perjantai 15. heinäkuuta 2016

Elämä on juhla


Meillä on tänään saksalaistyylinen perheillallinen. Kun avioliitto on kestäny neljäsosan vuosisadasta, niin se on juhlistamisen arvoinen hetki. Oon ollu viimeisen puolen vuoden aikana niin monissa juhlissa ja tavannu niin monia ihmisiä, että oon ymmärtäny olevani joidenkin asioiden osalta tosi etuoikeutettu. Vaikka kaikilla on elämässään omat vastoinkäymiset, joita ei voi vertailla toisiinsa, saan olla kuitenki kiitollinen, siunattu ja onnellinen perheestä, jonka kanssa tänäänkin illalla voin ihan huoletta istua bratwursteille ja potkille sekä saksalaisille oluille. 


Juhlissa sitä on (skumppalaseineen) niin onnellinen. Ympärillä on rakkaat ihmiset ja tunnelma on (yleensä ainakin) niin ihana, että juhlia haluais vaan jatkaa ja jatkaa. Haluaisin vielä kerran laittaa terassille viirit ja viettää kesäiltaa hyvällä porukalla, mutta jotenkin tuntuu, että aina kaikkien aikataulut menee ristiin. Toisaalta, enpä ole vielä yrittänytkään.

Kun kesässä kiertää monet rippijuhlat, sitä huomaa olevansa lähellä toisia. Koska ripareiden työntekijöitä ei oo pakko kutsua juhliin, mulla on joka kerta tosi etuoikeutettu olo olla paikalla. Monet ei ymmärrä, miten tärkeä juhla rippijuhla on, mutta toisaalta se ei mullekaan ole se ykkösjuttu syödessä viidettä kakkua monien juhlien jälkeen. Usein on paljon onnellisempi siitä, että saa juhlistaa toista ihmistä ja huomata, miten tärkeää läsnäolo on juuri sillä hetkellä. Halaus ja kiitos varmasti merkitsee jotain, eikä heihei ja oven sulkeminen todellisuudessa ole loppu millekään.


Vaikka kuulostaa runolliselta paskapuheelta, niin aattelen kuitenkin, että elämä on suurin juhla, jossa me ikinä tullaan olemaan. Kaikissa juhlissa on niitä hetkiä, kun joku saattaa itkeä tirauttaa tai avautua syvimmistä salaisuuksistaan, tulla loukatuksi tai jotain muuta. Me kuitenkin täytetään elämämme niillä rakkailla ihmisillä, onnellisilla hetkillä ja tehdään elämästämme ainutlaatuista. Siksi tuntuu tosi epäoikeudenmukaselta, että aamulla herää uutisiin siitä, kuinka joku on menny kuokkimaan toisten juhlia ja lopettanu ne rekalla toisten tahtomatta.

Olen ruokakuvien ystävä, joten omasta juhlapäivästä huolimatta heiluin tietenkin kameran kanssa ruokapöydän ympärillä onnellisena. Essi kuitenkin otti muut, kiitos siitä!

2 kommenttia: