Se on ohi. Minun ei enää koskaan tartte mennä sinne saliin istumaan, jos en halua. Kirjotukset on ohi - vihdoin. Itkin niiden takia ilosta ja ahdistuksesta (enemmän jälkimmäisestä), menetin yöunia ja nukuin paremmin kuin koskaan. Mutta nyt ne on ohi, eikä valmistuminenkaan näytä olevan uhattuna. Elämä voi jatkua, vaikka sitähän se on tehnyt koko ajan. Joskus aikoja sitte luulin, että kun kirjotukset loppuu, huokasen helpotuksesta, enkä tee seuraavana päivänä mitään. Tänään kuitenkin vastoin omia odotuksia kouluttauduin uuteen työpaikkaan, Helsingin Sanomien puhelinmyyjäksi. Ja huolimatta siitä, kuinka koomista se onkin, että Rovaniemeltä soittelen, niin sentään huomenna pääsen itse Pääpaikkaan.
Helsinki, sinua mie oon kaivannu.
Siksi onnellisuuden kuva Helsingistä. Olin autuaan tietämätön kuvan ottamisen aikaan YTL:n aiheuttamista tuskista tai siitä päivästä, jolloin oikeasti klikkailisin Helsingin kaikkiin vaihtoehtoihin korkeakoulujen yhteishaussa. Hassua kyllä, että vaikka Helsinkiä niin rakastan, en oo vieläkään sisäistäny, että huomenna saan hetken olla siellä. Siellä on ihanat ihmiset. Ja ihana Helsinki.
(Enkä koskaan haluaisi palata, mutta joitain asioita aina ikävöisin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti