In Berlin part. 1

Jaan Berliinin reissun käytännönsyistä muutamaan osaan (ihan niinku jotku on oikeastikki Berliinille tehny if you know what I mean) ja alotellaan siis vaan matkustuspäivästä ja sitä seuraavista kolmesta päivästä. Loppuosa tulee sitten myöhemmin! :)

En oo oikein hyvä herääjä, vaikka tarpeen tullessa oon kyllä pomppaamassa millon tahansa ylös. Sen takia  matkustuspäivät  on yleensä kamalia, koska sängystä pitää nousta luvattoman aikasin, että varmasti ehittiin. Me lähdettiin siis keskiviikkona aamupäivästä ajamaan kohti Luulajaa, josta meidän lento lähti (joo, ajettiin Ruottin puolelle lentämään, koska se ois täältä sama matka ko ajais Ouluun). Minun mielestä autossa matkustaminen on jees, jos on hyvä seura ja tunnelma, joka meilläkin aina välillä oli - fiilistä tietenki laski vähän se, että kuultiin radiosta koko ajan päivityksiä Vihtavuoren tilanteesta. Autoilu suju kuitenki hyvin eväiden kera ja oltiin just sopivasti lentokentällä: ei tarvinnu pahemmin ootella siellä pitkään, muttei kuitenkaan tarvinnu hoitaa kaikkea hiki hatussa. 

       Luulajan kenttä on kuitenki sen verran pieni, ettei me sieltä tietenkään pystytty suoraa lentämään Berliinin kaltaseen miljoonakaupunkiin, vaan me lennettiin ensin Tukholmaan, jossa sitte varsinainen ootteluki alko. En muista, kuin kauan me siellä ootettiin, mutta ehittiin kuitenki hyvin käyä syömässä ihan oikeaa ruokaa räpien, kierrellä kentällä olevia liikkeitä ja herkutella FroYoilla. Lento meni hyvin, vaikka oltiinkin ehkä vähän hukassa sillon illalla kymmenen-yhentoista aikaan, kun suunnisteltiin hotellia kohti julkisia käyttäen. Ei tarvinnu kauaa houkutella nukkumattia enää siinä vaiheessa, kun oltiin koko päivä matkustettu ja saatu läheisestä venäläisten 24h auki olevasta kaupasta vähän ruokaa massuun. 

 Eka päivä  oli vähän koomanen ja me vietettiin se pyörien hotellin lähialueilla ja hups vaan sitten oltiinkin jo yhellä Berliinin tunnetuimmista (ja kalliimmista) ostoskadulla nimeltä Kurfüstendamn, josta löyty ehkä kaikki minun tietämät liikkeet ja Euroopan suurin tavaratalo, josta mulla ei ois kyllä ollu varaa ostaa juurikaan mitään - mutta olihan seki hieno paikka! Sieltä löytyy myös Keisari Vilhelmin muistokirkko, jossa meiän oli tarkotus käydä, mutta meiän harmiksi se oli ensinäkin sillä hetkellä kunnostuksen takia peitetty melkein kokonaan, eikä sisältä löytynyt mitään muuta nähtävää, ko loistelias paikka, missä kerrottiin kirkon historiasta - oisin halunnu kuvata sitä, mutta heti kun laitoin kameran päälle ja otin yhden kuvan rakennuksen sisäkatosta, niin työntekijät alko kattomaan minua paheksuen ja sanokin mulle jotain saksaksi (ihan niinku mie oisin ymmärtäny...), vaikka missään ei lukenu, että paikassa ois kuvauskielto (ja ihan hyvin ne aasialaisetkin siellä kuvaili). Kahvittelemaan me ei kyseiselle kadulle jääty sen hintojen takia, vaan mentiin vähän syrjemmäs syömään suklaakakkua, josta jatkettiin metrolla meiän hotellin viereiseen ostoskeskukseen (Wilmersdorfer Arcaden) kiertelemään muutamia kauppoja läpi. Mansikkakauppiaan kautta lysähdettiin sitten hotellihuoneeseen ja käytiin illemmalla vielä vaan läheisellä kojulla syömässä pientä suolasta.

 Seuraavana päivänä  suunnattiin tsekkaamaan Brandenburgin portti - joka on vähän niinku Riemukaari - useiden turistien kanssa. Siellä oli ihan mielettömästi väkeä ja tietenki niitä rahastettiin upeasti sillä, että siellä ois saanu ottaa pientä maksua vastaan kuvia "sotilaiden" tai Berliner bearin tai vaikkapa Mikki Hiiren kanssa (jos nyt rehellisiä ollaan, niin oisin ite halunnu sen nallen kanssa kuvan, mutta koska oon pihi niin...)! Minun Isä on hullu historiafriikki ja oli oikeasti kiva kuunnella tuollaki sen juttuja, kun se niin innokkaasti selitti Berliinin historiasta! Meiän perhe yleensä lähtee ekaa kertaa jonnekin kaupunkiin matkaoppaan (siis semmosen kirjan) kanssa, eikä tääkään kerta ollu poikkeus - me kierreltiin fiksusti Berliiniä tuon opuksen kanssa. Ihme kyllä, me ei löydetty sieltä Madame Tussaudsin vahakabinetista mainintaa (tai ainakaan mie en löytäny), mutta onneksi meiän hotellilla oli sinne vinkkaileva esite. Toisena päivänä tosiaan käytiin siellä poseraamassa julkkisten kanssa! Tuoki vahakabinetti oli upea, mutta ei tietenkään mitään verrattuna Lontooseen - tietenki asiaan vaikutti seki, että tuosta paikasta osa oli vaan saksalaisia julkkiksia tai historian henkilöitä, eikä mulla ollu hajuakaan ketä ne oli (poikkeuksena tietenki Hitler, josta ei jostaki syystä saanu ottaa kuvia). Onneksi sieltä löyty myös - ah niin ihana - Pattinson, joka on minun lempparimiesnäyttelijöitä (eikä todellakaan Twilightin takia, anteeksi vain).

     Siellä kiertelyn jälkeen me poikettiin muutamassa kaupassa, jonka jälkeen oliki aika mennä syömään - Isi oli valmiiksi ettiny netistä Berliinin ainoan paikan, missä saa hanasta meiän Äitin lempparipanimon olutta ja sinnehän me mentiin (tosin me ei tiedetty siitä, vaan Isi salaisesti vei meiät sinne). Siellä oli muuten ehkä maailman ihaninta hymyä väläyttelevä tarjoilija, jolla ei ollu mitään ongelmaa (vaihettiin annoksista lisukkeita yms. ja se vastas kaikkeen no problem). Ja nyt myönnän jotain, mitä en normaalisti tee: join elämäni ensimmäisen oluen kyseisessä paikassa (Saksassa olut yms. K16, joten pakkohan se oli?). Sieltä käveltiin masu täynnä wiener schnitzeliä läheiselle aukiolle, josta löyty Berliinin konserttitalo. Me luultiin, että sen viereiset kaks loisteliasta rakennusta ois ollu kirkkoja, mutta meiän harmiksi homma oli täyttä huijjausta ja niistä oli tehty ihme museoita. Me käveltiin sinä päivänä aika paljon ja suunnattiin kohti  Itä-Berliinin puolella olevaa Alexanderplatzia, joka oli täynnä rakennustyömaita, poiketen välillä kahville, jossa mie olin ainoa, joka ei syöny apfelstrudelia. Kun Länsi vaihtuki Itään, niin mulla alko vähän harmittamaan, koska niinku kavereiden postikortteihin kirjotin, että Berliini on samaan aikaan kaunis ja ruma kaupunki. En oo oikein koskaan tykänny harmaista laatikkomaisista taloista ja niitä Itä oli ihan täynnä. Kaiken harmauden keskeltä löyty kyllä yks aivan ihana kauppa, jossa myytiin käsin tehtyjä jänniä muovisia- ja aitoja kivikoruja, josta tuo minunkin läpinäkyvä risti löyty. 

     Pienen kävelymatkan päässä oli suihkulähde, jonka Äiti halus ehottomasti nähä, joten sielläkin käytiin, jonka jälkeen olikin jo aika hiipparoida kohti seuraavaa kohdetta - vaikka kyllähän me matkalla pysähdyttiin kattomaan Berliner Domia. Seuraava kohde oli nimeltään Checkpoint Charlie eli yks Itä- ja Länsi-Berliinin rajanylityspaikoista Amerikan alueella, josta on nykypäivänä tehty yks turistikohde. Siellä näky ensimmäisen kerran Berliinin muurin pätkiä ja myös pieniä tietoiskuja muurista ja rajaa ylittäneistä tai ainakin yrittäneistä. Oli aika pysäyttävää lukea niitä - jopa vuoden vanhoja on ammuttu siihen rajalle ihan vaan jonku aatteen takia. 

 Lauantai  sisälsi lisää shoppailua lähikadulla ja miksei vähän muuallakin. Me käytiin myös hotellin läheisen kirkon ympärille rakennetuilla markkinoilla/torilla, jossa myytiin yhtä sun toista, niinku tuoreita kirsikoita ihan pilkkahintaan. Meillä oli jo ennen reissuun lähtöä suunnitelmia lauantaille, sillä oltiin otettu selvää Charlottenburgin linnan pihalla olevista Ducksteinin festareista - eli olut- ja kulttuurifestareista - joissa esiinty rockabillyä soittava Rockhouse Brothers. Ne oli aivan mahtavia ja mie olin ihan fiiliksissä (kuuntelen salaa aina rockabillyä, uskokaa tai älkää, se on hyvää!), vaikka onki nyt jälkikäteen tutkiessa aika pettymys huomata, ettei ne ollukkaan niin hyvännäkösiä, mitä katoin... Keikka jatku pitkälle iltaa ja sen aikana tuli syötyä yks täysin lässähtävä crepes ja käveltyä useamman korttelin matkan takasin hotellille. Kaiken kaikkiaan tosi mukava ilta! Niin ja olihan se viereinen linnaki aika hulppea. :)