Minä tarvitsen vain kupin teetä

Teevesi poreilee vedenkeittimessä ihan vain kurkkuani varten. Ei, en ole kipeä, sen suostu siihen. Laitoin juuri uudet Lotan tekemät villasukkani jalkaan ja juurikin tuon teeveden kiehumaan, josko vaikka saisin kurkkukipua lievennettyä ihan vielä hetkeksi. Ensi viikon keskiviikon jälkeen on ihan sama, miten käy, kunhan vielä silloin illalla ääntä lähtee ja paljon. Esiintyminen siis lähenee ja on juuri minun tuuria huomata, että kurkussa polttelee ja yskittää kamalasti. Ja vain esiintyminen ei ole lähestymässä, sillä huomiseksikin on määrätty muutama deadline ja armoton ruotsin verbikoe. Fontti kaksitoista ja rivinväli puolitoista käyttöön, niin tästäkin päästään - jos päästään. Onneksi sentään Seitsemän veljeksen kyselystä selvisin kunnialla - vain yhtä kohtaa pitää täydentää - ja erääseen kirjoitustehtävään sain oikeinmerkin lisäksi plussan (plussat on hyvä juttu). Toisaalta harmiksi ja iloksi koeviikkokin häämöttää jo viikon päässä, mutta onneksi nyt tiiän ainakin, mitä on edessä. Kaikesta selviydytään nipin napin kunnialla ja pidetään sormia ristissä kaiken varalta. Ikkunan takana oleva talvikaan ei yhtään innosta mieltä ja mulla ainakin tekee mieli kaivautua syvälle peiton alle, leikkiä muumia ja nousta ylös vasta talven jälkeen.

Onneksi äidin uusi "pakkoapu minun elämään" helpottaa väsymystä vähän: viimeistään kymmeneltä nukkumaan joka ilta, niin huomisen herääminen ei ole niin vaikeaa (ja jos myöntäisin, niin se oikeasti auttaa!).

Jos nyt kuitenkin aloitan tuosta teekupista, ennen kuin se ehtii jäähtyä, eikä auta mitenkään mihinkään. Ja jos olen oikein reipas, saatan jopa ehtiä tänä päivänä katsomaan Sinä päivänä. :)