lauantai 31. elokuuta 2013

Kuun kuusi soivaa / elokuu

Taas on vuorossa tutumpaa juttua vielä tällekin kuulle, eli kuun kuusi soivaa! Oon rehellisesti sanottuna tässä kuussa kunnellu yllättävän vähän musiikkia, mutta nämä on ainaki ollu toistossa aina, ko play-nappulaa oon painellu. Ja ihan kiinnostuneille taas tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu tähän linkkeinä. Tykkäättekö muuten näistä postauksista? Ois kiva kuulla palautetta! Ja hyviä biisuleita saa ehottomasti linkkailla - tuntuu, että en oikein löydä mitään uutta. :)


Avicii: Wake Me Up


Ellie Goulding & Erik Hassle: Be Mine



Erin: En sano


OneRepublic: Counting Stars



Adele: Chasing Pavements 


Paul Simon: 50 Ways to Leave Your Lover




Haluan myös jakaa ekstrana vakiosuosikin, jota oon laulanu mopoillessa ja suihkussa tässä viimisen viikon aikana, enkä vaan saa sitä pois soimasta minun päästä:

perjantai 30. elokuuta 2013

Perjantaielämää


Turhautumisia matikan tunnilla (taas), pakkaamista huomista Ylitorniolle lähtöä varten, lastenhoitokeikan peruuntuminen, urhoollinen prinssi pelastamassa myöhästymiseltä, parhaan kaverin ikävöimistä, mikrobrownieita, kirjeen lähettämisiä (vihdoin), juttelua monelle ihmiselle yhtä aikaa WhatsAppissa, uusia kavereita insideläppineen, postauksen ajastamista, hervotonta naurua viimisillä tunneilla, koulujuttuja viikonlopulle, mustelman esittelyä joka toiselle vastaantulevalle, teehetkiä ja nuortenmessun tai tätä menoa ainakin nuortenillan oottamista. Perjantait on aina vähän tämmösiä. :)

En muuten vieläkään tajua niitä, joitten mielestä lukio on rankkaa ja koulun takia sosiaaliselle elämälle ei oo aikaa. 

Instagramissa edelleen nimellä annadelee jos jotain kiinnostaa.

torstai 29. elokuuta 2013

Lättyrypyn huono päivä


Tällä hetkellä vituttaa. Vi-tut-taa. Oon oikeasti aina vihannu sitä, että eka sovitaan toisin, mutta sitten niin ei voikkaan tehdä (ok, harrastan sitä silti itekki joskus minusta riippumattomien tekijöiden takia). Matikka itsenäiseksi? No totta kai! Eiku ei sittenkään, koska ekana vuonna kursseja ei voi suorittaa itsenäisesti. Vittu. Mitä. Paskaa. Ihan hyvinhän se ja tuo ja kolmaskin on niitä itsenäisesti suoritellu.

Oikeassa kädessä - juuri siinä paremmassa kädessä siis - lepää myös ihan kivan kokonen mustelma ja se on myös onnistuneesti kaksinkertasen kokonen just peukalon alapuolelta. Pesäpallo on silti ihan kiva laji, vaikka vammoja melkein näkyy mahassakin - ilmeisesti koko muu kroppa haluaa ottaa sen pallon kiinni, ko vasen käsi vaan laiskottelee, ko viimistä päivää (tai sitte se loukkaantu, ko sanoin sitä vääräksi kädeksi...).

Objektiivin metsästyskausi on kuitenkin taas alkanut ja huomisella häämöttää vieläkin melkein mysteeri-lapsenvahtikeikka (saa nähä siis, onko sitä sittenkään...). Tänään on selvästikkin lättypäivä, joten voisin paistaa muutaman ja toivoa, että epämukava tunne - jota vitutukseksi näin suomalaisittain kutsutaan - menis ohi. Ei oo kiva aiheuttaa itelle ryppyjä.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Innokas opiskelija ilmoittautuu vieläkin


Pieniä ja suuria, sekä iloisia ja vähän köpösempiäki asioita on sattunu tänään. Suuri (ja aika ilonenkin) asia on se, että vihdoin alan hahmottaa henkilökohtasen opiskelusuunnitelman myötä, mitä vielä tänä vuonna opiskelen ja kuin kiire tulee miten paljon ehinkään löysäillä. Varsinkin tieto siitä, että pääsen suorittamaan naapurilukioon yhen ehkä maailman parhaimman musiikinkurssin ja sain sen vielä mahtumaan suunnitelmiinkin - ja opo vielä moneen kertaan varmisti, että tahdonko. Totta kai tahdon! Oi, ja matikka ykkönen itsenäiseksi! Oon niin ilonen, että minun ei enää tartte turhautua tunneilla, vaan saan kerrattua yläasteen asiat omaan tahtiini ja tulla vaan kokeeseen suorittamaan koko homman (hyppytunti keskellä päivää oli kyllä tänään vähän sekasortonen). On myös aika ilosta syödä isolla porukalla ravintolassa tai kuulla ukkosen aiheuttaman pelon keskellä joku ihan mukavakin kysymys. Miinusta on kuitenkin se, että joidenkin opettajien naamaa vaan ei voi välttää ja se, että kauan haaveilema objektiivi, joka on klikkailtu jo ostoskoriinkin, ilmoitetaan sähköpostilla tuosta vaan viikko tilauksen jälkeen poistuneeksi myynnistä - että oisko toista haavetta, joka voitais toteuttaa? Ei kai siinä, kun alkaa kattelemaan jotain muuta ja toivoa, että edes se ois sitten myynnissä ja vaikka tuliskin sillon, ko on ilmotettu, eikä semmonen ilmotus, ettei sitäkään myydä. 

Onnea on myös se, että kohta on taas viikonloppu (joka meneekin lapsenvahtina ja kouluhommissa Ylitorniolta käsin) ja ettei fysiikasta ole kamalasti läksyä - mistään muusta kun ei ole ollenkaan. Oon tällä hetkellä vaan niin hirveän innostunu kaikesta, että voisin jopa tehdä oikein suunnitelman matikan suoritteluun - ei se ole sitten niin justiinsa, jos siitä vähän poiketaan.

Ulkona muuten paistaa aurinko, vaikka aikaisemmin kovin ukkostikin. Maailma on aika ihmeellinen paikka.

tiistai 27. elokuuta 2013

Kaksipäinen kameli ja rakkauden toimintasäännöt


Harvoin ihmettelen, miksi olen jossakin paikassa. Tein sen tänään, kun tajusin, etten oikeasti ymmärtänyt reilun kolmen tunnin puheista juurikaan mitään. Elämän ei pitäisi mennä niin - tehdä asioita, joista vain itsekkäästi hyötyy jotenkin. Pitäisi oikeasti nauttiakin siitä - eikä itsekkäällä tavalla, vaan ihan terveesti ajatellen. Pieni taukodonitsi kaiken sähellyksen keskellä parhaan kaverin kanssa voi oikeasti olla siis ihan hyvä, vaikka ehkä pitäisi oppia puhumaankin. Maailmassa on niin paljon puhetta, että joskus kaikkea ei siinä hetkessä tarvittaisikaan, vaan sen voisi siirtää toisaalle, missä pitäisi saada keskustelua aikaan. Pitäisi osata sanoa ne sanat, kun niitä oikeasti haluaisikin päästää suustaan.

Kuvien määrästä (ja ehkä niiden sisällöstäkin toivottavasti) joku tajusikin, että oon ollu jossain muualla, ko kotona tai omalla takapihalla. Kuviskoulu on finally alkanu normaaleilla kerroillaan ja meillä oli vaativan mielenkiintosen haastava tehtävä heti ekalla kerralla - ko vuosia tullee lisää, niin meiltäkin ootetaan enemmän osaamista (mulla silti kyllä tuntuu, etten osaa mitään). Tänään sitten muualla ja huomenna toisaalla.

Elämänjärjestys menee seuraavaksi kuitenkin sillä tavalla, että pitäisi vielä ehtiä tehdä läksyt (tai ainakin yrittää, koska eihän oo pakko, jos ei taho) ja käydä suihkussa, ennen ko nukun taas ihan luvattoman vähän.
Syyskuvat on kuitenki parhaita.
Osan niistä on ottanu Juulia.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Sunnuntain kiehumiset


Oon sekoillu aikataulujen kanssa, mutta viettäny naurun täyteistä iltaa naapureiden kesken - hyvää ruokaa hyvässä seurassa ei voita mikään. Kyhnötettiin me vielä kattomassa kylki kyljessä The Bounty Hunter puolilta öin, vaikka taisin olla ainoa, jonka silmät oli koko elokuvan ajan auki. Eilen elämässä tuli vastaan  myös suunnitelmien muutoksia, mutta joskus on hyvä löllötelläkin - tai vaihtoehtosesti hyppiä ulkona kuvaamassa itteään (tiiättekö kuinka haasteellista on 10 sekunnissa painaa nappulaa, hypätä maahan, asetella hiukset hyvin ja yrittää vielä näyttää jotenki päin hyvältä kuvassa, sekä pitää sormia ristissä sen varalta, että tarkennus ei pissi kamalan pahasti, niinkuin joissakin tapauksissa?). Tänään on läksypäivä.

Ja uskokaa tai älkää, mulla kiehuu Paavo Arhinmäen takia. En tajua, miten kukaan voi olla niin idiootti, että menee Venäjälle tekemään just semmosta asiaa, mikä siellä on lailla kielletty - ottaen vielä huomioon sen, että kyseessä on Suomen ministeri, joka edustaa jokasella tekemisellään Suomea. Niin onhan se tietenki fiksua alkaa haastamaan riitaa Venäjän kanssa? Järki hoi älä jätä! Tietenki on myös hyvä idea kulttuuri- ja urheiluministerinä alkaa haukkumaan jonku taiteilijan tekemisiä sonnaksi (tällä kertaa Cheekin räppäyksistä). Varmasti tosi kannustavaa. Pistää oikeasti miettimään, että millasissa käsissä Suomi nykyään on, kun tämmösiä näkee uutisissa. Ja jos nyt aletaan puhumaan muistakin poliitikoista, jotka ärsyttää, niin joo, entinen opetusministeri Jukka Gustafsson saa minut edelleen kiehumaan sen ajattelemattomilla päätöksillä Lapin koulutuspaikkojen vähentämisistä. Kiehuu, kiehuu, kiehuu. Typeriä.
Joo, kyllä näillä pumpuliaivoilla joskus luodaan jotain fiksuakin oikeasti.

Onneksi saan kohta lisää hyvää ruokaa ja leffaseuraa 21 tavalle pilata avioliitto.

pspspspsps. huomaatteko miten minun hiukset on kasvanu?! rakastan ♥

lauantai 24. elokuuta 2013

En kuitenkaan oo sulle se

Epätoivoista itsensä kuvausta, johon uhrasin päivästäni tunnin. Hyvä mie.



perjantai 23. elokuuta 2013

Kun opin jotain elämästä


Eilen otin vihdoin oikean verran shampoota ja hoitoainetta kouraani, enkä tursottanut sitä kuin pitkille hiuksille kuuluisi. Näin koko elämäni pienen kaaren samassa paikassa samaan aikaan, jos niin voi sanoa. Tulin vieläpä muistetuksi, vaikkei mitään takeita sellaisesta olisi ollut. Hymyilin paljon - niin paljon, että sain huolestuneita kysymyksiä eräältä mielenkiintoiselta tapaukselta - ja opin ymmärtämään, miten ihmistä voi ikävöidä niin erillä tavalla, ja miten jostain menetetystä ei vain millään ole moksiskaan. Tajusin vihdoin, että liian monta ruutua peräkkäin ei ole hyväksi ja tee helpottaa oloa kuin oloa. Joskus höpötteleminen Äidin kanssa on rentouttavampaa, kuin tieto siitä, että on todennäköisesti löytänyt edes jonkinlaisen paikan porukassa. Olen huomannut, miten loppujen lopuksi meistä on jo pienessä ajassa tullut pienisuuri perhe, ja etten kuole neljännessä kerroksessa korkeuden takia tai siellä heiluvan valomiekkailijan kanssa. Mitään ei tarvitse tehdä pakosta, mutta toisen huomioiminen on aika tärkeää ja aion ottaa vielä tämän viikon aikana vihdoin kynän käteeni ja tehdä sen, mitä olen kauan sanonut ja aikonut tehdä. Tiedän, että en ole hukassa, jos palohälytys iskee kolmannessa kerroksessa. Vanhan luokkakaverin näkeminen on niin tärkeää, vaikka sen eteen pitäisikin tehdä paljon - tärkeää ja tarpeellista, koska eihän se muuten toimi. Niin, ja onhan puheet ihanista pojista täysin arkipäiväisen ihanaa.

Ja puolikas valmispulla voi pelastaa nälkäkuolemalta.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Partiolainen (o)saa

Kysymyksiä tuli mukavissa määrin ja tässä tulisi sitten vastauksia samalla mitalla! Toivottavasti minusta on edes vähän apua kaikille kiinnostuneille! Jos jollaki löytyy kiinnostusta tämän postauksen jälkeen partiota kohtaan, niin älkää epäröikö sen alottamista. Aivan mahtava harrastus ja aina mahtuu lisää mukaan. Jos asut Rovaniemellä ja haluat ilmottautua mukaan, niin ota yhteys vaikkapa Rovaniemen seurakunnan partiotyöntekijään tai klikkaile ittesi meiän lippukunnan nettisivuille.

Oisko teillä muuten kiinnostusta ihan normaalille kysymyspostaukselle, nyt ko koulutki on alkanu? :)


 Parasta eräjormailussa? 
Haha, pakko vastata kliseisesti, että se seura! Mitä vaan kestää missä vaan, jos mukana on hyvä seura huumoreineen. Kukapa nyt inhottavien ihmisten mukana haluais minnekkään vapaaehtosesti? Jos meinasit retkeilyssä yms. parasta, niin minusta se on ainaki oikeasti tosi vapauttavaa lähteä jonnekki keskelle ei-mitään muutamaksi päiväksi.

 Entä kamalinta? 
Hankalat ihmiset, joista ei voi välttyä. Varsinki nyt johtajana on pakko olla tasapuolinen kaikille, vaikka kuinka toisen naama vituttaiskin. Kamalaa on myös pohjaanpalanu trangiaruoka, jos on ihan hirveä nälkä. Tai kaatosade vaeltaessa! Jos partioon liittyvätkin asiat käy, niin vähän harmittaa, että ihmisillä on niin vääristyny kuva koko touhusta.

 Millä ikäkaudella oot? 
Oon samoaja vielä vuoden tai kaksi.

 Missä lippukunnassa oot? 
Napapiirin Tytöissä - "NaTyissä" -, eli Rovaniemen ainoassa tyttölippukunnassa. Me toimitaan kuitenki aika tiiviisti yhteistyössä Napapiirin Poikien kanssa.

 Paljon maksaa? 
Suomen Partiolaisten jäsenmaksu on n. 50 euroa vuodelta, jonka lisäksi ainakaan meiän lippukunnalla ei oo omaa jäsenmaksua. Tietenki jäsenmaksun lisäksi tulee maholliset leirimaksut, mutta ne riippuu ihan omasta lähtemisestä.





 Mitä teet ite partiossa aina? 
Tällä hetkellä toimin johtajana siellä sun täällä. Oon yleensä se, joka alottaa yhteislaulujen laulamisen ja se, joka huolehtii ensiapupakkauksen mukaan. Ja tietysti piän aina hauskaa ja tutustun uusiin ihmisiin. :)

 Mitä teette leirillä ja retkillä? 
Leireillä toimin pääsääntöisesti nykyään johtajana ja osallistun pienempien toiminnan järjestämiseen. Pienemmillä on sitten järjestettyä ohjelmaa teeman mukaisesti. Leireillä on myös perinteiset lipunnostot ja yhteiset ruokailut ja iltanotskit. Retkillä me vaan ollaan hyvällä porukalla höpöttämässä kaikkea ja syömässä ittemme täyteen ruokaa. Oman vartsun (sen, mitä johdan) retkillä me tietenkin järjestetään tekemistäkin.

 Millasia leirejä teillä on? 
Napapiirin Tytöillä (ja Pojilla) on joka vuosi yhteiset syys-, pääsiäis- ja kesäleirit, jonka lisäksi Lapin Partiolaiset järjestää joka vuosi vaihtelevalla paikkakunnalla viikonlopun mittaisen tahin helmikuussa ja muutaman vuoden välein piirileirin. Piirillä on myös leirejä tarpojaikäsille - eli 12-15 -vuotiaille - (ja joskus muillekin), joilla mie oon ollu johtajana nyt muutaman kerran. Aina välillä on myös sitte mahollisuus lähteä Suomen Partiolaisten suurleireille (seuraava vuonna 2016) ja kansainvälisille leireille. Näitä mahollisuuksia tulee ja menee vähän vaihtelevasti, koska aina keksitään jotain uusiakin. :)

 Millä leireillä oot ollu? 
Oon ollu kolmella lippukunnan kesäleirillä, kaheksalla tahilla, yhellä piirileirillä, Kilkkeellä (Suomen Partiolaisten suurleiri) ja kolmella TOJulla (Tarpojien Oma Juttu, piirin tarpojaikäisten leiri). Vierailuja eri leireille oon tehny muutamaan otteeseen. Niin ja jos Napapiirin Tyttöjen juhlavaellus lasketaan mukaan, niin 11-vuotiaana olin siellä vaeltelemassa sen 32 kilometriä - huh huh! Muistaakseni nää on kaikki, mutta voi olla, että muisti pettää.



 Ketä tunnet partion kautta? 
Tunnen partion kautta ihan mielettömän paljon ihmisiä! Lähinnä kaikki asuu Lapissa, koska koko Suomen laajusiin juttuihin en oo oikein päässy mukaan. Pakko kuitenkin mainita nyt ainakin kaikki TOJulla olleet lapsoset, kasa johtajia ja aikuisia, minun omat vartsulaiset ja monta meiän lippukunnasta! Voiii ja Kaisa, se on pakko mainita erikseen! Apua ja tietenki meiän Pussirottaporukka, mutta suurimman osan niistä tunnen alunperin partion ulkopuolelta - Venlaan oon kuitenki tutustunu 100% partiossa! En tiiä, haetko nyt tällä kysymyksellä sitä, että löysin ensirakkautenikin partioleirillä. Mutta näitä riittää mielettömästi! :)

 Minkä ikäisiä johdat? 
Omat vartsulaiseni on nyt syksyllä 8. luokkalaisia (tarpojia), mutta leireillä johdan kaikkia leiriläisiä, olivat he minkä ikäisiä tahansa. Koulutus mulla on kuitenki tarpojien (12-15 -vuotiaat) johtamiseen.

 Paljon leirit maksaa suurinpiirtein? 
Riippuu ihan leiristä ja että missä se on! Tahit ja meiän lippukunnan leirit maksaa 30-60 euroa, muistaakseni piirileirit on sitten vähän kalliimpia. Kilke (suurleiri) makso useamman satasen ja viime vuotinen jamboree (koko maailman partiolaisten leiri) makso yli tonnin. Johtajille leirit on yleensä ilmaisia tai ainakin halvempia, kuin muille, koska sinne mennään sillon töihin.


 Onko partiossa usein kirkkoja tai muuta uskonnollista? 
Tää on taas näistä riippuu mistä roikkuu -asioita, koska jokasella lippukunnalla on ihan omat hommansa ja eri puolella Suomea on kans aivan erilaisia menetelmiä. Rovaniemellä NaTyjen ja NaPojen toiminta järjestyy seurakunnan kautta, joten meiän partiotyöntekijäkin on siis seurakunnan nuorisotyöntekijä. Leireillä voi olla muutama hengellinen hetki ja tahilla on aina partiomessu. Jotkut partiossa laulettavat laulut on hengellisiä. Meillä on myös täällä Yrjönpäiväkirkko ja Itsenäisyyspäiväkirkko, sekä meitä saatetaan pyytää avustamaan joihinki jumalanpalveluksiin (se on tietenki vapaaehtosta). Lapissa ollaan enemmän mukana hengellisessä toiminnassa, mutta pyytämällä leirikirkostakin voi jäädä pois. Etelä-Suomessa partiolaiset toimii paljon vähemmän kirkon kanssa yhteydessä ja toiset eivät ole lainkaan missään tekemisissä kirkon kanssa. Riippuu siis ihan siitä, missä päin oot.

 Miten alotit partion ja miten voi alkaa harrastaan? 
Alotin partion kakkosluokalla (en päässy vielä ykkösellä mukaan, koska oli johtajapula), vaikka oikeastaan oon ihan elämäni alusta asti ollu mukana partiojutuissa, koska minun vanhemmat on/on ollu kans partiossa - ihan niinku meiän koko lähisukukin minun kummeineen ja pianonsoitonopeineen. Mulla on siis partio veressä, eikä multa oikeastaan ees koskaan kysytty, haluanko alottaa partion - minut vaan laitettiin sinne, enkä hetkeäkään oo katunu sitä.
     Ilmottautumisia otetaan vastaan koulujen alun aikaan, eli nyt syksyn alussa, ja ainakin meiän lippukunnat on Rovaniemen Wanhoilla Markkinoilla 16.-18. elokuuta paistamassa tikkupullaa ja kertomassa lisää meiän toiminnasta. Yleisesti ottaen mukaan voi ilmottautua pitkin vuotta soittamalla lippukunnan johtajalle tai hyppäämällä kaverin mukaan - sudenpentuikäsiä (7-9 -vuotiaat) kuitenki pyritään ottamaan mukaan vaan alkusyksystä, ettei tule mitään ongelmia johtajien kanssa. Vartiot alkaa kokoontua aina syksyisin uudestaan.
Sinua lähimmät lippukunnat löyät helposti partiohausta (klick!) ja sitä kautta pääsee myös lähettämään liittymislomakkeen.

 Mitä teet johtamasi ryhmän kanssa? 
Me Rosan kanssa yritetään tehä mahollisimman paljon tarpojaohjelman mukaisesti. Napapiirin Tyttöjen tarpojavartioiden johtajien kesken päätetään aina puolen vuoden suoritettava tarppo, josta sitten otetaan aina yhen vartsukerran aiheeksi joku pakollinen asia esim. leivottiin pizzaa ja tehtiin mainoksia. Sen lisäksi meiän vartsulla on ollu alusta asti käytäntönä, että eka pietetään kuulumisrinki (vähentää kummasti vartsulaisten höpöttelyä) ja se, että joka kerralla leikitään. Lopuksi on aina sitten hartaus, jossa lauletaan tai kirjotellaan sydämiin yms. Ollaanhan me tietenkin kaks kertaa puolessa vuodessa aina retkelläkin kämpillä ja yritetään aina innostaa pienempiä lähtemään meiän kanssa vaikka partiokirkkoon tai leireille.


 Oletko käynyt jamboreilla tai haluaisitko mennä? 
Oon käyny finnjamboreella, Kilkkeellä, jos se lasketaan. Oisin viime kesänä voinu lähteä Ruottiin jamboreelle, mutta mulla vähän masensi ja hidasti se, että se oli Ruotsissa, jonne täältä ajaa ihan tunnissa - siinä ei vaan oo mitään viehätystä. Muuten oisin ehottomasti lähteny ja vanhemmat ois kans kannustanu mukaan. Missasin siis oman leiriläismahdollisuuteni, mutta saa nähä, jos lähtisin vaikka Japaniin sitte töihin! Näin jälkikäteen voin sanoa, että harmittaa vähän, vaikka toisaalta oon kuullu aika paljon epäonnistumisia Ruottin jamboreelta.

 Kuinka paljon partio oikeasti vie aikaa? 
Ihan sen verran, mitä itse siihen haluaa aikaa laittaa. Ite oon partiohommissa kiinni vähintään sen kerran viikossa ja joskus enemmänkin, riippuu vähän siitä, onko viikonloppuna retkeä tai muuta jännää. :)

 Kenen kanssa johdat ryhmää vai ootko yksin? 
Johdan vartsua Rosan kanssa, jonka oon tuntenu 3. luokalta asti. Me ollaan Rosan kanssa tosi läheisiä kavereita ja muistan, ko jo vartsuikäsenä päätettiin, että aletaan sitten johtamaan yhessä - ja hyvin on toiminu! Meillä ei Rosan kanssa yhteistä vartsuhistoriaa oo ko puoltoista vuotta (puoli vuotta vartsulaisina ja vuosi ollaan johdettu yhessä), mutta minusta partio ei oo mitään ilman Rosaa. ♥ 
Ylempänä oikealla kuvassa on Rosa viime tahilla.

tiistai 20. elokuuta 2013

Räkäruusa


Nenä vuotaa ko viimeistä päivää, enkä uskalla edes laittaa kuumemittaria kainaloon. Kunnon opiskelijahan sairastaa vaan lomalla ja viikonloppusin? Teetä, hunajaa ja buraanaa naamaan, niin ehkä pärjään pidempään. Villasukkiin en oo vielä sortunu, mutta ehkä siinä pisteessä ollaan kohta. 

Arki ottaa aika koville. Melkein neljästä tunnista kuviskoulua koulun päälle on selvitty ekaa kertaa kolmesta, joten ehkä selviän kahdesta muustakin. Oon kokenu pieniä riemunkiljahduksia minun sisällä ja tavoitellu hetki hetkeltä enemmän saavuttamatonta - mutta en luovuta vielä, vaikken sinne asti ole päässytkään. Ajatukset ei oikein kulje, eikä läksyt ja tiskikoneen tyhjentäminen tähän aikaan oikeasti suju. Eikä tämä kirjoittaminen, vaikka moni niin toivoisikin.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hengissä selviytyjä


Kummasteltiin tuossa Lidian kanssa vielä hetki sitten Mäkkärissä sitä, miten en oo torstain jälkeen postannu ollenkaan. Tuntuu vähän hullulta, mutta en vaan oo jaksanu. Monta kertaa oon homman alottanu, mutta mitään en oo saanu aikaseksi. Nyt sitten uus yritys toivottavasti vähän paremmalla menestyksellä!

On tullu nyt jo reilun lukiolaisena olon jälkeen huomata, että uuden alku on väsyttävää. Aamuheräilyt ei selvästikkään ole minua varten, mutta jostain syystä sitten eilenkin löysin itteni kattomasta kelloa jo seittemän aikaan - niimpä, lauantaina. Joka tapauksessa heti koulun jälkeen oon jo ihan väsyny, mutta ehkä se tosiaan johtuu kaiken uuen oppimisesta sun muusta - en kuulema oo edes ainoa. 

Viikonlopun molemmat päivät oon viettäny suurimmaksi osaksi Wanhoilla Markkinoilla kuljeskellen - eilen minun vanhempien kanssa ja tänään Lidian ja Eevin kanssa. En kyllä mitään sieltä löytäny, ko vaan syötävää - metrilaku on ehdoton klassikko! Eilen mussuttelin myös suklaalla kuorrutetun omenan (tänään aamulla sitten pienet botoxit) ja tänään lätyn. Tänään me kyllä käytiin myös kuuntelemassa Watch How We Fallin ekaa keikkaa, eikä kyllä jouduttu pettymään! Yritettiin kierrellä Lidian kanssa vielä Eevin lähtemisen jälkeen ravintolapäivän kahviloissa, mutta meiän harmiksi kaikki hyvä oli jo menny, joten me päädyttiin sitten Mäkkäriin höpöttelemään. :)

Kuulin perjantaina just ennen Rosan kanssa kahville lähtemistä, että meillä on ens viikolla tiistaista torstaihin kuviskoulussa joku projektikurssi, johon suoraan sanottuna joudun uhraamaan luvattoman paljon vapaa-aikaa koulun ohella - neljä tuntia kolmena päivänä koulun jälkeen. Ens viikko on muutenkin niiiiiin täynnä kaikkea ohjelmaa, että saatte vaihteeksi nauttia muutamista ajastetuista postauksista...

Reipas lukiolainen alkaa nyt kumminkin tekemään läksyt ja ettimään sen hemmetin pitkään hukassa olleen verokortin, etten vaikuta kohta huijjarilta. Elämä on rankkaa, mutta harvapa siitä on hengissä selvinny. :)

torstai 15. elokuuta 2013

Pyhää jengiä kuvastoissa


Ootteko huomannu, että lopettaminen on loppujen lopuksi vaikeaa? Kun siis tykkää jostain asiasta kumminkin, vaikka onkin päättänyt lopettaa. Se on vaikeaa. Alkuperäisestä vähentäminen hiljalleen onnistuu kyllä, mutta kun tielle sattuu uusi mahdollisuus, niin kukapa voisi sanoa ei? Okei, varmaan aika moni, mutta mie oon huono siinä. Kun joku asia kiinnostaa, en vaan osaa sanoa uusille sellaisille mahdollisuuksille ei, vaikka voisin. Mutta ei se oo niin iso juttu, eihän?
    Meillä tosiaan valittiin tänään ropon vartissa (tai mikä nyt sitte ikinä onki, ko meillä on ropoa joustolla) luokan puheenjohtaja, eikä varmaan kenellekkään teistä oo ihme, kun sanon, että täältähän se puheenjohtaja löytyy. Taas. Olin päättäny ennen lukioa (oon oikeastaan vieläki), että alan pikkusen vähentää (ja lopulta lopetan) kaikkia oppilaskunta, nuva yms. juttuja, mutta tässä sitä ollaan. Onneksi homma on kuitenki no big deal, että eiköhän tästä selvitä kunnialla taas! Ja onhan mulla ilmeisesti aika aktiivinen tapaus varapuheenjohtajana turvaamassa minun selustan tarvittaessa.
Oikeasti mulla ei oo hajuakaan, mitä tuo homma pitää sisällään...

Liikunnan tunti oli yhtä rääkkäystä - tai oikeastaan varsinainen rääkkäys oli kiivetä 4. kerrokseen jaloilla, joiden olemassaolon vaan tiesin, enkä varsinaisesti tuntenu niitä (kävelin varmaan ko ankka). Meiän kuviksen opettaja on edelleen nero, eikä oikeastaan äikän opessa (= meiän ropossa) tai fysiikan opettajassakaan oo mitään moittimista. Me aletaan muutenkin luokan kanssa pikkuhiljaa sulautumaan kivasti yheksi porukaksi, josta en voi olla muuta ko ilonen. :)

Nyt kuitenkin vuorossa äidin nimppareitten viettäminen sukulaisten kesken mussuttaen mielettömän hyviä vadelmamuffinsseja, vaikka ite sanonki. Mulla oli oikeastaan suunnitelmissa laittaa niiden ohje tännekin, mutta kiinnostaisko se ees ketään? :)

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Rakkauskirje


Oon rakastunu. Se on ehkä tyhmää, mutta myönnän sen jo tässä vaiheessa. Olen vuoden taukoamatta Heistä puhunut ja kun eilen sain opiskelijakorttini (pihi-ihminen kun saa nykyään alennustakin), en voinut enää perääntyä. Kotiutin Heidät 15.33 epäröimättä ja minusta tuntuu jo nyt, että en voi elää ilman Heitä - miten oon voinu elää tähänkään asti? He ovat mukavat, joustavat, täydellisen mustat ja tietyllä tavalla tiukat. Dr. Denim, olen ikuisesti sinun.

Jos joku vielä epäröi niiden ostamista, niin suosittelen lämpimästi. Ite epäilin kaikkea sitä hehkuttamista, mitä oon saanu ikuisuuden kuunnella ja nyt voin todeta, että se ei oo ollu turhaa. Oikeasti ehkä maailman parhaimmat farkut ikinä. Hinta kyllä kirpasee, mutta nyt sormet ristissä toivotaan, että kestää!

Oon niin haltioitunu, että unohin juoda minun nykyään kylmän kahvinkin. Rakkauden tunteita herättää myös Sivupolun uus levy ihan levylevy-muodossa. :)

tiistai 13. elokuuta 2013

Olen elänyt normaalia elämää


Olen kirjoittanut kirjeen (tai ainakin ajatellut sen kirjoittamista), raapinut itteäni täysin vahingossa turhan monta kertaa (en vieläkään tajua, että mulla on pitkät kynnet), syönyt ihan tavallista Pirkan vaniljarahkaa ja ihmetellyt, miksen ole syönyt sitä aikaisemmin. Olen laittanut tietokoneeni virtajohdon paikoilleen viimeisillä minuuteilla ja vetänyt sen menemään keskeltä keittiötä, vaikka niin on monesti kielletty tehdä. Olen kuunnellut ohjeita siitä, kuinka kannattaa keskittyä keskusteluun um um aha oh. Olen kirjoittanut itsestäni aanelosen, lukenut montaa erilaista postausta ja arponut mykkänä muutaman minuutin ikäeroa. Olen myös avannut suuni muutaman epäröivän juoksuaskeleen jälkeen täysin oikean ihmisen seurassa, vaikka oikeastaan mulla ei ollut edes mitään sanottavaa. Haluan silti tehdä senkin uudestaan. Olen kastunut sateessa, kironnut sitä ja pukeutunut maailman parhaaseen sateen jälkeiseen asuun - potkupukuun. Olen saanut vihdoin ja viimein käsiini lukiolaiskalenterin ja nyt alan täyttämään sen sivuja (ja tuhoamaan sen kansia...), kunhan ensin saan välipalakahvin virtaamaan suoniini.

Elämä on siis loppujen lopuksi aika tavallista.

maanantai 12. elokuuta 2013

Enemmän nousevaa kuuta


Viimeisetkin koulukirjat ja -vihkot on päätyny vihdoin minunkin reppuun ja normaalit lukiotunnit on kunnolla alkanu. Mulla oli tänään kaheksasta vartin yli kolmeen koulua, josta selviydyin kunnialla. Tunnit on vielä aikalailla pelkkää alkuhöpöttelyä - kerrotaan vaan, mitä kurssi pitää sisällään ja millasia muut aineen kurssit on ja semmosta normaalia infoa. Paitsi meiän kuviksen ope, joka puhu kaikesta mahollisesta mustien kuutioiden ja Pussy Riotin välillä ihan kiroten aina tarpeen tullen mainittematta sanaakaan siitä, millasia meiän kaikki kuustoista pakollista kuviksen kurssia tulee olemaan - siis aivan mahtava opettaja jo nyt. Oikeasti.

Viikonloppuna Pinjan näkemisen lisäksi katoin elokuvia, makasin sängyssä dataamassa, harrastin jälleen kerran suihkussa laulamista (sain kehuja äitiltä jälkeen päin, eli ei ihan jääny äänet vaan suihkuun...) ja päällystäny kirjoja ja vihkoja. En tajua, mikä into mulla on aina vähän tuunailla vihkojen kansia, mutta tämänkään kurssin vihkot ei siltä säilyny - osa on vielä alkuperäsissä kansissaan, kunhan keksin niihinkin jotain kivaa.

Pitäisi kuvata enemmän ja miettiä kirjoittamista enemmän, mutta nyt koulu vie enemmän aikaa (tai siltä se ainaki tuntuu, hyvä perustelu blogilusmuilulle - ehkä oikeasti siitä puhuminen vaan vie niin paljon aikaa, kun on niiin paljon asiaa). Nyt kuitenkin enkun läksyt, hiusten kiharrusta ja Percy Jackson: Salamavaras, jota oon oottanu ko kuuta nousevaa - oon nimittäin lukenu ne kirjat, mutta elokuvaa en oo vielä nähny, vaikka uusiki saa ensi-iltansa parin päivän päästä! :)

Hitsi, kun laulattaa aina huonolla hetkellä.

lauantai 10. elokuuta 2013

Rutistuksia ystävyydelle


Ennen sovittua kello kahta (joka sopimuksesta huolimatta ylittyi) huomasin, miten todella kaipaan mustia farkkuja - sinisiin kun ei sovi mikään (jos ei halua näyttää mustikalta tai käyttää farkku-farkku-yhdistelmää). Kahden aikoihin kuitenkin olin valmis, kun pitkän linjan ystävä soitti ovikelloa ja me rutistettiin lujaa toisiamme. Me oltiin Pinjan kanssa samalla kielikurssilla vuosi sitten kesällä (tuntuu hassulta, kun ei voi sanoa viime kesänä), eikä sen jälkeen olla nähty, vaikka pienempänä aina leikittiin yhessä, kun Pinja tuli käymään isovanhemmillaan, joita mie kutsun naapureiksi. "Vie minut jonnekki, missä en oo ennen ollu" kuulostaa hurjalta toteutettavaksi, mutta yritin kovasti ja ehkä onnistuinkin. Me käytiin vohveleilla Cafe&Bar 21 (se ihana vohvelitaivas, josta saa opiskelijakortilla -10% alennusta) ja kiertelemässä Rovaniemeä pysähtyen kuvaamaan ko mitkäkin turistit, joita meiksi sitten yksi todennäköisesti (ja toivottavasti...) hieman päisn oleva mies luulikin ilmoittaessaan kököllä englannilla, että hän kyllä voi ottaa meistä kuvan (muista tämän henkilön ilmoituksista ei ehkä puhuta julkisesti...). Me puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin, unohdettiin, mitä oltiin sanomassa ja puhuttiin, kunnes hypättiin minun kyydissä takaisin sinne, mistä oltiin lähdettykkin. Rutistus ennen heippoja lujempaa kuin ennen, sillä koskaan ei tiedä, milloin näemme taas.