maanantai 15. heinäkuuta 2013

Pari valitsematonta sanaa


Saatan vaikuttaa hupsulta, kun kirjoitan tästä aiheesta, koska toisaalta mulla ärsyttää koko homma ja saatan antaa itestäni väärän kuvan, kun taas toisaalta saatan ehkä osittain saaha jotain fiksuakin tässä sanottua. Haluan nyt kuitenkin heti ensimmäiseksi tehdä selväksi, etten ole kenellekkään henkilökohtaisesti mitenkään katkera - tai katkera oikeastaan muutenkaan - vaan pohdiskelen ääneen.

Mulla on bloggaamistaustaa kolme vuotta ja kaikki kolme tämän saman blogin ajalta. Yhtään postausta en ole poistanut, vaikka kuvia onkin hävinnyt minusta riippumattomista syistä - oon jotenki aina kirjottanut blogia itelleni ja halunnu nähä, miten matkan varrella kehityn ihmisenä. Rinnalla on tullu lukijat, jotka on tavalla ja toisella kasvattanu minua itteä henkisesti blogin myötä - on tullu niitä haukkuja, jotka on ehkä saanu minut kiukun valtaan ruudun toisella puolella, mutta onneksi on tullu myös niitä kehuja ja rohkasevia kommentteja. 

En oo koskaan mitenkään erityisesti tykänny muodista, enkä kauneudesta, vaikka uudet vaatteet tuo hyvän mielen (shoppailu ei, turha yrittää!) ja meikkejä käytänkin. Oon kirjotellu niistä yhen käden sormilla laskettavan määrän, enkä usko, että toista kättä välttämättä seuraavan kolmen vuoden aikanakaan kaivataan mukaan (en kuitenkaan koskaan sano ei koskaan). Mutta kukapa oikeastaan haluaisi lukea nykypäivänä blogia, joka ajelehtii päivästä toiseen tarttumatta varsinaisesti mihinkään asiaan? Pelkkää lifestyleblogia? 


138 ihmistä ja muutama hassu anonyymi, jotka lukevat blogia vain sen takia, että minä kirjoitan sitä (kavereita ilman Blogger-käyttäjää tai ihmisiä, jotka haluavat nauraa selän takana, koska naamatusten tullee pupu pöksyyn). Siihen se sitten jääkin. 138 on oikeasti paljon ja sitä tulee välillä ihmeteltyä, mutta miten ihmeessä joku blogi muutamassa hassussa kuukaudessa on keränny itelleen jo sen kolmisensataa lukijaa ja anonyymit päälle? Ja että kommentteja tulee jokaiseen postaukseen vähintään se viisikymmentä, kun tällä lukijamäärällä saa sormia piettää ristissä, että yks tullee. Oon aina ihmetelly sitä. 

En koskaan tuu pääsemään Indiedaysin blogien tasolle, en koskaan. Minun postaukset ei oo niin mielenkiintosia, että ne sille tasolle löytyisi - hyvä kun se satanenkaan tuli sillon joskus täyteen. 
Vaikka oonkin onnellinen kaikkien sille tasolle päässeiden puolesta, kyllä mulla vähän harmittaa. Ei harmita, etten "pääse blogijulkkikseksi", sillä sellainen mulla ei oo hommassa tavotteena, vaan harmittaa se, etten pääse mukaan kokemaan niin hienoja juttuja, mitä sellaisen tsydeemin mukana pääsee kokemaan. Vähän niinku et halua sinun ex-poikaystävää takasi, mutta kun se alkaa seurustelemaan jonkun kanssa sinun jälkeen, niin tulee semmonen höh-olo. Tiiättekö mistä puhun? 

Onhan tässäkin hyvätkin puolensa - ei tarvitse kolmeen kertaan miettiä (kaksi on jo tarpeeksi mulle), mitä julkaisee, eikä mulla oo missään vaiheessa semmonen olo, että oisin jotenkin selityksiä velkaa lukijoille, jos vaikka en postaakkaan muutamaan päivään. En koe tarvetta valitella kuvien laatua, eikä kellään oo kummosempia odotuksia minun blogia kohtaan. Tätä saa tehdä sillee, miltä itestä tuntuu. :)

14 kommenttia:

  1. Vaikka en aina itse yhtenä anonyyminä kommentoi jokaiseen postaukseen jonka teet, niin aina luen sen ja ihailen!! <3
    Blogisi on yksi aidoimmista blogeista jonka tiedän. Niin tunnelmallinen! Ja se vielä että postaat ihanan usein, tekee tästä blogista yksi parhaimmista. Oon tosi onnellinen että löysin sun blogin ihan sattumalta :)

