Kirkontorniin ja sieltä alas selvinnyt huutelee teille täältä elonmerkkejä! Käytiin tänään vartsun kanssa kiikkumassa seurakunnan partiontyöntekijän johdolla kiertelemässä Rovaniemen kirkossa (nähtiin morsiushuoneet ja kaikki) ja päädyttiin urkujen kautta kelloille ja sieltä kohottiin vielä ylös päin ikkunoita kohti. Näkymät oli aika häikäisevät ja upeat - varsinkin, kun ilta alko jo hämärtymään ja kaikki näytti sinertävältä ja kaupungin valot loisti kuitenki kirkkaana. Eikä se loppujen lopuksi ollukkaan niin kamalaa, vaikka korkeanpaikankammonen satun olemaankin. Välillä vaan pitää elää yolo-asenteella ja kyllähän sen jälkeen vielä elossa oon, niin mikäs siinä! Harva sinne ylös pääsee kiikkumaan. :)
Kirkontornin lisäksi oon selvinny tänään elävänä myös kokeiden palautuksista - oikeastaan aika superelävänä. Vielä ei oo ihan kaikki kurssinumerot tiedossa, mutta koenumerosuora näyttää kyllä ihan kiitettävältä! Vaikka 7+ ja 7½ joukosta löytyykin, oon varsin tyytyväinen äikän esseen M/E, fysiikan 9½ ja psykologian 10-, jota taisinkin jo luokassa intoilla paperin käteen saatuani. Vaikka kaikki onkin pelotellu sillä, miten lukiossa numerot laskee nääääääin helposti, niin ilmeisesti mie oon jotenki pysyny pinnan yläpuolella ja aika korkeallaki! Naama on yhtä vääntyny ko Hangon keksillä (en tiiä, kirjotetaanko Hangon oikeasti isolla, koska kievin kanaa ei ainakaan kirjoteta... Terkkuja äidinkielen kielioppiosuudelle ja pisteille 12/18), mutta sen eteen on kyllä tehty töitä! Ja töitä pitää nyt myös alkaa tekemään, sillä huomenna häämöttää meiän ehkä kamalimman ruotsin opettajan ilmoittama ensimmäinen sanakoe ja mulla vähän pelottaa...
Suurta rakkautta muuten herättää Stadiumista ostamani (ok, äiti makso) uusi takki ja se, että kesäpeitto on vaihdettu astetta paksumpaan tapaukseen, johon haluaisin vain koteloitua ja äkkiä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti