sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Näkyy ja tuntuu

Haluaisin kertoa yllä olevasta kuvasta. Se on Rovaniemeltä. Otin sen tänään hetkeä ennen ko menin partiolaisia täynnä olevan keittiön puolelle auttamaan joulutorttujen paistamisessa. Pakkasta oli auton mittarin mukaan -22 astetta, ja vaikka tiesin, että sormethan siinä säässä jäätyy, halusin ottaa kuvan. Kuvan siitä kauneudesta, jota en nähny eilen toisissa partiojutuissa Tampereella päivän ollessani (jestas, yöjunalla sinne ja seuraavalla takaisin). Vaikka talvi ei oo minun lempparivuodenaika, en tykkää pakkasen aiheuttamasta kerrospukeutumisesta ja valoa on vaan vähän aikaa, niin mie ootan talvea joka kerta. Ootan pakkasta ja lunta. Ja olin niin onnellinen siitä, että heräsin kylmässä ja lumisessa Rovaniemen aamussa, kun olin nukkumaanmenoa ennen aatellu pitkään, että eihän joulukuu voi olla lumeton ja semmonen, mikä ei tunnu miltään. Ahdistuin ja halusin entistä enemmän kotiin. Kyllä talven pitää näkyä ja tuntua. Olla valkoista ympärillä, posket punaisena ja pakkasen kirpeyttä ilmassa. Tuota kuvaa ottaessa olin sen takia niin onnellinen, että asun Lapissa. 

Ja niin mie vaan hymyilin, kun ajoin lumen narskuessa auton alla ja puiden oksien kaartuessa lumen painosta tielle päin.

Yhen mulle tärkeän ihmisen mielestä joka päivä pitäisi kokeilla tai oppia jotain uutta. Tänään päivä on kuitenki menny matkustamisväsymyksen takia tietynlaisessa sumussa kirkkaasta pakkaspäivästä huolimatta. Onneksi kuitenkin mulle yllättäen opetettiin, mitä Leijonakuninkaan alkulaulussa lauletaan. Sekin on tärkeää, vaikkei joillakin Rovaniemen aamuilla laulattaisikaan.

6 kommenttia:

  1. Tuo on niin totta, kaipaan lunta ja pakkasta! Kaunis kuva. Otitko kännykällä vai kameralla? Mitä siinä alkulaulussa sanotaan?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllähän niitä helposti alkaa kaipaamaan - talvi vaan ei tuu ilman! kiitokset kehuista, ja ihan kännykällä instagramiin otin kuvan. pitäis olla aika taidokas, että keskellä päivää sais noin rakeisen kuvan kameralla otettua :)

      mysteerien mysteeri ratkeaa:
      Nants ingonyama bagithi baba [Here comes a lion, Father] / Sithi uhm ingonyama [Oh yes, it's a lion] / Nants ingonyama bagithi baba [Here comes a lion, Father] / Sithi uhm ingonyama [Oh yes, it's a lion] / Ingonyama [It's a lion]

      Poista
  2. Niin ihana teksti, mä taas oon aina toivonut asuvani Lapissa kun tykkään talvesta niin paljon ja täällä Porissa sitä lunta joutuu vähän turhan usein odottelemaan monta kuukautta ja sit se tuntuu pysyvänkin vaan hetken... Ja ilman lunta on niin pimeetä! Mut palatakseni vielä sinne Lappiin mua pidettiin ihan hulluna kun kerroin ekan lapinlomani jälkeen että tykkäsin ku siellä oli koko ajan 25-35° pakkasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hah! talvi on kyllä yks niitä juttuja, joita tuun kaipaamaan, jos (kun) muutan opiskelemaan etelään. toivottavasti sinnekki saatais kunnolla lunta! toisaalta se saattais pistää ihmiset vähän sekasin siellä :D kyllä kovat pakkaset menee hetken (esim. loman ajan), mutta oon varma, että jos asuisit täällä, niin se jatkuva paleleminen ei kyllä varmaan houkuttelis sinuakaan! :)

      Poista
  3. moi! mua jäi mietityttään edellisestä postauksesta kun puhuit sun opiskeluista, niin aiotko siis lukea pääsykokeisiin yhtä aikaa kirjoitusten kanssa, niiden jälkeen vai pidätkö välivuoden? jos et pidä välivuotta niin mitä fiiliksiä sulla on sen suhteen, että pitää opiskella niin intensiivisesti ja paljon yhden kevään aikana? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon päättäny, että avaan pääsykoekirjat vasta kirjotusten jälkeen, koska minun pää varmaan räjähtäis, jos yrittäisin samaan aikaan keskittyä kaksiin erilaisiin kokeisiin. koen myös, että on tärkeää saaha eka lukio kunnialla läpi, ja sitte vasta miettiä jatko-opintojen pääsykokeita. aion kuitenki hakea saman tien opiskelemaan, ja kirjotusten jälkeen alan lukemaan pääsykokeisiin. materiaalit saatan hankkia jo varmuuden vuoksi kirjotusten aikana.

      en oo siis pitämässä välivuotta, jos ei oo pakko. asia erikseen sitten, jos en pääse minnekkään opiskelemaan, mutta jotenki en vaan oo semmonen ihminen, joka osaa jäädä kotiin ilman mitään tekemistä (vaikka tekemistähän aina varmasti löytyy...). rehellisesti sanottuna mulla pelottaa, että miten jaksan lukea ja panostaa yhen kevään aikana niin paljon, mutta jotenki se, että tiiän mitä haluan, motivoi hullun paljon. saa nähä sitten, oonko kesällä ihan burnoutin partaalla ja sosiaalinen elämä ihan kuollu, kun oon eläny kevään nokka kiinni kirjoissa! :)

      Poista