Ruttupaita kesäyössä

Kun sitä joku päivä saa peppunsa ylös, niin eihän sitä kannata laskea takaisin kotiin ko vasta myöhään illalla. Eilisen suunnitelmana oli nähdä Venlan kanssa ekaa kertaa kunnolla 27 viikkoon ja me päädyttiin maistelemaan Cafe & Bar 21:sen gelatoja - mulla oli turvallisesti täydellistä minttu-suklaata ja nutellaa, mutta Venla uskaltautu hurjapäänä maistamaan kirsikka-banaania ja mansikka-suklaata. Me käytiin myös kotiuttamassa mulle semmoset kengät, mitä oon kattonu netistä jo koko kevään. Palladiumit vei multa niin monen tunnin palkat, että ihan hirvittää (varsinkin Lontoon jälkeen), mutta todennäkösesti ne ei pian käytön jälkeen hohda samaa valkosuuttaan ko kuvissa. 

Illalla banaaneja olikin sitten muualla, ko Venlan jäätelössä. Mentiin pienen lippujen kanssa säheltämisen jälkeen Lotan kanssa kattomaan uus Minion-elokuva, jolle naurettiin ihan sikana. Jättikipollinen poppareita meni yhessä hujauksessa ja katottiin kesken elokuvan toisiamme, kun tunnistettiin Lontoon paikkoja, missä oltiin ihan hetki sitte käyty ihan ite. Minionit on joka tapauksessa vieny meiän sydämet jo aikoja sitte. 

Niinko Venla, Lotta ja minionit ei ois eiliselle jo riittänyt aktiviteeteiksi, niin vapaapäivien kunniaksi lähdin vielä Eevin kanssa seikkailemaan elokuvan jälkeen niin, että kotona olin vasta yhdeltä. Illan hämyssä löysin itteni taas Cafe & Bar 21:n penkeiltä (ai miten niin tykkään siitä paikasta?), tällä kertaa eessä oli vaan jäätelön sijasta viiniä. Keskiyön auringossa vielä päätettiin ottaa muutamia kuvia, kerta mie kerrankin näytin muulta ko perunalta. Oli kuulkaas vaikka miten paljon uutta ja ennen näkemätöntä päällä, että olin itekki hämmentyny, ettei lähelläkään ollu vanhoja tennareita, sinisiä farkkuja ja mahollisimman helppoa paitaa päällä. Joskus kai on ihan hyvä huijata ihmisiä sillä, että oikeasti näyttää ihmiseltä (ainakin välillä).