tiistai 11. helmikuuta 2014

Paljon puhetta pieneltä ihmiseltä


Miksi tässä käy aina niin, että edellisenä päivänä ois muistanu hulluna kerrottavaa, mutta sitten kun alkaa kirjottaa, niin yhtäkkiä pää on ihan tyhjä? Höpötän silti.

Tahin (eli viikonloppuna olleen vuosittaisen Lapin partiolaisten leirin) jälkeen kipeänä oleminen on niin nähty ja kuultu juttu, että tänä vuonna en ite liittyny sairastavien joukkoon - pieni yskä on kuitenki alkanu vaanimaan minua. Laiskiainen on ihastunu kissaan, enkä kestä sitä, miten söpö siitä kuvattu video on! Niin ja Kouvolassa on palanu koulu, mikä on joka kerta niin sykähdyttävää, vaikka kukaan ei sen kummemmin loukkaantunu (tai siis tiiättehän, kupsahtanu tai jotain sellaista). Suklaakuorrutetut pähkinät ja Frendit on tästä lähtien kaiken edellä, enkä oo ees Putousta ehtiny viime lauantailta kattoa (pitäis ottaa itteä niskasta kiinni). Kuviskoulussa on alettu taas kuvaamaan, mutta minusta tehtävä on niin turhauttava, että kuvaaminen ei inspaa - valokuvauksen kurssillekki pitäis keksiä jotain, mutta ko mie haluan tehä ihmiskuvausta ja ulkona ja se ei onnistu siellä (pitäis vaan suunnitella ja toteuttaa). Hymyilemään minut on laittanu omien tyhmien ja ajattelemattomien heittojen ja sovelluskaupoista poistetun Flappy Birdin pelaamisen (oon aika surkea, mutta koukutuin) lisäksi joku muukin. Niin ja oon ehdottomasti sitä mieltä, että koulun keittiön ihmiset yrittää näännyttää opiskelijat, kun Subwayn ollessa remontissa ja Arnoldsin mentyä kiinni (se nyt ei oikeastaan minun koulupäivien ruokailuun vaikuta mitenkään, mutta se on kamalaa, koska en ehtiny käyttää kuponkiani ilmaseen donitsiin!) koulussa tarjotaan silakkapihvejä ja kasviskiusausta. Voin kertoa niiden mausta... CVn unohin palauttaa, mutta ehkä sen vaaleanpunaisuus pelastaa kaiken.

Se, mitä minun elämässä on oikeasti tässä parissa päivässä tapahtunu mullistavasti on oikeastaan pitkään harkitun runoblogin alottaminen. Nimi tuli eiliseltä äikän tunnilta ja runot omasta päästä. Sanoin Juuliallekki, että oon jotenki semmonen ihminen, että omista tunteista on helpompi kirjottaa ja koska en vaan yksinkertasesti saa tungettua jotaki omista tunteista rustattua runoa tänne (se ois vähän liikaa), niin tässäpä sitten olisi, jos jotain kiinnostaa:


2 kommenttia: