lauantai 26. lokakuuta 2013

On yksi nimi ylitse muiden

Mulla on ollu muutamat pari päivää täynnä Häntä itseään ja ihan positiivisesti (mitenkäs muutenkaan?). Rovaniemen seurakunnissa (tai siis Rovaniemen ev.lut. srk, helluntaisrk ja vapaasrk) on tänä viikonloppuna ollu Syyssateen siunaus -tapahtumatsydeemi, johon oon osallistunu kahtena päivänä - perjantaina ja lauantaina. 

 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, 
 joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. 
Joh. 3:16

En tiedä, kuinka moni teistä ruudun takana tietää sen, että uskon Jumalaan. Nykyään monen mielestä tämmöset jutut on täyttä huuhaata, mutta mielestä ei - sehän riippuu ihan siitä, uskooko vaiko eikö. Ja tässä vaiheessa voin ilmoittaa, ettei tämä postaus sisällä mitään muuta kuin Häntä ja kaikenlaista pohdiskelua parista päivästä, joten jos se ei mielestäsi ole kiinnostavaa luettavaa, sanon sinulle heihei ja toivottavasti näemme seuraavassa postauksessa. :)

 Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. 
Room. 14:8

Perjantaina meiän seurakunnan nuortenillan tilaan meillä oli tapahtuman seurauksena yhteinen nuortenilta Rovaniemen helluntaiseurakuntalaisten kanssa heidän nuortenillan kaltaisessa jutussaan. Oon kerran kovasti tahtonut sellaiseen osallistua, mutta sattuneista syistä en sinne päässyt, vaikka se olisikin ollut muuten mahdollista (joskus se "Ei" sattuu tulemaan vastaan, you know?). No, nyt kuitenkin menin ja mulla oli niin hyvä mieli siitä. En oo oikein koskaan saanu tietää muitten seurakuntien toiminnasta muuten kuin oppikirjoista ja sieltä ja täältä kuulemalta, mutta eihän se nyt oo mitään verrattuna siihen, että menet itse paikan päälle. Multa oikeastaan sen jälkeen kysyttiinkin, että mitkä fiilikset sen jälkeen ja sitä tunnetta voi kuvata vain yhellä sanalla - hämmentynyt.
     
 Huuda minut avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. 
Ps. 50:15

Sitä, mitä siellä tapahtui, on vaikea kuvailla - jopa siis minun, jolla tuntuu olevan sanoja vaikka muille jakaa. Siellä rukoiltiin, laulettiin, puhuttiin ja yks puhujista oli tosi huipputyypiltä vaikuttava walesilainen vanhempi mies. En ehkä ymmärtänyt illasta kaikkea (englanninkieliset osuudet ymmärsin hyvin, älkää yrittäkö siihen sekoittaa!), mutta onneksi asioita voi ajatella omalla tavallaan. Kuitenkin tunnelma oli tosi lämmin ja minusta oli ihana olla siellä (vaikken helluntailainen olekaan). Minusta siellä jotenki välitty enemmän se, että ihmiset on yhteisö ja me ollaan yhdessä lähempänä Jumalaa. Minusta se oli jotenki ihanaa. Ehdottomasti lähtisin uudestaan, mutta siellä jatkuva ravaaminen vois vaikuttaa vähän kummalliselta touhulta. Sain myös kaakaon, jonka kyllä aion maksaa takaisin, ettei mulle jää huono omatunto (anteeksi nyt vain). Sanoinhan jo, että oli ihanaa ja jäi hyvä mieli? :)

 Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. 
1. Joh. 4:19

Tämän päivän aloitin jo kymmenen reikäreikä (lue: tuskaisen aikaisin) meiän seurakuntakodilla, jossa oli Let It Rain -niminen osuus tuosta samaisesta tapahtumasta. En tienny oikeastaan yhtään, mitä oottaa koko päivältä, sillä meille oltiin etukäteen puhuttu vaan armolahjoista - joista hädin tuskin tiesin mitään - ja Jumalan todellisuudesta, mitä siellä käsiteltäis. No, paikalla sen eilisen walesilaisen miehen lisäksi oli myös yks skotti ja he yhdessä kertoivat vuorotellen opetuksia Jumalasta aivan uskomattomilla tavoilla - molemmat oli tosi hyviä puhujia ja sen lisäksi se, että heitä tulkattiin, oli välillä mielenkiintoista, kun tulkki oli kuitenkin ihan vaan yks meiän seurakuntalainen nuori nainen, joka ei aina tienny, miten se asia pitäisi kääntää (tilannehuumori, paras huumori). En varmaan osaa kuvailla päivän tapahtumia ja kokemuksia hirveän hyvin, sillä oon vieläkin pää pyörällä kaikesta - jotenkin koko touhu vahvisti minun uskoa, mutta toisaalta oon vähän hämmentynyt kaikesta. Niin paljon uutta niin vähässä ajassa.

 God's love is like an ocean: you can see its beginning, but not its end. 
- Rick Warren

Minusta on ihan uskomatonta, miten paljon Jumala tekee meille ja mitä me ollaan Jumalalle. Sain päivän aikana niin monta "todistetta" siitä, miten rukous oikeasti auttaa ja miten valtavasti Jumala rakastaa meitä kaikkia, että voisin laulaa Jumalalle "Mä tykkään susta niin että halkeen". Me kutsuttiin Pyhää Henkeä meihin yhdessä - en itse osaa rukoilla muiden puolesta siten, miten tuolla muiden puolesta rukoiltiin, joten minä olin se, jota tultiin koskettamaan ja minulle rukoiltiin Pyhää Henkeä. Kaikkein hämmentävintä oli kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni kuulla, kun joku puhui kielillä - kaiken lisäksi se henkilö, joka rukoili puolestani, ei tunne minua lainkaan, eikä minulla ole hajuakaan, kuka hän oli. Joissakin hetkissä olin käsittämättömän iloinen, onnellinen ja rakastettu, kun joidenkin tarinoiden ja rukouksien aikana saatoin sulkea silmäni ja estää siten kyyneleitä valumasta poskilleni. Ne tunteet olivat uskomattomia.
     
 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. 
Ps. 139:14

Toisessa "harjoituksessa" me mentiin pintaa syvemmälle ja yritettiin itse saada viestejä ja ohjausta Jumalalta. Me jakaannuttiin pienempiin ryhmiin, joissa yksi meni ringin keskelle tuoliin istumaan silmät kiinni ja muut pyörivät hänen ympärillään, kunnes joku kosketti istuvan olkapäätä, jonka ajaksi kaikki pysähtyivät. Keskellä olijan tuli kertoa, mitä Jumala halusi hänen kauttaan kertoa, kunhan se oli rakentavaa koskettavaa henkilöä kohtaan ja siitä voisi olla jotain apua. Jokainen istui vuorollaan keskellä ja voin omalta kohdaltani sanoa, että tuoliin istuessani minulle tuli rento olo - ei ollut kiire mihinkään ja keskityin siihen hetkeen. Kun joku kosketti minua, saatoin tuntea kehossani jonkinlaista kipua, nähdä kuvia tai saada jonkinlaisen tunteen yhtäkkiä. Se, mitä minulle kerrottiin koskettaessani vuorollani ihmisiä - varsinkin walesilaista opettajaamme - on minusta kuitenkin niin henkilökohtaista, että en halua jakaa sitä valitettavasti teidän kanssanne. Voin kuitenkin sanoa, että siinä kun henkilö, joka istuu silmät kiinni, eikä voi aavistaakkaan, kuka häntä koskettaa, ja sanoo juuri oikeat sanat oikeille henkilöille, on jotain käsittämättömän ihanaa. Jumala oikeasti puhuu meille ja haluaa puhua meidän kautta - me ollaan ne, jotka tekee tästä paikasta rakastavamman ja paremman paikan.

 Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui paikalleen ja täytti maan. 
Ps. 80:10

Tänään oon saanu niin paljon kylmiä väreitä, jotka ei oo tuntunu "normaaleilta" kylmiltä väreiltä, että uskon, että Pyhä Henki tänä päivänä täytti minut ja haluan, että niin tapahtuu myös myöhemminkin. Oon oppinu niin paljon, että tuun varmasti miettimään näitä asioita pitkään - miettimään, mikä on minun paikka ja mitä minä voin tehdä Jumalan hyväksi. Sen takia aion  myös noudattaa viisautta, jonka skotlantilainen puhuja meille jakoi:

 Jos haluat nähdä jotain, mitä et ole ennen nähnyt, sinun tulee tehdä jotain, mitä et ole ennen tehnyt. 

16 kommenttia:

  1. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Raamatussa on hurjan paljon hienoja kohtia, joihin en ikinä kyllästy :) Tuossakin näkyy pari lempparia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitokset! Raamattu on niin hieno kirja, että ei voi koskaan tietää, mitä sieltä löytyy - sitä kun oppii lukemaan joka kerta erillä tavalla :)

      Poista
  2. ihanaa että uskot, itse en pysty :(
    mutta oon utelias, kun en koskaan saanut kunnon vastausta riparilla, niin mitä niille kohdille tehdään raamatussa kun esim syrjitään tai kivitetään ihmisisä yms?
    oot ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyse ei ole pystymisestä, vaan uskomisesta ja tahtomisesta. jos haluat uskoa, uskot - se on ihan itsestä kiinni :) en ihan tajunnu kysymystä nuista esim. kivityskohdista, että mitä niille tehdään? siis siellähän ne ovat kansien välissä luettavina, vaikkeivät mitään mukavia kohtia oo. voitko jotenki avata kysymystä, niin ois helpompi vastata? :) kiitos niin sinäkin ♥

      Poista
    2. oon tosi huono laittaa mun ajatuksia sanoihin mutta koitetaas XD
      miten niihin uskotaan? huono sanavalinta mun osalta tosiaan mutta siis se esim kun jumala tappo kaikkii ihmisii esim niitä vastasyntyneitä, niin otetaanko ne kohdat tosissaan vai valikoidaanko raamatusta ne osat joita halutaan uskoa?
      en itsekään tajua mitä en tajua, eikä sun oo pakko koittaa vastata koska voihan se olla vähän haastavaa, enkä haluu ollaa mitenkään loukkaava :( vaikutat vaan tosi turvalliselta ihmiseltä jolta kysyä :D <3
      eli mun keskeinen kysymys on varmaan tuo että valikoidaanko raamtusta ne osat joita halutaan uskoa?

      ps. anteeks jos oon kauheen sekavaXD

      Poista
    3. mie en ainakaan valikoi kohtia, mitä uskon, vaan uskon kaiken. täytyy kuitenkin myöntää, etten ole Raamattua kannesta kanteen lukenut, enkä tiedä läheskään kaikkea, mitä kansien sisältä löytyy - uskon silti. mie kuitenkin ajattelen niin, että niinku elämässä ei mee kaikki oikeudenmukaisesti, niin ei Raamatussakaan tietenkään mene, vaan "epäkohtia" ja vääryyksiä löytyy kyllä. jokaisen tarinan takana on kuitenkin joku syvempi merkitys ja opetus, joka pitää löytää. tulee myös ottaa huomioon se, että maailma on Raamatun kirjoittamishetkestä muuttunu ihan hurjasti, eikä nykyään tietenkään mitään vastasyntyneitä tapeta seurauksena jostain.

      osasinko selittää hyvin? eikä siis mitään paniikkia, en oo ottanu mitenkään loukkauksena. tämmösiä asioita on ihan mielenkiintosta miettiä :)

      Poista
    4. kiitos!! oot oikeesti ainoo joka on selittäny ton mulle tollasella selkeällä tavalla jossa on jotain järkeäkin :) <3
      sust pitäis tulla semmone suerakuntatyöntekijä joka auttaa nuorii, osaisit varmaa hienosti (:
      ihanaa viikkoa sulle<3

      Poista
    5. hyvä että sait vastauksen kysymykseesi. eihän sitä koskaan tiiä, mikä minusta lopulta tulee! :) ihanaa viikkoa sullekkin ♥

      Poista
    6. En oo aiempi ano, mutta pakko sanoo vielä näin myöhässä tuohon 'kyse ei ole pystymisestä, vaan uskomisesta ja tahtomisesta' -juttuun, että kyllä se osittain varmaan voi olla pystymisestäkin kiinni. Mä osallistuin ennen tosi paljon seurakunnan juttuihin ja uskoin kaiken. Oon edelleen isosena ja vieläkin haluaisin kyllä uskoa, että Jumala on olemassa ja kuoleman jälkeen on jotain, koska se tuntuu turvalliselta ja on ajatuksena kaunis. Silti järjen ääni on muuttunu vahvemmaksi, ja vaikka kuinka toivoisin että osaisin olla vaan luottavainen niinku ennen, niin jos oon rehellinen itselleni nii en enää usko Jumalaan ja jeesusjuttuihin, koska en osaa selittää sitä järjellä, ja muut teoriat tuntuu mulle loogisemmilta.

      Poista
    7. ikävä kuulla sinun tarina, mutta uskon, että Jumala johdattaa sinut oikealle polulle vielä - ainakin toivon niin (hes. 34:16). minusta kyse on kuitenkin uskomisesta ja tahtomisesta, mutta jokainen valitkoon sanamuodon itse! :)

      Poista
    8. usko ei ole järjen asia.

      Poista
    9. niin, voihan sen niinkin sanoa. :)

      Poista