On hassua, miten nopeasti monen vuoden suunnitelmat saattaa kariutua. Päiväreissu Helsinkiin viime tiistaina sai minut tajuamaan, että en haluakaan opiskella psykologiaa - en nyt, enkä myöhemminkään. Viitosluokkalainen Anna (tai ihan vaan kuukauden takainenkin) ois ollu järkyttyny siitä, miten helpolta tuntu vaan kirjottaa nimi papereihin ja poistua takavasemmalle heti ensimmäisellä minuutilla, kun sai poistua. Jotenkin lopullinen luopuminen psykan haaveista tuntuu myös helpottavalta, vaikka vähän pelottavaltakin. Toisaalta motivaatio lukea sosiaalipsykologiaa ja viestintää on kahta kovempi. Välivuosi ei edelleenkään houkuttele, vaikka työpaikka Mäkkärissä kiinnostais ehkä todellisuudessa yllättävän paljon.
Pääsykoestressittömyys tiistaina takasi mulle ihanan Helsinki-päivän, joka alko hotelliaamupalalla aikasen lennon jälkeen ja jatku ennen pääsykokeita vielä Iidan kanssa kesän ekalla jäätelötötteröllä Tuomiokirkon portailla. Päivän ainoana miinuksena oli valkosen t-paidan sotkeminen suklaajäätelöön, vaikkei sekään ollu lopulta miinus, kun oli hyvä tekosyy ostaa uusi paita. (Ja sitten ostin uuden mekon ja takinkin...). Miinusta vähensi myös kohokohdat, kun Tuuli tuli meiän kanssa syömään Vapianoon ja myöhemmin oli ihan lyhyt kahvihetki toisenkin kaverin kanssa.
Jotenkin lentokoneessa oli semmonen fiilis, että ois kamalaa lähteä Rovaniemeltä ja jättää kaikki. Helsinki on kuitenki sen verran hyvä aivopesemään, että kotiin tullessa harmitti jo, ettei voinut vielä jäädä toiselle puolelle Suomea. Joskus mie sen teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti