"En enää koskaan ikinä" ja "Hengissä" on kaksi asiaa, jotka ensimmäiseksi viikonlopusta tulee mieleen. Oikeasti oli ihan kivaa, vaikka välillä teki mieli hautautua jonnekin. Valitettavasti staff-henkilönä julkisesti valittaminen ei ole fiksua, eikä todellakaan suositeltavaa, jätän sen väliin. Kokkaamiset onnistu ainakin 4/5, mutta se riittää ainakin mulle ekakertalaiseksi aivan loistavaksi. Oli huippua nähä vanhoja tuttuja ja huomata, miten omalla tekemisellä on ollu pitkälle kantava vaikutus. Me laulettiin Iineksen kanssa ja oli meillä omaa aikaakin, jota oppi arvostamaan - nytkään ei tee mieli tehä mitään muuta, ko tehä "ei mitään järkevää" (vaikka pitäisi lukea kokeisiin, koska huomenna yhteiskuntaoppi...) ja istua omassa huoneessa ihan hiljaa.
Me niiiiiin tehtiin ruokaa rakkaudella.
Me niiiiiin tehtiin ruokaa rakkaudella.
Pahinta on hiljaisuus silloin, kun jaksaa vielä ajatella. Kun löytää jotain, mitä ei ole koskaan poistanut, vaikka olisi pitänyt. Kuulee jotain, minkä olisi voinut jo jättää kuuntelematta. Näkee jotain, minkä näkeminen on ok, jos ei ajattele sen syvemmälle. On asioita, joille itkeminen on naurettavaa, mutta joskus nekin vain itkettävät. Se ei ehkä ole normaalia, mutta teen sitä vieläkin. Vaikka eihän sekään ole enää mitään. Se vain joskus oli ja varmasti olisi edelleen ihan hyvä.
Ruokaa, unta ja sauna on ne, mitä minä tarvitsen. En koulukirjoja.
Näettekö muuten, miten rakastunut Iines on sen aikaseen joululahjaan? IKEAn sydäntyyny oli sen dream come true ja mie ja Elli oltiin vaan parhaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti