En nukkunut päiväni ohi

Koska on jo pimeää (taas), haluan toivottaa kaikille oikein valoisaa sunnuntaita. Me suunnattiin Pinjan kanssa raittiiseen ulkoilmaan kuvailemaan ennen kuin alkoi taas virallisesti olemaan pimeää klo 13.57 jälkeen. Tarvittiin kaksi yritystä, sillä ensimmäisellä kerralla aloin pikkuhiljaa näyttämään demonilta. Eikö se muuten olekin ihana? Siis paita. Se on se ihanuus, jonka pari päivää sitten sorruin ostamaan. Koneeni teki tänään myös kepposet, kun olin muokkaamassa näitä kuvia. Sammui kesken kaiken. Tai ei oikeastaan sammunut, hiiri vain lakkasi toimimasta ja näyttö meni valkoiseksi, eikä mitään tapahtunut kymmeneen minuuttiin normaalitilan edistämiseksi, joten sammutin sen. Minun lomani ei selvästikkään ole ollut lomaa koneelleni.

Jostain kumman syystä minuun on taas iskenyt kuvauskärpänen (kuulostaapas hassulta), mutta harmikseni olen ihminen, joka tykkää nukkua niin pitkään, että aamukahvia juodessani valo alkaa jo ulkoa loppua. Tiedän, että ilman luonnonvaloa voi kuvata ja onnistua siinä - teen sitä aika usein, jos näin rehellisiä ollaan - mutta juuri tuo valo on se, minkä kanssa haluaisin kuvata. Harmikseni olen myös sellainen ihminen, joka palaa lukiomaailmaan tiistaina ja viettää valoisat hetket istuen tunneilla. Ehkä tästäkin selvitään. Pitäisi vain tarttua enemmän tuumasta toimeen.

Ehkä ette nyt hetkeen unohda, miltä minä näytän. :)