Kun on päivän pohdiskellu fysiikkaa, on minusta ihan oikeutettua lähteä omalle kulmalleen yhen parhaimman tapauksen kanssa - erossa oleminen ko on niin kauhean rankkaa. Oikeastaan meiän oli Eevin kanssa tarkotus mennä GRRään kuuntelemaan hyvää musiikkia - ja siellä me oikeastaan melkein kokonaan Kaemon soittelujen ajan oltiinki - mutta lopulta päädyttiin kävelemään pitkin pimeää kaupunkia ja Mäkkäriin kahville (nyt kyllä alkaa pikkuhiljaa hävettää jo tämmönen meininki...). Eevi vaan yksinkertasesti on semmonen ihminen, jonka kansssa puhetta riittää loputtomiin asti, vaikka välissä olisikin monta niin-hiljaisuutta. Onneksi seuraavaan kertaankaan ei ole pitkä aika.
Oon ottanu nyt viikonloppuna melkosen omenakuurin päälle, koska en vaan yksinkertasesti voinu vastustaa meiän pöyällä lusmuilevaa laatikkoa, joka on täynnä suomalaisia luomuomenoita. Söin eilen, söin tänään ja nyt vielä on omenapiirakkaakin, jota mussuttelen maidon kanssa. Vielä parempaa on se, että lauantai on saunailta. On vaan niin kaunis lauantai-ilta, että hymyilyttää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti