lauantai 15. maaliskuuta 2014

And rain will make the flowers grow


Haluaisin maalata ja piirtää sekä ostaa itselleni kukkia, jos vain osaisin olla tappamatta niitä heti seuraavana päivänä. En ole mikään hirveän innokas shoppailija, mutta haluaisin täydentää vaatevarastoani muutamilla kivoilla jutuilla - niinkuin olen tässä oikeastaan parina päivänä tehnytkin. Haluaisin matkustaa (Iso-Britannia, Ranska ja Yhdysvallat houkuttelevat enemmän kuin koskaan, vaikka ihan vain Helsinkikin olisi okei), vierailla äidin vaatekaapilla, käydä taidenäyttelyssä ja leikkiä muka-taiteellista, joka osaa nauttia elämän pienistä hetkistä. Ihan vain sen takia, että sitten kun minäkin olen kuin naapurin mummo, joka lauantaiaamuisin ennen puolta päivää tamppaa mattoja pumpulilumisateessa, on jotain muisteltavaa. Kaksi päivää sitten oli tasan 400 päivää siihen, että olen täysi-ikäinen, joka tuntuu hullulta, mutta niin todelliselta, kun kaverinikin alkavat pikkuhiljaa vanhentua - yksi ajaa jo tavallaan autoa ja yksi, jonka barbeilla en missään nimessä saanut päiväkodissa leikkiä, on täyttänyt iällään sen maagisen luvun. Ehkä pitäisi vaihtaa aurinkolasimallia monen hassun vuoden jälkeen pyöreisiin mustiin, että voisin sitten ainakin vanhempana hävetessäni nauraa itselleni niinkuin 80-luvun lapset nauravat olkatoppauksilleen.

Viikonloput on yleensä kovin kiireistä aikaa, mutta eilen aloitin sen aika rauhallisesti - ihan vain kokeillen itselleni uutta kahvilaa (se nyt oikeastaan oli ihan oikea konditorio) yhden maailman parhaan ystävän kanssa ja katsoen Les Misérablesin ensimmäistä kertaa (koska menin vuokraamisen sijasta ostamaan sen) äidin kanssa. Se oli loistava. Tämän päivän aloitan hauskojen Youtube-videoiden katselulla naisten kesken, ahkeralla kemian opiskelulla (haluan päästä sen hemmetin kurssin läpi, koska en kestä sitä opettajaa enää toista kertaa) ja kummitädin kuulumisten vaihdolla. Oon hullun kiitollinen siitä, että mulla on loppujen lopuksi ympärillä ihmisiä, jotka kehtaa vaikka käyä juoksasemassa omalla hypärillään mulle uudet muistiinpanovälineet vanhojen loppuessa ja niitä, jotka on valmiita lainaamaan 85 senttiä, että ne saadaan oikeasti ostettua. :)

4 kommenttia:

  1. Ei vitsit Anna sie oot hyvä kirjottaan! Tää blogiteksti oli aivan mahtavasti kirjotettu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha kiitos laura! nää on vaan true words from my life, mutta tässä on nyt kyllä rehellisesti sanottuna vähän mietityttäny, jos vaikka osallistuisin pikkuhiljaa johonki kirjotuskilpailuunki :)

      Poista
  2. Osallistu ihmeessä! Oot huippuhyvä kirjottamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiitoksia! pittää miettiä ja kattoa, inspaako kirjottaa jostaki :)

      Poista