sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Todellakin Turkissa tämän tästä



Yritän tiivistää kuusi lomailupäivää ja kaksi matkustuspäivää luettavaan ja lyhyeen muotoon, ettei kukaan pitkästy pitkän kuvalitanjan jälkeen (oikeasti en vain jaksa selostaa sitä, miten melkein joka päivä makoilin aurinkotuolilla ottamassa aurinkoa, enkä hädin tuskin jaksanut edes kääntää kylkeä).

Neljä kuudesta päivästä oli aurinkoisia ja todellakin aurinkoisia, mutta viidentenä päivänä oli kuulema yksi pahimmista myrskyistä - aallot ylitti rannan laiturin ja jos halusit ulos, niin ei ainakaan tarvinnut mennä suihkuun, koska sekunnissa olit päästä varpaisiin likomärkä. Kuudentena päivänä tuuli lujasti ja aurinko yritti kovasti paistaa, mutta pilvet tuli sen verran eteen, että sinne meni sekin päivä. Tuona myrskypäivänä me oltiin vielä lähdetty shoppailemaan ihan onnellisina (tai no onnellisina ja onnellisina, minä kun vihaan shoppailua ja tuo sää lisäs tuskaa entisestään) ja voitte vaan kuvitella, tuliko siinä säässä osteltua juuri mitään (okei, ostin "Hollisterin" hupparin - joka pelasti minut karvasisuksensa ansiosta kylmältä Suomelta sunnuntaina - ja t-paidan, mutta siihen minun shoppailut sitte jäiki). 

Ehin loman aikana lukea kaks ja puoli kirjaa ja voin rehellisesti myöntää, etten pitkällä tikullakaan koskenut Seitsemään veljekseen, vaikka oli tarkoitus lukea sekin läpikotaisin. Vaikka kuljetankin muutaman tussin (jestas niiden valitteminen ennen lähtöä on aina niin vaikeaa, koska mullahan niitä tusseja riittää...) ja lehtiön aina lomallekin - jos vaikka tekisi mieli piirtää tai kirjoittaa - niin niihinkään en koskenut. Kossin kuulokkeet onnistuin jotenkin jossakin vaiheessa rikkomaan, mutta musiikkia kuuntelin silti paljon - piti vain väännellä johtoa ties mihin asentoihin, että molemmista (tai edes toisesta) kuulokkeesta kuului jotain. Auringossa tuli kuitenkin löllöteltyä melkoisesti ja huudan hallelujaa sille, etten herkkähipiäisenä ihmisenä palanut - Äiti uskoo, että se johtuu siitä, että me käytiin hamamissa heti ekana päivänä ja siellä kuoritaan iho (ja ollaan karvakäsi-Mehmettien hyllyteltävänä...). Myönnän, että samalla, kun makoilin auringossa, saatoin ehkä muutaman kerran katella muutaman tuolin päässä makoilevaa saksalaista ehkä maailman hyvännäkösintä poikaa (lue: tuijotin koko ajan). Meiän hotellilla oli myös oma eläintarha, jossa muutamaan otteeseen kävin kattomassa luppakorvakaneja ja wallabya ja seepraa ja joutsenia jajajajaja. No, kävin kumminkin. :)

Ainiin, ruoka oli pahaa, vaikka viiden tähden kyllä pitäisi lupailla oikeasti lihaakin, eikä vaan kuivaa ja mautonta kanaa tai kalkkunaa, jota tursusi joka paikasta (niillä on siellä vissiin "In Turkey we eat turkey" -asenne meneillään).

Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan onnistunut, vaikka muutama ällöttävä iskuyritys karvakäsiltä tulikin (koska olen vaalea) ja lento takaisin Suomeen tosiaan olikin parilla tunnilla odotettua pidempi ja lähti myöhemmin, jota meille ei oltu ilmotettu.

6 kommenttia:

  1. sheivaaksä ollenkaa jalkojas? :D :) mut ihania kuvii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jo on kumma, ko tuommoset asiat kiinnostaa! mutta joo, sheivaan jalkojani kyllä :D ja kiitos!

      Poista
    2. eiku mietin vaa ku näytti ni karvasilta sun jalat yhes noist kuvist :D

      Poista
    3. harmi sulle, kun sait varmaan ikuisia traumoja minun vähäisestä vaaleasta karvoituksesta :)

      Poista
    4. Kaihertaako ekan anon peräreikää ihokarvat niin paljon että täytyy tulla kommentoimaan? :D
      Jotenki tekee mieli ihan hänen ilokseen jättää sheivaamatta ja värjätä ihokarvat mustiksi ;)

      haloo nyt oikeesti. ihokarvat on luonnollisia, oot ite varmaan joku kokoposliininainen ku oot niin kauhuissas muutamasta vaaleesta ihokarvasta XDXDXDD

      Poista
    5. haha nose vain! mutta eipä kuitenkaan aleta haastamaan riitaa, vaikka vähän kummastuttava kommentti olikin :)

      Poista