sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kohta on jo lokakuu


Syksyn värit. Maailman tunteminen lähempänä. Töitä, töitä, töitä. Väsymys lauantaiaamuisin kuudelta noustessa. Juhlat. Kansainväliset suurmarkkinat ja niiden ihanat ruoat. Metalliväkerröksiä. Kiharretut hiukset ja pieni pala palanutta pöytää. Viesteistä innostumista aina hetkellisesti. Aamukahvit jääkaapin ovessa ennen aikojaan härskiintyneellä maidolla. Kavereita kiireessä. Kavereita puhelimessa. Kavereita vanhoissa kuvissa. Vihdoin Ainoat oikeat -leffan omistaminen ja klassikkokirjoista haaveileminen. Töitä, töitä, töitä. Kuva, joka ei vääntämälläkään sovi feediin. Kauniita astioita ja fudgeja, joita ei lopulta halunnutkaan syödä. Keskeneräinen Kerro minulle jotain hyvää. Yllätys sunnuntaiaamunailtapäivänä. Suunnitelma ruskaretkestä ja sen toteutuminen. Hetki, jolloin ei tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Kohta on jo lokakuu.

2 kommenttia:

  1. Suurmarkkinoiden fudget ei sitten maistunut täälläkään, jos niitä tarkoitit :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, joo! Niistä puhuin. Ei sillä, etteikö ne ois maistunu hyvälle, mutta jotenki ei tehny mieli syyä niitä sittenkään. Vielä niitä tuolla keittiössä ois.

      Poista