En muista, milloin olisin viimeksi keittänyt kahvia vain itselleni - vettä kahdelle kupille, kolme mitallista kahvia. Sillä minä herään. Kahvilla. En muista myöskään, milloin olisin viimeksi nähnyt elokuvamaisen rauhallisesti maahan tulevan lumisateen. Tänään näin. Olen myös ajatellut ja ottanut rauhallisesti. Ta lugnt, vaikka en osaisikaan. Mieleni on tehnyt myös laulaa ja olen laulanut. Sysännyt koulukirjat sivuun ja laulanut. Jos voisin laulaa työkseni, laulaisin ilman muuta. Joskus tuntuu siltä, että olen hukassa, löytämässä perille tietämättä minne olen menossa. Jos tiedät, herätä minut.
Pytt i panna vai pyttipanna? Onneksi huomenna on suomea, enkä muista Seitsemästä veljeksestä yhtään mitään muuta, kuin seitsemän nimeä.
Ehkä voisin ruveta runoilijaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti