maanantai 20. helmikuuta 2017

Etuoikeutetun onnellinen

Elämä on siitä hassua, että se osaa aina yllättää ja yleensä aina löytyy myös joku asia, josta olla onnellinen. Tänään on ollut kauan kaivattu vapaapäivä ilman suunnitelmia, ja kaiken tapahtuessa elämässä nopeasti on tuntunut hullun hyvältä hengitellä hetki. Onnellisuutta on löytynyt siitä, että kuuden työpäivän jälkeen mulla alkaa parin viikon pakkoloma, josta tulee melkonen irtiotto arjesta: ekan viikon vietän Levillä mökkeillen ja seuraavalla viikolla oonkin suurkaupunkin hulinoissa Lontoossa. En osaa sanoa, kumpaa ootan enemmän, mutta maisemien vaihtaminen kuulostaa just nyt aika hyvältä.

Jos tammikuun lopulta tuntui, että neljä työhaastattelua on enemmän kuin monella muulla, neljä tarjottua työpaikkaa tuntuu vielä isommalta etuoikeudelta. Se, ettei ole huolta töiden saamisesta enää, on puottanut ison taakan harteilta. Vapauteen oon päässyt myös sen puolesta, että partiojutuissa siirryn taas askeleen eteenpäin, ja jätän paikallistoiminnan organisoimisen huipputyypeille. Sitä on niin sydämellä hoitanut asioita monta vuotta, että vastuusta vapautumisesta tuli kumman tyhjä tunne.

Kaikesta huolimatta jos sitä tässä elämässä voi olla jostain onnellinen, niin siitä, että ympärillä on ystäviä. Tyyppejä, joiden kanssa voi pakoilla ystävänpäivää, mennä lounaalle tai ihan olla vaan. Tai vaikka nauraa sitä, että on asuntoja, joihin on 5-10 vuoden jono. Se on hirvittävän tärkeää.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Rikkonaisia



Asioita, jotka pelottaa muuttamisessa:
1) Jos katoan, eksyn tai minut kaapataan, voi kestää aika kauan, ennen kuin kukaan huomaa yhtään mitään. On pelottava ajatus, että kukaan ei päivittäin oo siinä lähellä ihan vaan läsnäolollaan tarkistamassa, että mie vieläkin hengitän.
2) En hitto vie halua alkaa puhumaan ja -tyylisesti. Tai mitä jos en ymmärräkkään, mitä mulle sanotaan? Aina ei vaan voi tietää, mitä eteläläinen puhuu.
3) Voi olla, että oon kovin yksinäinen. Vaikka mulla on kavereita Helsingissä, ja niiden kanssa on aina hauskaa, niin mitä sitten, kun oonkin koko ajan saatavilla? Se ei oo enää vaan se yks viikonloppu, kun on mahdollista nähä minua niin katoaako into?
4) Osaanko pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa? Vaihtaa lampun? (En.)


22. marraskuuta 2016 klo 23.52

Sulle.

En oo mikään itsestäänselvyys. En oo ihminen, jonka voi vetää aina laatikosta esille, kun huvittaa. Leikkiä siihen asti, että ehkä hetken joskus taas kiinnostaa. En oo ihminen, jonka viesteihin ei vastata, koska jos oon päättäny laittaa just sulle viestiä, niin siihen on joku syy - ja se syy on niin tärkeä, että on rikos olla huomioimatta se viesti, joka saattaa tulla vaikka kesken luennon. En oo ihminen, joka oottaa tulevansa huomioiduksi. Sulla on heti aikaa minun elämässä, ja jos haluat sen kestävän vähän pidempään, niin pidä hitto vie kiinni. Pidä kiinni lujempaa. Osoita, että kiinnostaa, niin jaksan olla kiinnostunut.

En halua olla itsestäänselvyys. Muista, että maailmassa on muitakin ihmisiä, ja mullakin on luettelossa ainakin tuhat muutakin, jolle laittaa viestiä tiistai-iltaisin klo 23.48. Ja silti laitan sen viestin edelleen sulle (mutta kuka tietää, laitanko enää huomenna).

It's up to you.


Kuusi plus yksi
Adele: All I Ask // Hold me like I'm more than just a friend, give me a memory I can use
Antti Tuisku: Mä hiihdän // Sä jätät mut ja mä vaan hiihdän
Vesala: Mitä jos sä oisit silti mun kaa // Ja vaik se ei voi kannattaa, mut mitä jos sä oisit silti mun kaa
Anna Puu: Kovaa // Mä teen mitä teen, mä teen mitä haluun, sano mitä sattuu ja se sattuu mitä sanot, meen mihin meen, sieltä ei oo paluut
Ella Lymi: Poikii on // Sun kaltaisia poikii on, sun nimisiä poikii on, ja parempia poikii on
Asa ft. Anna Puu: Taulu // Tahti lepo, kaikki kohallaa, aamuauringos hiukset leväten olalla
Aleksanteri Hakaniemi: Etsi mut // Ja jos löytäjä saa pitää, niin etsi mut


Täytyy muistaa, että 1) neljä työhaastattelua on neljä enemmän kuin monella muulla 2) asioita ei voi hirveästi valmistella tässä vaiheessa 3) kaikki järjestyy 4) ihmisillä ei voi pelleillä 5) laulamisessa ei kehity, jos ei laula enää edes suihkussa 6) kun puhuu menneistä, täytyy muistaa joskus tykänneensä niistä asioista 7) tänään jäljellä kaksikymmentäyksi.