Pakkashuurteessa

Selitin vähän aikaa sitten eräälle henkilölle, miten oon tietynlaisessa "välitilassa" tällä hetkellä. Sellaisessa, että Rovaniemellä en uskalla - eikä toisaalta kannattaisikaan - sitoutua mihinkään pidempiin juttuihin mukaan, mutta toisaalta en voi luvata itseäni muuallekaan. Se, etten tiiä, missä vuoden päästä oon, on aika pelottava ajatus. En oo ihan varma, oonko samaa mieltä tän henkilön kanssa siitä, miten toisaalta se voi olla vapauttavaa myös. Mulla pelottaa vähän. Mutta onneksi on hyvä perustelu sanoa ei erilaisille asioille (en keksi kyllä kertaakaan, jolloin oisin niin sanonu). Voi olla, että välitilan takia saatan tehä tyhmiä ratkaisuja - sellaisia, jotka tuntuu hyvältä, mutta on typeriä, tiiättekö? Mutta en uskalla sanoa ei. Haluan vain sopeutua tilanteeseen, nauttia siitä mitä on, enkä haaveilla siitä, mitä kaikkea voisi olla. Kuten lempparibloggaaja kirjotti, kaikkea ei voi saada. Se on niin totta nytkin, että pitää vain antaa tyhmät ratkaisutkin anteeksi itselleen. Fiilispohjalta, mutta silti muutaman askeleen päähän ajateltuna.

Blogin kohdalla taas oon kahen vaiheilla. En sen suhteen, jatkanko bloggaamista vai en, vaan ikuisuuskysymyksen kanssa - jaksanko alkaa muokkaamaan ulkoasua radikaalisti. Rakastan isoja kuvia, mutta toisaalta haluaisin vaihtelua pienentämällä niitä ja lisäämällä sivupalkin. Mutta miettikää sitä työn määrää, kun kaikkien postausten kuvat pitää alkaa klikkailemaan pienemmiksi, ettei ne mene sen sivupalkin päälle sitten. Kaiken huipuksi se vaatii nykyään myös kahdella koneella työskentelyn, koska suurin osa kuvista on edellisellä koneella vieläkin. Pienistä muutoksista on kuitenkin aina hyvä lähteä liikkeelle.

Hassua, että kirjoitin muutamaan viestiin syysflunssan saavuttaneen minutkin, vaikka maa on jo lumihuurteesta valkonen, tiet jäässä, ja ulkona näyttää pakkaselta. Juuri sellainen päivä, jolloin pitää jäädä kotiin niiskuttelemaan, kuuntelemaan Iisaa ja tallustelemaan raidallisessa yöpaidassa ja villasukissa. Jos talvi ois aina näin kauniita päiviä, sitä voisi jopa rakastaa.

Harmi vaan, että pakkashuurrekin on tietynlainen välitila.

Pakko kyllä hehkuttaa ja ilmoittaa itellenikin, miten onnellinen oon siitä, että oon hyvällä omalla tunnolla voinu yliviivata vihdoin to do -listalta asioita. Paljon on vielä tekemistä, mutta silti. Hyvä mie.

EDIT: Muistutuksena vielä, että enää tämä ja huominen aikaa pistää kysymyksiä tulemaan kysymyspostaukseen! Hyvin niitä siellä on jo, mutta jos joku asia mietityttää ja se kysymyksistä puuttuu, niin kiireen vilkkaa kirjottamaan se. :)