Heihei kaksituhattakuusitoista

Minun kaveri tokas vuoden vaihtuessa baarissa jotain, mikä kuvastaa minun päättynyttä vuotta: "Meni vähän luulot puihin vuonna 2016". Luulin itsestäni, muista ja koko vuodesta paljon, mutta lopulta oppinut pettymyksistä enemmän kuin koskaan ennen. Aikuistunut ja tajunnut, ettei kaikki aina mee niinkuin suunnittelee (tai sitten suunnitelmia ei ole ollenkaan).

Oon juhlinu kavereita, ja juhlinut itseäni. Opiskellut hullun lailla ja itkenyt epätoivon partaalla. Oon seurustellut ja oon seikkaillut sinkkuna. Oon sekoillut ja ajatellut järkevästi. Katsonut vierestä, kun läheinen sairastaa. Valmistunut lukiosta ja stressannut lopulta epäonnistuneita pääsykokeita (stressiä purin mm. itkemällä tuomiokirkon portailla).

Heittänyt talviturkin ja kuunnellut Reino Nordinia. Käynyt Tuulin kanssa kesäfestareilla telttamajoituksineen ja nauranu kippurassa marraskuussa, kun sai espoolaisen Lappiin. Reissannut ja rakastanut Marimekkoa. Aloittanut työt Cittarissa ripareilla vietetyn kesän jälkeen. Kuunnellut vähän enemmän, mitä tuolta ylhäältä sanotaan, ja unohtanut omat sanomiseni humalassa.

Ihastunut ja pettynyt. Suudellut, suuttunut, riidellyt ja huutanut. Laulanut ja haaveillut kitarasta. Ottanut monet yo-kuvat ja sotkenut paitaa millon milläkin.Viettänyt huippuviikon Roihulla tutustuen uusiin ihmisiin, joista osa pysyy ja osa jää. Viettänyt niin monta tuntia partion parissa, että Mannerheim-solki meinasi itkettää. Ostanut lennot Lontooseen.

Fileroinut kalaa ja koskenut kampelaa. Pyytänyt ja antanut anteeksi. Kaivannut lempeä, pakannut talon kasaan ja asunut vesivahinkorempan ajan paikassa, johon en koskaan kotiutunut. Maratoonannut Good Wifeä ja käynyt elokuvissa. Vieraillut Oulussa ja valmistanut ystävälle aterian. Pitänyt kädestä kiinni. Lukenut runoja. Kuunnellut paljon Elastisen ja Vesalan "En tunne sua" -biisiä (tai ainakin Spotifyn mukaan se oli vuoden soitetuin).

Tuntuu kliseiseltä sanoa, mutta oon oppinut tosi paljon itsestäni.

Vuosi 2016 ei ehkä ollut minun vuosi - se jättää jäljen ja mulla oli hyvä olla, mutta tänä vuonna vielä parempi. Ja jotta niin tapahtuu, aloitin tämän vuoden kirjoittamalla työhakemuksia Helsinkiin. Ei enää kauaa, sillä tänä vuonna tapahtuu, vaikkei kaikesta aina ehtisikään kirjoittaa (mikä on aina harmi, koska unohdan kuitenkin sen, mitä en kirjoita).

Aion ainakin piirtää enemmän, tutustua yhä useampiin uusiin ihmisiin, nauraa, laulaa ja rakastaa. Lukea muutaman kirjan ja olla onnellinen. (Ja eksyä ainakin enemmän kuin kerran, koska ihan niinko mie osaisin suunnistaa tai muistaisin edes kaupunginosia Helsingissä.)

Haluan myös ehdottomasti rakentaa majan lakanoista, tyynyístä ja peitoista. Ja täytyy muistaa, että

"Better an oops than a what if."