Diana ja Elmeri

Normaali kuviskoulukerta taas takana: vein Dianan neitsyyden ja toin Elmerin ihan kotiin asti. Selittämisen paikka, vai? Ne, jotka toivoo kuvittelevansa väärin, huutaa hep! Kyseessä on siis kuviskoulun kaks uutta järkkäriä, joihin oon korviani myöten rakastunu - jos nyt ostaisin uuden kameran, toisin kotiini samalaisen oman Akselini tilalle (oon finally keksiny sille nimen!). Canonin 600D täyttää tällä hetkellä toiveeni ja on unelmani, vaikkakin merkkinä se on väärä - ei, en ole merkkiuskollinen, mutta kun muutama lisäputki sopii Sonyyn, suosin sitä (kukapa nyt kaikkia kameratarvikkeitaan haluaisi laittaa vaihtoon tuosta vain?). No, onneksi hätä ei ole tämän näköinen ja kuviskoulun kameroita saa harvoin ja vain valitut lainailla aina viikoksi. En tiedä, kuinka moni kyseisestä Elmeristä tietää sen, että sillä onnistuu kuvata myös videoa. Sen takia minä lähinnä sen mukaani nappasinkin, joten videoa on luvassa! Jos siis kenelläkään on minkäänlaisia videotoiveita, niin mulla ois viikko aikaa sellaiset toteuttaa, ennen kuin joudun luovuttamaan Elmerin takaisin (ellen tee meiän opelle uhkaamaani suunnitelmaa ja lähde Elmerin kanssa maailmalle). Toivottavasti oma Akselini ei ole kovin mustis, kun hellästi Elmeriä silittelen...

Muutenkin päivä on ollu melko jees! Koeviikko loppui onnellisesti enkun kokeeseen, josta tiedän pääseväni läpi - muutamat kohdat kyllä meni vähän arpomalla, mutta niin se homma pitääkin hoitaa. Käväisin myös Ilkan kanssa Spice Icessä, koska huonona parhaana ystävänä unohin Ilkan syntymäpäivän eilen (nolo mie), vaikka lopulta sen muistinkin. Tarjosin anyway jäätelön, joka oli kuulema paras lahja (ainaki melkein). Sieltä kuivashamppooshoppailujen jälkeen koululle kitumaan ykkösten iltapäivään. Rehellisesti sanottuna olisin paljon onnellisempi, jos olisin saanu mennä kotiin nukkumaan, mutta ei. Aina ei voi voittaa. 

Huomenna siis alkaa uusi jakso. Minun lukkari näyttää ekana poikkeuksellisen pitkää suunnistuskertaa, ruottia, yhteiskuntaoppia ja kuvista, joten kovin paljon en luokastani ole erossa. Rehellisesti sanottuna mulla vähän jänskättää, ketä samoille kursseille sattuu! Onneksi en pelkää uusiin ihmisiin tutustumista ja noloilua heti ekoilla tunneilla. Ja koska pelkkä tavallinen koulupäivä ei oo mulle tarpeeksi, niin peppuni puudutan myös perusturvalautakunnan kokouksessa illalla. 

Laitoin juuri vaniljakastiketta omenapiirakkaani. Mutta mitä teille kuuluu? :)