Rakkauskaupunkiseikkailu

Oon viime aikoina seikkaillu. Kuvat paljastaa ihanan Lontoon, johon palasin kolmen vuoden ikävöinnin jälkeen viikoksi tällä kertaa perheen kesken. Oon sitä mieltä, että kaikilla on joku sellainen ihanuuskaupunki, jota vaan rakastaa. Lontoo on mulle semmonen ja voitte vaan kuvitella, miten mielellään tiistaina olin lentokoneeseen hyppäämässä ja lentämässä takasin kotia kohti. Ihanassakin kaupungissa voi kuitenkin seikkailujen keskellä huomaamattaan polttaa ittensä ihan kunnolla - niin pahasti, että kylmien väreiden tullessa tai paidankaan ollessa päällä ihoon koskee. Minun ihanassa Lontoossa on myös se, että se vie sydämen lisäksi myös julman paljon rahaa (vähän ehkä shoppailin, hups). Siellä on kuitenkin ihanaa ruokaa,  Robert Pattinsson  elämäni rakkaus ja Adele sekä ystäväni Einstein, kaikkea täynnä oleva Camden, oikuttelevia hissejä ja kauniita metroasemia. Jos menee pubiin, saattaa tietämättään juoda olutta paikassa, jossa Amy Winehouse on ollut vielä viimeisinä vuosinaankin töissä tarjoilijana. Joku vastaan tuleva pöytä voi olla täynnä vanhoja ja toimivia ihania kameroita, joita ei kuitenkaan uskalla kotiuttaa, ja kulman takana voi olla maailman komea mies puhumassa täydellisellä brittiaksentillaan. Maailman parhaasta appelsiinimehusta saattaa maksaa itsensä kipeäksi, mutta kipeitä voi olla myös pienet jalat, joilla yrittää juosta kaupunkia läpi muutamassa hassussa päivässä. Lontoossa minun sisäinen harrypotterfangirl97 kiljuu myös onnesta päästessään ees käymään juna-asemalla.

Seikkailla voi myös lähempänäkin. Lontoossa reissaamisen jälkeen saatoin ehkä maata kotona, vaikka lisävuoroa töihin oli tarjolla, mutta lopulta raahata itteni sinnekkin tietäen, että seuraavana päivänä voi laittaa rahaa IKEAssa käymiseen ja  pieneen ulkomaanmatkaan  Haaparannalle ajamiseen. Ja senkin jälkeen vielä seikkailla väsyneenä yössä, oijojoi!