kauhea hamstraaminen, hierova presidentti, I hate it when I lose my black friend in the dark ja I hate it when I lose my white friend in the snow!

Loppuun muutamia yhteiskuvia, joissa olo on onnellinen. :)

Kuvissa näkyy myös Roosa, Elina, Laura, Jonna ja Petteri. Ihania ihmisiä nekin! :)

6 kommenttia:

  1. koska tulee "erilaiset kaverit" kaveripostaus XDDDDDDDDDD
    terkuin innokas kommentoija mä again

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi oona... en tiiä vielä! :D

      Poista
    2. niinpä?! sellane "mun ernu kaverit jotka on oikeesti vanhempia mut vois olla suoraa ala-asteelta" oisko mitää!!
      -lb

      Poista
    3. haha vois kyllä! ...or not :D

      Poista