Villasukat on taas hiljattain alkanut olla pakollisuus, jos aikoo selviytyä talvesta - täällä kun se talvi oikeasti on. Koulu on myös ollut kurja ja mennyt ja ottanut minusta vallan. Tai ei minusta, elämästäni vain. Just ko perjantaina ajattelin ottaa pienen irtioton siitä - siis koulusta, ei elämästä - ja lähdin parin muuttujan takia tuntia myöhässä nuorteniltaan kaksi oharia päivälle kokeneena, sitä ei ollutkaan. Nuorteniltaa. Niinpä olin illan siellä sun täällä, mutten varsinaisesti missään, ja kuuntelin niitä ihania ääniä, jotka uskalsi ja sai lähteä Voice of Finlandiin. Minäkin joskus tai sitten en.
Taisin sillon perjantaina antaa elämälle taas pikkusormeni, mutta se päättikin ottaa koko käden ja nyt sitä sitten ollaan menty eikä meinattu. Eilen oli kummisedän viiskymppiset ja tänään oli isoskoulutusta, jossa nauroin paljon enemmän, mitä oon nyt viime aikoina muuten päässy nauramaan. Näin käy aina ko koulun pitäis oikeasti määrätä se tahti. Vai miten muuten muka selviäisin huomisesta taidehistorian esitelmästä, jota en oo alottanukkaan (okei, oon kyllä saanu kirjotettua otsikon ja sitten väritellyt sitä jo ikuisuuden), tiistain enkun sanakokeesta ja vielä aloittamattoman aineen palautuksesta ja torstain karttakokeesta.
Ootan niitä päiviä, millon rovaniemeläistyminen tapahtuu ja millon mie istun junan kyytiin. Putouksen alkaminen kun oli vaan semmonen välietappi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti