Missä on keskariemoji?

Viimiset pari päivää on menny päin helvettiä. Oon myöhästäny bussista eilen ja tänään, maanantain kunniaksi vielä nukuin eilen pommiinkin. Aamupalan syöminen on jääny vähän vähemmälle ja maanantain ainoa onnellisuudenaihe ennen terveystiedon tuntia oli se, että ehin sittenkin juoda aamukahvin kotona. Uusien kurssien alkaminen ei ookkaan tuntunu niin mukavalta (varsinkaan eräiden opettajien takia...), mitä aikasemmin - ehkä tätä kutsutaan siksi lukiovitutukseksi ja motivaation katoamiseksi, mutta oon päättäny pärjätä vikan jakson vielä ennen ansaittua kesälomaa. Kesälomaa, jonka kesätyökuviot on vielä ihan auki - tänään kylläki oon käyny yhessä haastattelussa, joka meni kyllä hämmentävän mukavasti (kahdessa minuutissa ei kyllä kamalasti ehdi mokatakkaan). Myös vanhojentanssiparikuviot on ihan sekasin, eikä mulla oo nyt enää sitä "ehkää" tai "varaa", vaan pitää ihan oikeasti ettiä joku mukava ja turvallinen, jonka kanssa pyörähellä. Ihmiset on muutenki ottanu päähän tyhmyydellään ja oon useampaan otteeseen kaivannu Whatsappissa olematonta keskariemojia, joka kuvais minun fiiliksiä joskus niiiiin paljon paremmin. Minun kone on myös alkanu tekemään hidasta kuolemaa, eikä mulla oo just nyt varaa tehä tälle mittään, koska oon edelleen sijottamassa paljon rahaa uuteen kameraan. On myös ollu ikävää pikkuhiljaa ymmärtää, että tää kevät on kohta ohi - niin kiva ko se kesä sitten onkin ja ootan sitä, tää kevät on ollu tietyiltä osin ihana, enkä haluais, että se loppuis, koska sillon päättyy lopullisesti jotain. 

Koko epäonnistumisten kierre on kulminoitunu tänään siihen, että juostessani kamalassa kiireessä perusturvalautakunnan kokouksesta (jossa just oli mielenkiintonen keskustelu meneillään ko jouduin lähtemään) partioon, liukastuin Rovaniemen kirkon teräväreunaisissa portaissa ja tällä hetkellä mulla on polvi auki itellä ja niissä täydellisissä, mutta ihan liian kallissa, ainoissa mustissa farkuissani, joiden ostamisesta ei oo edes kauaa. 

Ehkä vaan suosiolla meen suihkuun ja nukkumaan ja piän sormia ristissä ja toivon, ettei tuohon haavaan tuu sitä jotain ihme ryppyihoa, josta mummi kerto.

Postauksessa esiintyvä kuva ei liity mitenkään postauksen muuhun sisältöön, koska se on otettu sunnuntaina, millon kaikki oli vielä ok.