Voimavaravahinko

On hassua, miten paljon kirjotan blogiin onnellisuudesta ja niistä hetkistä, jotka hymyilyttää. Jotenkin sorrun siihen samaan harhaan, jossa todellisuutta kaunistellaan kerta toisensa jälkeen. Annetaan vähän kiiltokuvamainen pinta omasta elämästä. Kerrotaan vaan kaikesta siitä hyvästä, mistä oikeasti saa olla onnellinen, mutta jätetään kertomatta kolikoin toinen puoli.

Rehellisesti sanottuna oon viime viikkoina meinannu taas hajota. Oon tänäkin keväänä vetäny itteni äärirajoille, mutta tällä kertaa itsekin huomasin, että nyt pitää hellittää ajoissa. Kolmiin eri pääsykokeisiin tosissaan lukeminen ja töitä kuus tuntia päivässä ei vaan muiden menojen lisäksi tuntunu (sittenkään) hyvältä yhtälöltä, joten lopulta päädyin karsimaan kaikesta. Oon irtisanoutunu töistä, päättänyt olla panostamatta tänä keväänä enää yhtään enempää psykologian pääsykokeisiin ja kylmän viileästi ilmoittanut, etten tule hoitamaan joitakin mulle kuuluvia hommia ennen toukokuun 28. päivää. Se on vaikeaa, enkä oo tehny niin aiemmin. Mutta voin häpeilemättä sanoa, että edellä mainitut asiat on ollu parhaimpia päätöksiä pitkään aikaan ihan itteni kannalta, ja oon niin helpottunu.

Itselleen on vaikeinta sanoa ei. Kieltää tekemästä jotain, mitä haluaisi. Todeta, että kaikki asiat tulee tehdä omien voimavarojen mukaan, ja myöntää, ettei ne ehkä aina riitäkkään kaikkeen.

Vaikka päivät onkin edellisen Annan päiviin verrattuna tyhjiä ja tapahtumaköyhiä, saan paljon enemmän aikaan. En myöskään enää yhtäkkiä ala itkemään tietämättä syytä, aamulla on paljon helpompi nousta ja illalla levollisempi mieli nukkumaan mennessä. Sitä paitsi aina voin tsempata itteäni sillä, että tuli vastaan mitä tahansa, niin lakki mulle kuitenkin tulee, ja juhannuksena oon säässä kuin säässä Tuulin kanssa tuntemattomassa paikassa täysin huoletta.

Ajatuksia on herättäny myös minun lukion kuvataidediplomityö, jonka oon saanu vihdoin ja viimein valmiiksi. Tein sen valokuvasta ja muistamisesta, mutta samalla haastamalla itteäni toteutin sen videolla. En oo videokuvaaja ja vielä vähemmän leikkaaja/editoija, mutta onneksi se on ohi, ja GLÖMSKA.-videon voi katsoa täältä niin pitkään kuin kehtaan sitä siellä pitää. Pitihän sitä käyä juhlimassa kakulla, kun lukio on nyt niinko oikeasti paketissa.