Marjoissa makoilija

Tänä vuonna aikainen äiti ylppärimarjat nappaa, joten vaikka kirjotukset ei oo minun osalta vielä alkanukkaan (lukeminen kuitenki alotettu!), meillä on lakkiaisia varten marjat pakasteessa. Ihan vaan varmuuden vuoksi, eihän sitä tiedä. Jos ylioppilaslakin päähän laittaminen ennen aikojaan tuo huonoa onnea, niin toivottavasti ei marjat pakasteessa kuitenkaan. Stressitaso päivä päivältä lähestyvien kirjotusten osalta on suuri - uskonnon osalta lukusuunnitelmasta oon jo hyvin jäljessä ja englannin osalle semmosta en oo vieläkään tehny, kun en ees tiiä, miten kieliin voi lukea (joojoo, sanoja ja kielioppia...). 

Ylppäreihin lukemisen vältteleminen on kuitenki onneksi helppoa. Viime viikonloppuna jätin vaan "taukopäivän" verukkeella lauantaina lukematta, sunnuntaina perusteluina oli Miljazz-kiertue Rovaniemellä. Vaikka olin siellä keskivertokuulijaa paljon nuorempi, ei kaduta että lähin kuuntelemaan - etenki Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan showband oli aivan huikea (Sami Saari oli sivuseikka). Hampaan koloon tapahtumasta jäi lähinnä oma nössöys ja akun loppuminen kesken kaiken. Ja ettei kirjotuksiin tulis vahingossakaan luettua, lähen perjantaiaamuna kohti Hämeenlinnaa ja Evoa, jossa on Johtajatulet-partiotapahtuma ekaa kertaa. Matkasta vois tehä helppoa ja nautittavaa, mutta toivotaan, että selviän hengissä n. yhdeksästä tunnista henkilöautossa - varsinkin, kun todennäköisesti osan matkasta oon istumassa siinä ratin takana mennessä ja sunnuntaina kotiin tullessa. 

Sitten sattuu niitä hetkiä, että valmiista postauksesta katoaa puolet, etkä enää ehdikkään kirjoittaa uudestaan töiden loppumisesta Salesta, työkavereille tehdystä kinderpiirakasta tai siitä, miten aineen kirjoittaminen ja pakkaaminen pitää jättää aina viime tippaan. Ja joku rakas ihminen lähtee itärajan tuolle puolelle vaihtoon, se on kamalaa. Asioille pitää vain kovin usein tehdä jotain, eikä vain kirjoittaa niistä. Kuten nyt.