    Rakkaudella, yks anonyymi :D <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi aivan ihana kommentti kiitos ihan mielettömän paljon ♥ :)

      Poista
  2. Oi anna upee teksti! Ja mulla itellä on sama juttu, oon pohtinu ihan samoja asioita ja ihan samat fiilikset :D jes en oo ainoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha hyvä ettei olla yksin asian kanssa! :D sulla on kuitenki aivan mieletön blogi, usko pois ♥

      Poista
  3. Moi! Mun mielestä sä olet loistava bloggaaja ja sulla on tosi upeita kuvia ja ihania tekstejä, vaikka et ookkaan mikään suomen tunnetuin bloggaaja. Olishan sellanen upeeta et tosi moni tietäs ja tunnistas joka paikassa mut olishan siinä omat haittansakkin. Ja kun sanoit et sun postaukset ei oo niin mielenkiintosia, niin oot väärässä! Sun kaikki kirjotukset on upeita omalla tavallaan ja hei, ihmiset on erillaisia, ei kaikki tykkää samanlaisista jutuista. Joten oo onnellinen sun lukijoista, koska monellakaan ei oo noinkaan paljoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitokset ihanasta kommentista! oon ihan mielettömän onnellinen jokaisesta tänne eksyneestä, mutta aina välillä tulee mietittyä tämmösiäkin juttuja. onneksi on sinun kaltasia ihmisiä, jotka osaa piristää ♥ :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. jesjes en oo ainoa, joka miettii tämmöstä! :)

      Poista
  5. Nyt vastaan kunnolla tähän postaukseen! Mä sun tunnettuna blogifanina oon ihmetelly samaa, miten sulla, joka oot nii taitava kirjottaja ja kuvaaja ja kaikkee ei oo tuhatta lukijaa? Ne tuhat lukijaa oisit tasan ansainnu. Ja muut hintalappubloggaajat (tiiät ketä tarkotan) ei niinkää. Ne joilla on tuhansii lukijoita kommentoi sataan blogiin päivässä, mainostaa blogiaan demissä tai muuten vaan sattuu olemaan sairaan hyvä tuuri. Oon susta niin ylpeä että jaksat pitää tätä blogia näinkin "pienelle" yleisölle etkä tee mitään edellämainituista että saisit enemmän lukijoita. Indiedays inspiration on täysin yliarvostettya ja tunsin paria vasta sinne päästyä blogia kohtaan pientä myötähäpeää. Neki blogit on valittu selvästi lukijoiden määrän perusteella, ei tällasii laatublogeja niinku sulla oo päässy listoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mielettömät kiitokset! tää kommentti kyllä piristi minun päivää entisestään, mutta oon rehellinen ja myönnän, että oon omaa blogiani demissä "mainostanu", mutta en todellakaan millään lukija-lukijasta-taktiikalla, koska minun mielestä blogeja pitäis seurata sen takia, että tykkää just siitä blogista, eikä yritä hyötyä siitä ite. :)

      Poista
  6. Munkin ihan pakko kommentoida nyt jälkeenpäin. Oon lukenu noita jotaki tunnettuja blogeja joskus mutta aina ne jää, koska ne on kaikki samalla muotilla tehtyjä ja liian epäaidon olosia. Onko jonku elämä muka oikeesti semmosta? Toisin sanoen sun blogiin palaan aina koska siihen pystyy samastuun. Jos oot jotaki ilkeitä kommentteja saanu ni se johtuu siitä että uskallat olla avoimesti oma ittes ja sekös ärsyttää niitä ihmisiä, joilla ei riitä itsetunto siihen:) Samoin uskon että koska et mainosta tätä blogia aktiivisesti niin tänne ei niin helposti löydä, jos ei tunne/tiedä sua jotain kautta. Oot myös erittäi taitava noitten kuvien kans, yhtä lailla elämänmakusia ja aitoja kuin tekstitkin. Nii ja iso plussa siitä, että postailet niin usein. Toivottavasti jaksat jatkaa tätä blogia vielä piiitkään:) -terveisin eräs vähemmän anonyymi neiböri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin totta ja kiitos aivan ihanasta kommentista! kyllä mie ainaki näillä näkymin kirjottelen tätä blogia vielä tooooosi piiiiitkään :)

      Poista