Onko se avoin hymy vai mitä hemmettiä

Mie selvisin. Oon palannu arkeen (minkä voi ehkä päätellä arkisista kuvistakin), eikä se ollukkaan niin kamalaa, mitä sen piti olla. Nukkuminen on yliarvostettua tuli kirjotettua yhteenkin tsättiin ensimmäistä koulupäivää edeltävänä yönä, mutta nukkumattomuuttani kaduin kyllä koulussa vikoilla tunneilla. Muuten on menny ihan hyvin, mutta satunnaisen epäsäännölliseksi muuttunu syömisrytmini on nyt hämmentyny, ko pitäis ahtaa ittensä täyteen ei-niin-loisteliasta-ruokaa (tämä päivä oli poikkeus, tonnikalapasta on hyvää!) tiettyyn kellon aikaan, eikä sillon, ko itellä on nälkä (ja minullahan on tunnetusti nälkä koko ajan... tai oikeastaan just sillon, ko ei oo mahollista syyä).

Oommie myös panostanut, jos sitä siksi voi sanoa. En kamalasti lue sanakokeisiin (miksi, oi miksi en tee sitä?!), mutta kun kalenterissa oli tällekin päivälle merkattuna kaks sanakoetta, sentään luin läpi molempien sanat -  ruottia luin kyllä astetta enemmän, mikä ei ees siinä tuloksessa näkyny (pääsin kuitenki onnellisesti läpi juurikin niillä 10/20 pisteillä). Onneksi se ruottin panostus näkyi ees siinä enkun tuloksessa, mikä oli paljon parempi ko ruottin. Alan kuitenki kannattaa minun kuviksen ja taidehistorian open mielipidettä siitä, miten kaikki tentit on turhia ja ne pitäisi kieltää lailla ja ainoa koe, mikä pitäisi sallia, on verikoe. Ehkä kumminkin jatkan panostustani, koska ens viikko on vielä täyteen buukatumpi kaikkien testien ja palautuspäivämäärien takia. :)

Kylmään ja tuuliseen arkeen on puhaltanu myös vähän lisää etelän tuulia, ko sain sähköpostiin vähän lisäinfoa kahen viikon päästä häämöttävästä koulutuksesta, josta oon enemmän ko innoissani - junan käyttö kylläkin pelottaa. Miksi kaikki tapahtuu aina etelässä?

Mutta voi pojat jos minun arkea on joku piristäny, niin viiksinen take away -mukini. Rakastan. ♥