lauantai 6. syyskuuta 2014

Luonnollisesti


Kävelin tänään puolen kilometrin päähän kuvaamaan kukkia, jotka näin yks päivä ajaessa kaupunkia kohti. 

Eevi kävi sitä ennen meillä syömässä vohveleita, jota aamulla heräsin paistamaan, ja puhumassa kaikesta, mistä me ei oltu vielä puhuttu. Ja paljon asioista, joista oltiin jo puhuttu, mutta mie en nykyään osaa olla puhumatta. Vohvelit oli ensimmäiset, jotka oon saanu onnistumaan meiän uudella vohveliraudalla (siis sillä, joka on ainaki neljä vuotta jo meillä ollu...). Eevin kanssa tuntuu, että kaikki onnistuu - paitsi joskus aikataulujen yhteensovittaminen on kamalan vaikeaa.

Jossaki vaiheessa kävelylenkkiä tajusin, että oon taas meikittömänä liikenteessä (ei sillä että se mitenkään haittaisi). Jokainen, joka tulis minua vastaan tai näkis minut kyykkimässä ruohonjuuritasolla kuvaamassa jotain huomais, että mulla on kulmakarvan päällä kaunis kolmen finnin jono ja leuassa oikein pahan näkönen yksilö myös. Se tuntu ihan normaalilta - tai siis, miksipä mie niitä lähtisin peittelemäänkään? Niinko oon jo aikasemmin maininnu, oon kulkenu viime aikoina paljon pelkkää ripsaria naamallani, mutta pari viime päivää oon palannu minun perusmeikkiin, joka melkein meikittömyyden rinnalla tuntuu paljolta. 

Elämässä on välillä niitä päiviä, jollon oikein kärtyttää tai on muuten vaan semmonen olo, että haluaa leikkiä peiton kanssa ihmisburritoa - kääriytyä siihen, eikä koskaan tulla sieltä pehmoisesta ja lämpimästä pois. Keskiviikosta perjantaihin kaikki päivät on ollu semmosia, mutta onneksi oon osannu antaa itelle aikaa ja pyytää anteeksi tarvittaessa. Vaikka joskus onkin tehny mieli olla yksin, niin monesti on niitä hetkiä, jollon toivoisi toisen kävelevän vierellä koko ajan. Olevan siinä vieressä vaikka ihan hiljaakin, mutta silti siinä. Meiän seurakunnan ihanin kanttori osas piristää minun perjantaita, mutta lopulta kuitenkin löysin itteni palaamassa yksin tyhjään ja pimeään kotiin.


Näin tänään ehkä ensimmäistä kertaa, että Metsämuseolla oikeasti oli ihmisiä. Yli seittemäntoista vuotta oon asunu tällä alueella, enkä muista päivääkään, että siinä parkkipaikalla ois ollu niin paljon autoja sen museon takia (uimarannan kylläki). Tien vieressä oli kuitenki kyltti "grillimakkaraa, kahvia, lättyjä", joka selitti paljon: ihmiset kulkee ruoan perässä. Paitsi Siwassa ollut tyttö, joka ylpeästi sanoi kaverilleen, että hänen piti eilen syödä pitsa, mutta unohti syödä sen. Itse en unohtaisi ja minusta tuntuu, ettei hänenkään olisi kannattanut.

Meinasin ajatuksissani kävellä niiden kukkien ohi, mutta muistin lopulta pysähtyä ja pyllistellä niitä kuvaillen. Pyörätiellä kävelleet vanhukset varmasti miettivät, mitä hemmettiä teen, mutta niinko äikän arvostelevaan kirjotukseen kirjotin, elämä ei ole loppujen lopuksi kamalan vakavaa, joten voin ihan hyvin pyllistellä julkisesti.


En tiiä, kuinka montaa siellä ruudun takana kiinnostaa lukea "jeesustelujuttuja", mutta minun elämässä Jumala on kuitenki vahvasti läsnä ja oon viime aikoina huomannu sen jotenki paljon vahvemmin. Ehkä suurimpana juttuna, mistä oon kamalan kiitollinen, on yks ihminen, jonka oon saanu elämääni pitkään rukoilun tuloksena. Joskus kannattaa toivoa parasta, rukoilla sitä, niin asioita tapahtuu, jos oikeasti sitä tahtoo. 

Kävelyllä näin, miten jokin nelijalkainen ja yksin oleva eläin hyppäsi puskasta ja piiloutui toiseen. Näin myös oravan, joka varmaan luuli, että olisin halunnut sillä suussa olevan kävyn omakseni. En halunnut. Törmäsin myös elokuvatähteen.

Pienen lenkin jälkeen sain kuitenkin huomata luonnollisesti, että meiän kotitiellä on niitä samoja kukkia, minkä vuoksi kävelin syyskuun lauantai-iltapäivässä pienen lenkin ihan vain pitsahiivanhakureissun sijasta. Ja kunhan olen saanut pitsan uuniin, tartun hyvään kirjaan ja pääsen useamman sivun eteenpäin, ennen kuin taas juutun samalle sivulle pitkäksi aikaa.

6 kommenttia:

  1. Sie kirjotat niin hyvin! :)

    VastaaPoista
  2. Wauuu aivan älyttömän upeita kuvia, ja kirjotat kyllä hyvin! :)

    http://wordsaboutme-heta.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos ♥

      Poista
  3. ihana tunnelma kaikinpuolin tässä postauksessa :)

    VastaaPoista