Kuvittele minut tiistaiksi

Helsinki on kaunis. Tuntu ihan hullulta perjantaina hypätä lumisateisen Rovaniemen rautatieasemalta junaan ja herätä lauantaina lämpimään ja syksyiseen pääkaupunkiin, missä oliki vastassa jo ihanuuksia. Hullujen päivien tsekkauksen, haamumunkkien ja pulun kakan jälkeen oltiinki jo pian Partioasemalla, missä vieteltiin sivistyttiin viestintäasioista medialähettilästovereideni kanssa astetta enemmän. Me päästiin myös saunomaan Leppävaaran kattojen ylle ja keräämään katseita suuren pitsalaatikkopinon kanssa. Partioviikonlopun jälkeen Tuuli (klick!) jäi vielä viihdyttämään minua shoppailuiden merkeissä ja teki läpsystä vaihdon Bean kanssa, jonka kanssa sitten olinkin junan lähtöön asti - unohtamattakaan Petrusta, joka oli kans seurana melkein viimeisille minuuteille asti. Junan, jossa olin ekaa kertaa yksin (vaikka sinne hyttiin pitikin jonkun haluta Tampereelta, mutta eipä se ollukkaan halunnu). Maanantain junasta heräämisen jälkeen päivä oli pelkkää ruudun tuijottamista ja partiodarrailua mutakakun kanssa. Nyt pakkaan taas. Huomenna lähdetään Leville melkein nollatilillä, koska shoppailemiseen meni vielä tänäänkin hurjan paljon rahaa (tai emmie tiiä, mikä on paljon, mutta ahistavan paljon meni kuitenkin).

En oo oikein koskaan osannu päättää, pitääkö etukäteen mainita tai varoittaa lukijoitaan siitä, että jotain tulee muuttumaan ja pian. Jotain kuitenkin muuttuu ja pian - värin vaihdos ainakin ja ehkä lopulta luovun jättikuvista, vaikka ne kovin rakastettavia ovatkin. Ulkoasun muutosta siis, ei mitään maailmaa muuttavaa.

Mutta nyt otan laukun ja pakkaan, sillä kun huomenna lähden, otan mukaan mitä tarvitsen.