lauantai 3. elokuuta 2013

In Berlin part. 2

Saksan selitykset jatkuu toisella ja viimeisellä osalla! Edellinen postaus löytyy tästä, jos joku ei sitä vielä oo hokannu lukea. :)


 Sunnuntaina  me suunnattiin Nordbahnhofin asemalle, eli yhelle jaetun Berliinin aikasista "haamuasemista". Me ei varsinaisesti sitä menty kattomaan, vaan kävelemään ja tutkimaan sen vierestä alkavaa Berlin Wall Memoralia, eli Bernauer Strassen viereistä puistoaluetta, jossa Berliinin muurin raja on menny ja osittain sitä on siihen myös jätetty. Rehellisesti sanottuna siellä oli kammottavaa kävellä - sieltä löyty paljon historiikkia koko hommasta ja tarinoita ja kasvoja rajan ylittäneistä tai sitä ainakin yrittäneistä. Yhdessä lokerikossa oli kaikkien siinä rajalla ammuttujen kuvat ja uskokaa tai älkää, joukosta löyty myös pieniä lapsia. Ihmisiä on hyppiny jopa kerrostalon katolta rajan toiselle puolelle. Ihmiset on kaivanu tunneleita ja paennu niistä. Perheitä on jakaantunu. Tarviiko sanoa enempää? 
     Muurilta me lähettiin kohti meiän ruokapaikkaa - Vapianoa - joka sijaitsi ihan eri suunnassa tajuttoman laajaa "keskustaa". Me jouduttiin oottelemaan aika kauan meiän ruokia, koska oli tietenki ruuhka-aika ja kyseisen ketjun maine on kiiriny aika monen korviin. Ruoka oli kuitenki mielettömän hyvää ja ehottomasti pittää käyä toistenki - se hehkutus ei todellakaan oo ollu turhaa! Vapiano sijaitsi modernia arkkitehtuuria edustavalla alueella, josta löytyy myös kuuluisa Sony Center, joka me tietenki käytiin kattomassa - semmoset häkkyrät ei oo minun mieleen, mutta olihan se lasikupoli valtava! Pitkästi ei ollu matkaa siitä sitte enää Holokaustin monumentille, eli juutalaisten muistomerkille, joka siis on mieletön ja pysäyttävä betonikuutioalue (jossa ei saa kiipeillä, mutta kiipeilin silti - true badass ilmottautuu!). 
      Koska mie ehottomasti halusin käyä kattomassa myös sitä muurin pätkää, mihin on tehty ne oikeat sen aikaset graffitit (toiselta puolelta sitäkin muuria löyty uusia tapauksia), niin me lähdettiin taas toiselle puolelle Berliiniä ihan vaan kattomaan sitä. Se ei loppujen lopuksi ollukkaan niin hieno näky ja vielä kun otetaan huomioon sen ympärillä oleva asuinalue, niin huomas kyllä, että kaupunki on kokenu kovia. 
       Tässä osassa Saksaa sunnuntaisin kaikki on yleensä kiinni - sillon ei siis voi shoppailla ja ravintolankin löytäminen voi olla vaikeaa. Me jouduttiin jonku verran kävelemään, ennen ko löydettiin meiän hotellin läheltä edes joku auki oleva kahvila ja sekin oli oikeastaan italialainen ravintola, missä me käytiin aikasemmin syömässä jo. Sen jälkeen vaan käveltiin pitkin kaupunkia ja käytiin hakemassa ruokaa läheisestä Mäkkäristä, josta sain ehkä maailman sulosimman minionin (rakastan Itse Ilkimystä) ♥


 Maanantai  oli taas shoppailupäivä - kierrettiin tällä kertaa vähän siellä ja täällä kauppoja, jos vaikka ois löytyny jotakin. Pakkailtiin jo hyvissä ajoin ja illalla suunnattiin sitten hotellin lähellä olleeseen 100 oluen ravintolaan (paikasta pysty tilaamaan jopa Lapin Kultaa?!). Meiän oli tarkotus eka vaan käyä juomassa jotakin, mutta lopulta päädyttiin syömään myös pientä suolasta, joka tarkotti minun (ja Äitin) tapauksessa mozzarellaa ja tomaattia oliiviöljyssä vaalean leivän kanssa. 


 Tiistaina  me päätettiin lähteä laukut pakattuamme ja hotellista ulos kirjauduttuamme kohti Spandauta, yhtä Berliinin vanhaa kaupunginosaa. Bongattiin siellä heti ensimmäisenä vanha luterilainen kirkko, josta löyty opaslappunen jopa suomeksi! Se oli ihan hieno kirkko ja oikeastaan koko Spandau viehätti jollaki tavalla - se oli paljon lämpimämpi olemukseltaan, ko muu osa Berliinistä, missä me käytiin. Siellä oli myös tori pystyssä, josta me ostettiin välipalaksi tuoreita mansikoita. Just ennen mansikoitten ostamista meille yritti alkaa puhumaan joku hyvännäkönen nuori mies, joka oli varmaan jossaki VPKssa sen vaatteista päätellen - minun harmiksi kuitenki Isi alko sössöttämään sille vastaukseksi jotain suomeksi, jonka ansiosta kyseinen poika vaan katto meitä kummastuneena, eikä puhunu enää sen kummemmin (Tämmösiä on tapahtunu niiiiiiin monta kertaa! Muistan ko olin about 12-vuotias ja Kanarialla minun päälle meinas kaatua altaalla viimisenä päivänä yks poika, jota olin katellu koko loman ajan ja sitte Isi tönäs sen pois... Käykö kenellekkään muulle ikinä näin?). Ruokapaikka löyty sivukadulta ja pitkän ruokasession jälkeen käytiin hakemassa laukut hotellilta ja alettiin sähläämään junien kanssa - yhessä paikassa ko luki toista ja toisessa toista, kun yritettiin epätoivosesti päästä lentokentälle, jossa meille lopulta jäiki aika paljon aikaa olla, koska lähtöselvityksiä yritti tehä myös pari hankalaa asiakasta. Lento saapu aika myöhään Tukholmaan ja me suunnattiin suoraa kohti meiän säälittävän kokosta hotellihuonetta, jossa ei kyllä tarvinnu houkutella kauaa Nukkumattia taas.


 Keskiviikkona  herättiin aikasin hotellin aamupalalle ja sieltä melkein suoraa lähdettiin takasi lentokentälle, jossa ooteltiin lennon lähtemistä pelaten Logo Quitzia Isin kanssa. Lento Luulajaan takasi meni hyvin, mutta seuraavat pari tuntia autossa istumista oli tuskaa. Onneksi nukahin jossaki vaiheessa matkaa. Okei, pysähdyttiin me Haaparannalla IKEAssa ostamassa tarpeetonta tarvittavaa ja syömässä, kunnes jatkettiin matkaa. Oltiin joskus yheksän aikaan illalla kotona ja voitte vaan kuvitella, millanen kooma mulla oli päällä sillon. Mutta home sweet home ja aina on ihana tulla kotiin, vaikka mikä ois! ♥

ps. unohin ostospostauksessa mainita, että ostin myös uudet stabilot (joo, menin saksaan ja ostin tusseja...) kerta halvalla sain! nyt on ainaki jotaki fiksuakin jo lukioa varten :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti