Vaikka loppujen lopuksi Venlan kanssa kahestaan siellä oltiinkin loppuun asti, olihan se ihanaa. Tavila on kuin toinen koti ja partio vaan on se minun juttu. Saatiin puhuttua taas niin paljon kaikesta itteä askarruttavasta toisten kanssa, että nyt on jotenki semmonen helppo olo. Tällä kertaa ei koko aikaa möhnötetty sisällä, vaan oltiin reippaita ja käytiin kävelemässä pikkunen lenkkikin kauniissa metässä. Metässä, minne mie kuulun. Syötiin myös tosi romanttinen illallinen Venlan kanssa, jolla "juhlistettiin" sitä, että ollaan oltu yheksän vuotta ystäviä kiitos partion (ollaan siis partio alotettu yhtä aikaa ja siellä tutustuttu). Elämä tuntuu toisinaan niin helpolta, että kaasulieden letkun saaminen kaasupulloon oli koko viikonlopun suurin ongelma ja kamalasti sisälle savuttava uusi kiuas aiheutti vaan hämmennystä. Sauna best, Venla best, Tavila best, metsä best, viikonloppu oli best.
Oon kylläki väsyny. Ihan jäätävän väsyny. Ja ois kamalasti tekemistä koko ajan, mutta tuntuu, että en vaan jaksa. Pitäis ottaa semmonen "en sovi mitään menoja" -viikko, mutta toisaalta yllättäen voi sopia ihan mukaviakin asioita kalenteriin, mitkä tekee onnelliseksi. Ja oonhammie onnellinen. Se lukee varmaan jokasessa postauksessa, mutta koska se on totta ja se on tärkeää myöntää itelleen, kirjotan sen tähänkin. Niin onnellinen.
Metsää vielä vähän hehkuttaakseni: sieltä vaan yksinkertasesti näki varmasti parhaiten viikonlopun revontulet, kirkkaan tähtitaivaan ja loistavan kuun. Vielä kun kuvittelette siihen uuden upean laiturin tai nuotion ympärillä istuskelun hyvien ystävien kanssa, niin uh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti