Bättre gränder i Stockholm

Perinteisiin syyslomareissuihin on alkanu tulla vähän vaihtelua, kun viime vuonna lämpimien rantojen sijasta suunnattiinkin pohjosempaan Leville, ja tänä vuonna päätin lähteä ite reissailemaan kahden Pohjoismaan pääkaupunkiin. Oon alkuviikon ollu Lidian hoivissa Tukholmassa ja just nyt istun Helsingissä hotellihuoneessa vikaa iltaa. Koko viikko on menny hirveän nopeasti ja tuntuu, että vaikka oon tehny asioita, joista tykkään, en oo tehny läheskään kaikkea, mitä oon kuvitellu tekeväni. Ylihuomenna alkaaki taas arki ja hommia pitää alkaa tekemään satasella.

Tukholma oli kuitenki ihana. En oo moneen vuoteen kävelly keskustan kaduilla tai viettäny kauaa aikaa maassa, jossa ympärillä olevat ihmiset puhuu äidinkielenään (pääsääntösesti) ruotsia - jos siis lentokentillä hengailua tai Haaparannan IKEAa ei lasketa. Fakta on myös se, etten oo aiemmin matkustanu varsinaisesti yksin, vaikka Tukholman osalta kuljinki Lidian mukana suurimman osan ajasta ja sillon ko en, näin Beaa pitkästä aikaa. Kahen ihanan ihmisen näkemisen lisäksi kohokohtia oli ehottomasti Fotografiska (valokuvataiteen museo) ja eksyminen kuninkaan korkeimpien vartijoiden majapaikkaan. Kauniita kuvia ja vähän seikkailua eli kaikki mitä tässä elämässä oikeastaan tartteekin.

Täytyy myöntää, että Ruotsiin oikeasti matkustamisesta huolimatta en puhunu melkein kuus vuotta opiskelemaani kieltä, jos ei huomioida muutamaa "Tack så mycket" ja "Ja" tai "Nej" -vastauksia. Kaverit toimi "tulkkeina" tai vaihtoehtosesti (välillä ruottalaisista johtuen epätoivosesti) kävin keskustelua englanniksi. Minun suhde ruottin kieleen on vähän monimutkanen. Vähän hävettää myöntää ruotsinkielisen sukunimen takia, että vaikka kuinka haluaisin ja yritän, en oikein osaa ruottia. Haluaisin, mutta en vaan osaa. Vielä vähän reilu viikko sitte olin sitä mieltä, että kirjotan ruottin keväällä ylimääräsenä aineena, mutta ruottin kurssin alkaessa ekaa kertaa n. kahdeksaan kuukauteen, tajusin heti ekalla tunnilla, ettei siinä ois mitään järkeä. Hämmentävintä oli kuitenkin Tukholmassa huomata, miten hyvin ymmärrän kieltä, mutta jotenkin ite sanojen tuottaminen on vaikeaa. Ehkä vielä joskus opin.

Onneksi kielen osaaminen ei oo edellytys matkustamiselle. Tukholma on kaunis ja todellakin paikka, mihin palaan vielä uudestaan ja uudestaan. Sitä paitsi yksin matkustamisesta selviää jännittämisestä huolimatta loppujen lopuksi ihan hyvin.