keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ruska-Lappi ja kumpparimatkailija


Minusta on huippua olla nainen, joka on kahdessa peräkkäisessä kuvassa ihan erilainen ja silti samanlainen: ensin pikkumustassa ansiomerkit rinnassa korkkarit kopisten ja sitten könkhäällä ruskaretkeillen. Rehellisesti sanottuna kaipaan könkhäitten Annaa vähän enemmän. Oon muutaman vuoden lähinnä ollut pikkumusta-Anna, ja nyt kun könkhäät ja tunturit on kohta kaukana, haluan nauttia niistä vielä kun voin ja laittaa ne punaiset kumpparit aina uudestaan ja uudestaan jalkaan. (Silti joudun toteamaan itelle melkein joka päivä, että "Anna sie oot myöhässä, kuukauen päästä voi olla jo lumet maassa, ja sitte sie et ainakaan lähe mihinkään"). 

Viime viikonloppuna ajoin tähän astisen elämäni pisimmän automatkan, kun päätin vierailla Lotan ja Teemun luona. Joskus automatka voi olla hyppäys menneeseen: vanhoja ränsistyneitä taloja, teitä ilman keskiviivaa ja traktoreita pihoissa. On täysin ok, että pihapuiden väliin viritetyllä narulla roikkuu mummopikkareita, ja on täysin normaalia, että vastaan ajaa vain metsästysvaatteisia miehiä. Talojen katoilla on vanhoja kukkotuuliviirejä, ja teillä - jotka on niin mutkaisia, että niistä kerrotaan vain lastenlauluissa - saattaa olla yhtäkkiä 30 poroa. Mutta toista tietä takaisin tullessa on monet leveät kaistat vierekkäin, hirviaidat ja elektroniset nopeusrajotuskyltit. 

Minusta se kiteyttää Lapin monet puolet aika hyvin.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kohta on jo lokakuu


Syksyn värit. Maailman tunteminen lähempänä. Töitä, töitä, töitä. Väsymys lauantaiaamuisin kuudelta noustessa. Juhlat. Kansainväliset suurmarkkinat ja niiden ihanat ruoat. Metalliväkerröksiä. Kiharretut hiukset ja pieni pala palanutta pöytää. Viesteistä innostumista aina hetkellisesti. Aamukahvit jääkaapin ovessa ennen aikojaan härskiintyneellä maidolla. Kavereita kiireessä. Kavereita puhelimessa. Kavereita vanhoissa kuvissa. Vihdoin Ainoat oikeat -leffan omistaminen ja klassikkokirjoista haaveileminen. Töitä, töitä, töitä. Kuva, joka ei vääntämälläkään sovi feediin. Kauniita astioita ja fudgeja, joita ei lopulta halunnutkaan syödä. Keskeneräinen Kerro minulle jotain hyvää. Yllätys sunnuntaiaamunailtapäivänä. Suunnitelma ruskaretkestä ja sen toteutuminen. Hetki, jolloin ei tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Kohta on jo lokakuu.