Elämän sävel soinnut on Jumalan pojan suulla

Kun tänä vuonna menin Norkulle (Rovaniemen seurakunnan Norvajärvellä oleva leirikeskukseen), menin myöhässä, mutta minut otettiin iloiten vastaan - laulaen ja ruokalan ikkunoista kaunista tanssia tanssien. En tiiä sitte, johtuko se siitä, että toin täytekakkua vai siitä, että mulla oli synttärit. Oli miten hyvänsä, vanhoihin tuttuihin paremmin tutustuminen oli aivan mahtavaa ja oon niin kiitollinen siitä, että sain myös tutustua muutamaan uuteenkin kasvoon. Vaikka tavallaan en saanu oppia yhtä paljon Jumalasta, mitä viime vuonna, leiri ei ollu yhtään sen huonompi, mutta muillakin tavoilla erilainen (varsinkin sen kirotun ruokarytmikokeilun takia...). Paljon kuitenki sain kaikenlaista tietoa päähäni ja oon niin mielettömän onnellinen, kun oon saanu nähä ihmisiä, joiden kyllä ehottomasti pitäis kuulua leirin "vakiokalusteistoon". Perinteisesti viiminen yö meni vähillä unilla, koska me ei vaan Even, Emilian ja Mirjamin kanssa voitu lopettaa nauramasta ja kattomasta upeita heliumoravavideoita. Pienten lasten söpöyttä en vieläkään ymmärrä, mutta kaikenlainen munien etsintä oli mahtavaa. Nyt jäljellä on muistot, väsymys ja muurikkalättyjenpaistamisen taito sekä epätietoisuus siitä, millon pääsen uudestaan tuonne.

Mutta mikä tärkeintä, Kristus on ylösnoussut. Totisesti, ylösnoussut. 

♥

Ja minä olen hakenut mopon ulos varastosta.