Suurta rakkautta junia kohtaan

Junat ja Oulu. Sinä päivänä. Puistola, Bisketti, Rooster. Hotellissa nukkuminen. Musiikin löytäminen uudestaan. Hulluja ihmisiä hulluilla päivillä. Kreikkalaista ruokaa. Maailman pehmein maskotti. Kahden mekon löytäminen ja ostaminen (toinen ihan tarkoitetusti, toinen oli kesää piristävä löytö). Kielikurssikaverin näkeminen puolentoista vuoden jälkeen (Eerika, on jo nyt ikävä ♥). Mielettömän kauniit talot. Kiharoita. Järjettömän iso valkosuklaa-mustikka-pulla. Turistina sekoilua. Valokuvaamista filmille ja diginä. Lämpimämmät ilmat. Varsinkin ne junat ja Oulu. Ennen tammikuuta en edes muistanu, miltä junat näyttää sisältä, mutta nyt haluan niihin uudestaan ja uudestaan - siellä jotenkin tuntuu, että kaikki muu pysähtyy ja voi keskittyä hyvään kirjaan ja musiikkiin. Ja Oulu vaan on siellä kauniiden talojensa kanssa ja minä surkuttelen täällä, miksi meillä ei ole sellaista (koska nurmihan on vihreämpää aidan toisella puolen).

Pienten kyyneleiden vierittäminen on viime aikoina ollu kamalan yleistä ja ehkä se on tavallaan helpottanukki oloa. Se ei kuitenkaan valitettavasti auta siihen, että se on nyt virallista, että mulla ei oo kesätöitä, eikä todennäkösesti tuukkaan olemaan - ei oo nimittäin kauhean odotettavaa, että esim. kaikki Rovaniemen valmistuvat haluaa just siihen yhteen ja samaan kuvaamoon ottamaan valmistujaiskuvansa ja niillä räjähtää hommat siellä käsiin ilman minua (toivon tätä niin kovasti). Mutta pitää ajatella positiivisesti: ainakin on kesällä aikaa itelle ja kaikelle sille, mitä oon halunnu tehä. Ja varsinkin aikaa kirjoittaa. :)

Muutaman muuttujan takia nyt on jo keskiviikko. Tuntuupa tyhmältä.