Mutta kuitenkin

En ehkä koskaan osaa taitella origami kurkea oikein päin kovista yrityksistä huolimatta (niitä en viitsi julkaista täällä...), enkä ymmärrä, miksi nukahdin torstaina kesken kaiken tuhisten peittoon (jonka ihan ilman kauan kaipaamaani ja erittäin hyödyllistä miestä laitoin pussilakanaan!). En ehkä osaa pitää huonettani siistinä, vaikka kuinka yrittäisin ja pienempänä onnistunut. En ehkä osaa kastella ulkona kukkia ilman, ettei housunikin olisi samassa märät. En ehkä tykkää shoppailusta, vaikka täydellisen vaatteen sattuessa käteen (kaupassahan minä en sovita, jos ei ole housut tai muuten vaan vaikea vaate!) olisinkin aivan myyty. En ehkä muista juoda tarpeeksi, vaikka tiedän kupsahtavani helteellä hetkellä millä hyvänsä. En ehkä koskaan pääse leffanvuokrauskierteestä eroon, mutta ei hyvien elokuvien aivoihin varastoiminen ole ihan luvatonta. En ehkä koskaan opi liiskaamaan sääskeä ajoissa. En ehkä koskaan muista laittaa kirjeitä postiin ajoissa, vaikka olisinkin ne hyvissä ajoin kirjoittanut. En ehkä koskaan opi katsomaan, sataako ulkona vai vääristääkö silmäni. En ehkä koskaan muista muistuttaa teille, miltä näytän. En ehkä koskaan opi, mutta ei se haittaa.

En ehkä, mutta kuitenkin.