perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kyllä mie oon käyny Levillä



Kirjotin ensin pitkän tekstin siitä, mitä kaikkea oon tehny parin päivän aikana. Tajusin kuitenki, ettei se oo tärkeää. Tärkeää on se, että Lumi tuli tänne ja toi auringon mukanaan. Me laskettiin koko päivä siihen tunturin ympärille tulleen pilven ilmestymiseen asti - mikä oli huomattavasti kivempaa ko päivää aikasemmin yksin paskassa säässä (been there, done that) - ja illemmalla pyörähettiin skibussilla Levin keskustassa Coffarissa ja tultiin saunomaan ja kattomaan leffaa mökille. Puhuttiin tyttöjen juttuja, naurettiin paljon ja oltiin vaan.

Tänään oli viiminen rinnepäivä, jonka vietin isin kanssa, kun Lumi heitettiin bussille Pannukakkutalon jälkeen. Maailman paras sää, mutta rinteet paskassa kunnossa. Ihanan sinisistä sävyistä tuli myös haikea fiilis - miksei sitä tuu enää lasketeltua niin paljoa ko ennen - ja vielä kun näki kisarinteen ja -puvut, niin kaipuu omaan kilpapukuun ja lähtöpiippauksiin kasvo hetkeksi. On tullu kuitenki huomattua, että vaikka kuinka yrittää tehä semmosia päätöksiä, joita ei myöhemmin katuis, niitä tekee muutenki. Typerien valintojen vastapainoksi voi onneksi aina tehä aina hyviä valintoja. Voi purkaa turhautumisen tunteita kaverille, juoda kupin kahvia, tehdä hoitamattomia hommia loppuun ja lähteä syömään hyvin jonnekin ravintolaan, jonne ei voi tehä kolmen ihmisen varauksia, koska onhan kolme nyt aika turha luku.

2 kommenttia: