keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi neljätoista yli kahdentuhannen

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee. Nyt ollaan nimittäin jo vuoden loppumetreillä ja on aika katsoa vähän taakse päin, että voi mennä huomenna eteenpäin. Accept what is, let go of what was, and have faith in what will be. Niin sen pitää mennä.
Viime vuonnakin hommat meni niin (enkä muuten ole autokoulussa vielä, vaikka kirjoitinkin niin silloin).


 Tammikuu  Kummisedän 50v synttärit, minun ja Rosan vartsun viimisen puolen vuoden alottelua ja suunnittelua, isoisän perinteiset synttärihernekeitot, Lyskan kirppis, tsemppaamista koulussa tulevan koeviikon takia ja sukulaisen hautajaiset. Kuukauden kohokohta oli kuitenkin se, kun tutustuin ihaniin partiolaisiin ympäri Suomea YSP-kurssilla ja menin sen vuoksi myös ekaa kertaa junalla niin, että muistin sen (aikasemmin siis olin menny vaan pienempänä). Ensikohtaaminen Emmin kanssa oli siis mielenkiintonen, mutta siitäki ihmisestä tuli kertaheitolla tärkeä ♥



 Helmikuu  Kuukausi alko sillä, kun kevään ajan meillä enemmän ja vähemmän oleileva ottoisoveli tuli ekaa kertaa käymään meiän vanhempien ollessa reissussa. Joka vuotinen partiotahti oli tällä kertaa Äläskeleponen Tervolassa, sieltä suoraa riparirallin suunnitteluun. Lotan penkkarit ja Lidian vanhat. Ottoisoveli useampaan kertaan meillä, maailman rakkaimman tyttöporukan kokoontuminen. YSP-toimintaan mukaan Lapissa, viiminen isoskoulutusleiri, isoäidin synttärit, koulujuttuja. Kuvattiin Juulian kanssa ruusutyttökuvia, joiden takia sormet oli verillä (vinkki: ruusuista tehty seppele on työläs ja piikikäs tie). Tein runoblogin, mutta voi apua.


 Maaliskuu  Perinteinen hiihtoloma Levillä, vaikka muutama nuori mies mukana olikin. Samoajatapaaminen pitsan merkeissä (varmaan ainoa samoajajuttu, johon oon tänä vuonna ehtiny...) ja Eevin kanssa kahvittelua. Panostusta kemian kurssiin, viiminen retki ekan oman vartsun kanssa ja ensimmäinen isoshaku kesän ripareille. Paljon partiojuttuja ja ihanien entisen vartsun ystävien näkemistä, koeviikko.


 Huhtikuu  Päälimmäisenä mieleen jäi triplasynttärit ja pääsiäisleiri. Työhaastattelu, nuvan kokous, shoppailureissu Ouluun Lotan lakkiaisia varten, kielikurssikaverin tapaaminen pitkästä aikaa, enemmän partiojuttuja ko maaliskuussa. Kipeilyä ja ensimmäiset ansiomerkit Rosan kanssa. Omat 17-vuotissynttärit ja niiden juhlistaminen Wingstonissa. Kuvislinjan pääsykokeiden valvomista ja ensimmäinen riparitapaaminen kesän ihanien lapsosten kanssa. Laulamista vanhainkodissa ja nuoriso- ja kaupunginhallituksen yhteiskokous. Peruuntunut yökyläily Eevillä vappuna (koskahan me se tehdään...). 


 Toukokuu  Onnelliset 24 tuntia Tampereella Lidian kanssa Kirkko 2020 -seminaarissa ja Ristirockissa, missä rakastuin Idän ihmeisiin pahemman kerran. Lyskaviikko ja pakollinen vapaaehtoistyönpäivä päiväkeskuksessa Eetun kanssa. YSP-tapaamisia ja tulevasta pestistä päättäminen. Voittoreissu Ouluun, rastipäällikön hommia pt-kisoissa, vaikka mentiinkin vähän metsään, kukkaparatiisissa vierailu . Viimisiä rutistuksia koulussa, onnellisia ilmapallokuvia, Lidian 18-vuotissynttärit, isoseksi siunaaminen kirkossa, kaikkien suunnitelmien mönkään menemistä, Lotan ylppärit ja toisten juhlien kuvaaminen. 


 Kesäkuu  Kesälukion alkaminen ja sieltä heti ekalla viikolla lähtemistä reissaamaan Kouvolaan Suurjuhlaan valokuvaajaksi, ahkeraa ruotsin opiskelua sen jälkeen hyvin tuloksin, kesätyöt Salessa, lomailua hetken aikaa, juhannus, soutelua, tivolireissu Eevin kanssa ja mökkireissuja mopolla Pinjan ja Vilman kanssa, ottoisoveljen vika vierailu, kesän 50 have to do asiaa -listan tekeminen ja aloittaminen, taidemuseovierailu kummitädin kanssa. Alotin myös kuviskoulun päättötyökuvien ottamisen Ellan kanssa ja jännäsin sitä, onnistuuko filmi vai ei.


 Heinäkuu  Reissu Helsinkiin koko perheen voimin, partiokavereiden ja Kirkko 2020 -seminaarin kavereiden näkemistä lyhyillä varotusajoilla, reissu Isollekankaalle maalle ja rantaraamiksia sekä inhottavia onnettomuuksia muutaman metrin päässä minusta. Maailman paras kahen viikon ripari, johon sisälty pieni vaellus Korouomaan ja isosuuden ensiaskeleet. Rukouksiin vastauksien saamista ja ihania ihmisiä elämään.


 Elokuu  Jeesusteluinnon yltymistä entisestään, koulujen alkamiset vikojen lomapäivien jälkeen, Pinjan synttärit, maailman inhottavin flunssa, vikan lomapäivän perinteinen picnic Lidian kanssa, ihanan ja rakkaan Roosan muuttaminen Rovaniemelle opiskelujen perässä, Wanhat markkinat ja musiikin kurssi Lumin kanssa, #kutsumua-kamppanja, kahvittelua Kaisan kanssa, kuulemattomuutta, Diivat, isoshommien jatkumista, maailman upeimpaan kanadalaiseen tutustumista päivän aikana, kamalat koulukuvaukset, urkujen soittamista, nuorisovaltuustojuttuja, Nooran lähteminen vaihtoon ja Amerikka-bileet, mökkeilyä ja kirjojen lukemista hujauksessa, suklaakakkukekkerit, Eevin kanssa joka-kuukautisten-kahvittelujen alottelua taas, kuviskoulun alkaminen taas, ensimmäisiä luottisjuttuja Eloluistossa ja nettisivujen käytön opettelua. 


 Syyskuu  Rosan kanssa pitkästä aikaa kuulumisten vaihtoa, nuorisoseminaarissa edustamista, avustajakoulutuksen alottaminen, saunailta Pinjan kanssa (vietettiin niitä synttäreitä vähän myöhässä...), liikuntailtapäiväkapinointia, taiteiden yö rippilasten kanssa, ensimmäisessä Tuomasmessussa vierailua (ja kaksi kertaa kirkossa samana päivänä #vainuskovaistenjutut), Näppiksen henkiinherättelyä, opiskelijakunnan yleiskokous ja varapuheenjohtajaksi valitseminen, psykan opiskeluun panostamista, retki Tavilaan partioystävien kanssa, syysleirin suunnittelua, uusi puhelin ja sen tuoma elämän helpottuminen, vierailu yliopistoon ja ammattikorkeaan, lisää isostelua ja konfirmaatiopäivä, 15 juhlat ja paljon kakkua. Kalenterin täyttymistä entisestään, leffaa Lidian kanssa, koeviikko ja burgereita hyvässä seurassa, illanviettoa Eetulla, Emmin näkemistä pitkästä aikaa ja paljonpaljonpaljon kokoustelua. Elämä tuntui joskus astetta vaaleanpunaisemmalta, mutta ehkä sekin oli huijausta vain.


 Lokakuu  Ensimmäinen official palaveri päättötyön etenemisestä ja ylipäätään tekemisestä, viikkoa myöhemmin sen kuvaamisen jatkamista Roosan kanssa. Ryhmäytymistä uuden hallituksen kanssa ja mopoilua jäätävissä öissä, ensimmäinen hääkuvauskeikka, GRR ja tyttöjen näkemistä pitkästä aikaa. Soul-kurssi, musisointia hyvinvointi-iltapäivässä, SLLn kouluttautumista, lippukuntalehden eka deadline. Junamatka Emmin kanssa Helsinkiin, YSPien verkostoitumiseen (huippu viikonloppu, aivan ihana!) ja lomailua Levillä. Skypen kautta lehden taittamista Islannissa oleilevan kanssa, rohkea veto postauksissa ja suunnaton helpotus, nuorisovaltuuston edustamista elävänä kirjana. Pitkiä päiviä paikasta toiseen hyppien, lähetysjuhlien suunnittelua, Rosan ja Emman huippu esiintyminen Cafe & Bar 21sessä. Treenaamista musisoinnin saralla useamman eri ihmisen kanssa ja filmikuvaamista Eevin seurassa. Ekan Näppiksen (lippukuntalehti) ilmestyminen. Eka palkallinen lauluesiintyminen, Jokivalkeiden työn tekemistä pitkään ja lopulta itse se tapahtuma - unohtamattakaan sitä onnellista tunnetta, kun meiän työ palo niin kauniisti. Melkein niin paljon tekemistä, että Lotan 20v synttärit unohtu ja vanhojen harkkojen alkaminen.


 Marraskuu  Marraskuussa mukaan astui soul-kurssin vahvempi läsnäolo elämässä ko koskaan - treeniä, keikkaa ja upeat ihmiset. Oli Nurkka- ja nuva-kokousta, nenäpäivää ja ekaa kertaa äänestäminen seurakuntavaaleissa sekä häpeämistä niiden nuorten puolesta, jotka eivät äänestäneet. Jumalatonta draamaa elämässä (mistä en oo pahemmin blogiin kirjotellu, mutta ehkä nyt ymmärrätte asioita), minkä takia illat meni usein itkuksi - tai ainakin bussimatka. Kasaantuvia kouluhommia ja elämäni ekat festarit Maata Näkyvissä -muodossa Turussa. Kirkko 2020 -seminaarin ystäviä ja Antti sekä nolot fanikuvat Idän Ihmeiden miekkosten kanssa. Partioedustusta ja koeviikko, avustamista isosleirillä, Oukun ja Lyskan yhteinen leffailta ja Laulavan joulukortin herättelyä. Ai niin, sain minun lempparibloggaajalta - aamukahvilla-Henriikalta - paketin!


 Joulukuu  21 päivää melkosta kiirettä ja tohinaa, että oli ihme, että selvisin niistä hengissä. Pyöritin samaan aikaan laulavaa joulukorttia melkein kokonaisuudessaan, kun tsemppasin koulussa, osallistuin nuorten kauneimpiin joululauluihin sekä niiden bändissä että järjestävänä nuorena, että saatiin nuoria taiteilemaan valkokankaalle. Olin myös aktiivinen partiossa - pidin esim. puheen lupauksenantajille itsenäisyyspäivän aaton kirkossa - ja taitoin lippukuntalehden. Myin partiokalenterit loppuun, kävin Club for Fiven keikalla ja leivoin pipareita. Samaan aikaan myös olin viimisiä hetkiä Rovaniemen nuorisovaltuutettuna, kävin kuviskoulussa ja avustajakoulutuksessa, yritin pitää sosiaalista elämää yllä mm. tyttöjen pikkujouluilla ja meinasin pyörittää koulun Lucia kulkuettakin, ennen ko tulin järkiini. Sitten alko loma Lidian ja Samuelin kanssa ravintolareissulla. Loma on menny niinko loman kuuluuki: syöden, nukkuen ja rentoutuen, vaikka oon mie koulua varten lukenukki Papin perhettä ja jatkanu kuviskoulun päätötyön kuvaamista Aleksin kanssa. Shoppailtiin kavereidenkin kanssa alennusmyynneissä ja ehin kaakaolle Lidian kanssa. 

Nyt on kuitenkin uusi vuosi, joka vaihtuu edelleen ilman uuden vuoden pusua, mutta tällä kertaa onnellisena uudessa potkupuvussani (siis semmonen ihan fancy jumpsuit, kuvitelkaa, että kahen vuoden metästyksen jälkeen oon semmosen saanu käsiini). Täytyy kyllä sanoa, että huh huh, mikä vuosi. Ehkä seuraavasta tulee astetta parempi, vai mitä luulette? :)

Ihanaa uutta vuotta 2015 ♥

tiistai 30. joulukuuta 2014

Ojdå, så vackert!

Kansalaiset, medborgare! Ennen kovasti toivottuja joululahjoja saatte vähän IKEAa. Oon jo pidemmän aikaa himoinnu lähteä käymään tuossa suloisessa hallirakennuksessa, jossa voisin asua, kun edellisestä kerrasta on jo niin kauan. Lähdettiin tänään vähän suunniteltua myöhemmin ajelemaan kirkkaana talvipäivänä kohti Haaparantaa (oi, oikein ulkomaan matka!), josta kotiuduttiin vasta kymmenen aikaan illalla. Vaikka sanaakaan ei länsirajan tuolla puolen tarvinnu maan kieltä puhua, tuo reissu kyllä aiheutti minussa melkosen "haluan koittaa puhua ruotsia" -villityksen, että melkein meinasin yrittää kirjottaa tätäkin heikoilla ruottin taidoillani (teiän etu, etten sitä alkanu tekemään, ette ois ymmärtäny minun sönkköjutuista mitään).


Kauheasti ruotsia ei kuitenkaan tarvita siihen, että kerron näistä ostoksista, mitä siellä rajan toisella puolella tehtiin. Alotetaan näistä valkosista pitsi-ihanuuksista, joita edellisellä reissullaki jo himoitsin niiden tultua valikoimiin, ja joita on sittemmin näkyny joka toisessa blogissa ja kuvassa. Rakastan niitä suunnattomasti ja siksi Erik (lausutaan Eerik, onhan se nyt sentään ruotsalainen!) pääsi myös yhteen ruukuista. Erikistä tullaan kuulemaan myöhemmin ja pitsi-ihanuuksille on jo käyttötarkoitukset.

Boksia boksin perään! Pinkkejä laatikoita on oikeasti kaksi ja ne tulee minun vähän isomman laatikoston laatikoiden puolittamiseen. Oon niiiin kyllästyny siihen, että tavarat on jättilaatikoissa miten sattuu, mutta nyt siihenkin tulee muutos. Valkoiset pikkuboksit on lahjajuttuja varten, kyllä te tiiätte. Sitten on uusi tyyny ja viisi leffaa, koska kolme oli 99 kruunua ja kaksi myöskin. Leffat ei loogisesti oo kyllä IKEAsta, mutta Ruotsista kuitenkin (vaikkei Haaparanta Ruotsilta ihan tunnukkaan...).


Entisen heiveröisen paperitelinejutun tilalle tulee nyt vähän jämerämpi tapaus. Tietenkin piti muistaa myös ihanien mallikeittiöiden keskellä se, että mulla on kamala pakkomielle ostaa vihkoja, joten sellainenkin ostoksista luonnollisesti löytyy. Ne oli aika ihania (taas). 

Myönnän kyllä, että näiden kuvien tavaroiden lisäksi tuli kotiutettua myös pientä sälää erinäisiä synttäritapauksia varten, joita heti tammikuun alusta alkaa pukkaamaan. Ostettiin myös valkosia muovisia lehtitelineitä minun huoneeseen vihreiden pahvisten tilalle, kun yritän pikkuhiljaa saada värikirjavuutta sieltä pois. Ehkä joskus pitäis tehdä päivitetty huonepostaus, niin ymmärrätte! :)

Ja ehkä sitä ennen pitäisi ottaa myös itteä niskasta kiinni ja järjestellä vähän paikkoja + heittää turhia tavaroita laatikoista pois, niin ei itelläkään ahistais niin paljon. Tiiän, että Lotta lukee tämän ja kertoo äidille, jonka takia sitten kuulen tästä ja kauan. Ehkä heti aamusta alanki jo hommiin.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kun joulu oli


Vähän alkaa jo tuntua siltä, että joulu taitaa olla jo ohi. Mie oon ainaki nauttinu täysin rinnoin (en oo ikinä ymmärtäny tuota kielikuvaa...) porkkanalaatikosta, lomasta, suklaasta, perheestä ja pitkään nukkumisesta ja onneksi sitä on vielä luvassa lisää. Me ollaan melkein joka päivä katottu vanhoja piirrettyjä enemmän ja vähemmän toimivilta VHSiltä ja jokasena päivänä aaton jälkeen ollaan käyty syömässä isovanhempien luona jouluateriaa aina uudestaan ja uudestaan ja viivytty kylässä myöhään. Lahjoja tuli tänäkin vuonna ihan hirrrmusen paljon, mutta suurin osa niistä oliki semmosia, mitkä on mulle hyödyksi sitte kotoa muuttaessa. 

Joulu on ohi jo silläkin tavalla, että tänään ois tarkotus nähdä Lidiaa ihmisten ilmoilla. Ei voi enää vaan löllötellä kotona, vaan sosiaalinen elämä ja alennusmyynnit kutsuu (vaikka jälkimmäisestä en kamalasti tykkääkkään). Oon myös kerranki ajoissa alkanu vääntämään vuosikoostetta, koska viikon päästähän eletään jo hyvää vauhtia ensi vuotta! Nyt kuitenkin oisin lumisten maisemien seikkailun kaipuisessa tilassa, koska maanantaina ois tarkotus ottaa kuviskoulun päättötyöhön talvikuvia ja paikka on edelleen vähän hakusessa...

Miten teiän joulu on menny? Kaipaatteko lahjojen esittelyä? :)

tiistai 23. joulukuuta 2014

Stressipallon henkiinherääminen


Hei muistaako joku vielä minut, punaista huulipunaa käyttävän nuoren naisen, joka on ollut kamalan stressaantunut ja kiireinen viimiset parikymmentä päivää? Oon elossa. Selvisin niistä elämäni kiireisimmistä päivistä ja tänään on ollu ensimmäinen päivä pitkään aikaan, että en oo tehny mittään. Heräsin aamulla ihan höpöön tunteeseen, ettei mulla oo koko päivänä mitään tekemistä. Mitä ihmiset tekee yleensä kotona, kun voi tehä mitä haluaa? Ite tulin siihen tulokseen, että oon yöpaidassa koko päivän. En tee oikeasti yhtään mittään järkevää ja vaan Juulian sanoin rentoudun.

Oon siis soittanu eilen ihanilta ihmisiltä saamastani nuottikirjasta joululauluja monta tuntia putkeen. Oon myös suurkuluttanu Yle Areenaa kattomalla SuomiLOVEa ja Sykettä. Vaikka varsinki SuomiLOVE onki saanu ajattelemaan oman elämän arvoja ja tilannetta, vaikuttavin juttu on ehdottomasti tänään ollu meiän seurakunnan nuorillekin lähetetty kirje maasai-tyttöjen tilanteesta. En kiellä, etteikö kyyneleet ois noussu silmiin ko tajusin, että pelkästään sillä, että me ollaan meiän seurakunnan nuorten kanssa kierretty laulamassa ihmisten ovilla, me ollaan autettu ihan konkreettisesti niitäkin nuoria tyttöjä, jotka heidän isänsä ovat laittaneet myyntiin, että saavat vastineeksi lehmän. 

Miksi en jo julkassu eilen, miksi?

tiistai 16. joulukuuta 2014

Et olekaan kaikki, mitä joululahjaksi haluan

Viime vuotiselle postaukselle haluttiin jatkoa, niin nyt oon sitten alkanut keräilemään jo pidemmän aikaa joitakin juttuja ylös, että muistan sitten niitä toivoakin! Joku ihanainen siellä ruudun takana siis vielä toivoi, että tekisin samalaisen postauksen kuin viime vuonna, joten tässä sitä ollaan. Toiveita on enemmän, mutta aikalailla samoilla linjoilla mennään ko viimeksikki!



Vain elämää - Suurenmoisia lauluja -nuottikirja on semmonen, mitä oon kuolannut Suomalaisessa Kirjakaupassa jo useamman kerran. Meinasin itseasiassa sen syksyllä jo ostaakin, mutta äiti yritti toppuutella. 

Suomipopin Superbändit -nuottikirja on samaa sarjaa ko tuo äsken mainittu. Ehkäpä nyt saisin sen! Haluaisin niiin soittamaan uusia lauluja.

The Fault in Our Stars -kirja ja -leffa kuuluu myös minun lahjalistalle (ja niin varmaan monen muunki...). Luin tuon kirjan jo enkun kurssille, mutta koska se oli mulla lainassa, niin ois kiva kotiuttaa se joko suomen tai englannin kielisenä. Ja koska rakastan elokuvia, niin se myös! 

Ainoat oikeat -leffa! Vuokrasin sen syksyllä ja rakastuin siihen ja Ilkka Villiin. Oisin voinu kattoa sen niiiin monta kertaa putkeen, koska se oli minun mielestä tosi hyvä. Tai ainaki minun tyylinen.

Hits 2014 -nuottikirjasta ei varmaan tartte sanoa enempää?

Ylpeys ja ennakkoluulo -leffa on kuulunu minun toivelistalle jo useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti äiti ei oo sitä kovan etsinnänkään jälkeen löytänyt. Ehkä jollakin tänä vuonna kuitenkin nappaisi! Tuo on kans yks minun lempparileffoista ja ois häpeä, jos sitä ei itellä ois.

Jane Austenin jalanjäljillä -leffa on vähän niinko tuo ylempi - monta vuotta ollu listalla, mutta en sitä vielä omista, niin nyt toivotaan parasta!

♥ Uuden Vain elämää -kauden levyt Päivä ja Ilta sisältää niin mielettömän hienoja covereita, että sen tahtoisin. Jos joku sanoo, että CD:t on antiikkisia, niin hävetkää! Minusta kuitenki tuntuu, että tämmöset ostetaan meille kotiin (tai ostan ne äitille lahjaksi...).

♥ "Oon pidemmän aikaa katellu Sonyn omaa 11-18mm f/4.5-5.6 objektiivia, mutta saapa nähdä, jääkö tämäkin minun hankittavaksi, kun meillä on ollut vähän sellainen jako, että ostan ite kameratarvikkeeni. Oon myös katellu Sonyn 20mm f/2.8 objektiivia, mutta se on aika tyyris (ei sillä, etteikö tuo 11-18mm olisi...), niin ehkä säästän siihen ja ostan sitten." ...suora lainaus viime vuoden postauksesta. Ei mulla oo vieläkään rahaa, kun uus puhelin söi kaiken.

Lyran puuvärit tänne heti nyt kiitos! Noita on aina ollu kuviskoulussa ja ihan itkettää, kun en niitä siellä enää koskaan tartte kiitos valokuvauksen työpajan valitsemisen. Mulla on kuitenki kotona ihan säälittävät puuvärit, joiden tilalle tuommoset täydellisyydet haluaisin. Suosittelen myös kaikille puuvärien ostajille - nuo on Parhaat isolla P:llä!

Keepcup on kans semmonen juttu, minkä perään oon jo kauemman aikaa kuolannu, ja jolle on tämmösellä kiireisellä ihmisellä tarvettakin. Yritin metästää semmosta Helsingistä syyslomalla, mutta löydettiin Tuulin kanssa vaan ihan oksennuksen värisiä, joita en kyllä haluais ikinä itelle. Ehkä nyt sitten jostaki tämmösen saisin!

Frendien kaikki tuotantokaudet, voih! Tuohon sarjaan ei ikinä kyllästy ja se on ehdoton ykkössuosikki. Mulla ei kuitenkaan oo omia DVD:tä oo, joten ois kiva saada semmoset kaikista tuottiksista, ettei koko ajan tarttis muilta lainailla.

♥ Nyt mie ihan oikeasti tartten uudet silmälasit. Näytän ihan ala-asteikäseltä ne nykyset lasit päässä (noloa, täytän kuitenki kohta 18) ja niille ois oikeasti tarvetta. Mulla on koko syksyn ollu tosi väsyneet silmät ja niinko aikasemminki, silmälasit auttaa siihen ongelmaan, kun on vaikea pysyä rivillä yms. 

Kamalan paljon toiveita, melkein hävettää. Tiiän kuitenki, etten kaikkea tuu todellakaan saamaan, mutta ainahan voi toivoa! Löytykö samoja lahjatoiveita? :)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Piparityttöjä ilman poikia



Lähetin reilu viikko muutamille ihmisille Snapchatissä kuvan väsyneestä minusta tekstillä "Jos selviän seuraavista 21 päivästä, selviän mistä vain". Nyt päiviä on jo vähemmän, ja voin kyllä sanoa, että kiirettä on ollut. Oon kunnialla, mutta melkosella väsymyksellä selvinny tähän asti, ja uskoisin, että samalla taktiikalla selvitään loppuun asti. Kohta helpottaa, kohta on loma. Tää ehkä vähän selittää sitä, miksi postauksia on alkanu tulemaan viikon välein - kun kauhean hektisen päivän jälkeen tulee kotiin, niin on vielä kamalan paljon tekemistä, eikä kirjoittamiselle ole enää ollut aikaa saati sitten voimiakaan.

Eilen oli kuitenkin onneksi ja vihdoin aikaa aivan ihanille tytöille. Ne kolme on ehdottomasti minun lempparityttöjä aina ja ikuisesti, joten oon mielettömän onnellinen meiän eilisistä pikkujouluista. Vaikka perinteisesti mentiin taas niillä perinteisillä juomakuvioilla, tälle kerralle panostettiin vähän muuten, kun meillä oli kulinaristien herkkuja eli ruisnappeja ihme lohisipulimähmällä, jonka lisäksi vielä leivottiin taiteellisia pipareja. Homma ois kuitenkin menny ihan pipariksi ilman Sinkkuelämää. 

Nuo tytöt on vaan #rakkautta ♥

lauantai 6. joulukuuta 2014

Sininen ja valkoinen



Turvallinen majapaikka, sinivalkoinen maa.
Hyvää itsenäisyyspäivää teille ja 97-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle! ♥

tiistai 2. joulukuuta 2014

Neljä kirkosta, yksi lumesta

Kun köyhyydessä asuva tyttö täyttää 12 vuotta, hän ei voi itse päättää tulevaisuudestaan. Monien silmissä hän on silloin aikuinen nainen, mutta todellisuudessa hän ei sitä vielä ole. Siihen mennessä, kun hän on 14, hän on jo todennäköisesti naimisissa, puhumattakaan siitä, että hänen ollessaan 15-vuotias, hän on jo saanut ensimmäisen lapsen tai on raskaana. Jos tyttö selviää synnytyksestä, hänen pitää ehkä myydä itseään elättääkseen perhettään, mikä vaarantaa tytön terveyden. Ei ihan kuulosta semmoselta tulevaisuudelta, jonka itse haluaisit? Tällä hetkellä 50 miljoonaa 12-vuotiasta tyttöä elää köyhyydessä. Lähetystyötä tekemällä turvaamme näiden 12-vuotiaiden tyttöjen hyvinvoinnin tarjoamalla heille mm. koulutuksen, jonka avulla he pärjäävät elämässä eteenpäin niin, että he saavat itse valita tulevaisuutensa.

Meiän seurakunnan nuoret on silmällä pitäen ens kesänä täällä järjestettäviä lähetysjuhlia lähteny toteuttamaan isompaa lähetystyöprojektia. Koska meiän seurakunnan konfirmaatioiden kolehtirahat menee maasai-tyttöjen koulutukseen Tansaniassa (just niille 12-vuotiaillekin), me päätettiin lähteä keräämään niille tytöille suurempi summa rahaa. Me halutaan auttaa ja niin varmasti moni muukin. Syntyi ajatus laulavasta joulukortista eli sellaisesta nuorten porukasta, joka vähintään 10 euron maksua vastaan käy laulamassa joululaulun ostajan haluaman henkilön ovella (tai vanhainkodissa yms.) 15 kilometrin säteellä kirkosta. Ostamalla kortin ja toivottamalla kortin vastaanottajalle hyvää joulua, tuet siis myös maasai-tyttöjen koulutusta Tansaniassa.

Laulavan joulukortin tilausohjeisiin ja tarkempiin tietoihin pääset tästä (ostaminen ei ole pelottavaa, mie vastaan puhelimessa). Voisin kuitenki mainita, että kortit pitää ostaa sunnuntaihin 14. joulukuuta mennessä. Sanoisinko, että aika hyvä joululahja jollekin, jolla on kaikkea - varsinkin, jos ei halua ostaa mitään turhaa.


Kun kävelin kotiin bussipysäkiltä, vasta satanut lumi meni minun nilkkureihin sisään. Hyytävä lumi tuntu inhottavalta jaloilla ja sukat kastu. Tajusin, että vielä reilu viisi vuotta sitten lumi kengissä - tai hihoissa, niskassa kyllä - ei haitannut ollenkaan, kun saatoin illat olla leikkimässä jäätävissä lumikinoksissa viereisemme leikkipuiston ympärillä. Ulkona leikkiminen talvella oli parasta. Me rakennettiin lumilinnoja ja oltiin melkein missä tahansa pakkasasteissa ulkona. 


Mulle tuli muutama päivä sitten kommentilla kysymys siitä, mitä aattelen tasa-arvosesta avioliittolaista, kun kerran oon uskovainen. Oon miettiny kauan, haluanko puhua tästä ollenkaan blogin puolella, koska en oo yhtään varma mistään - mulla ei oo sataprosenttista kannatusta eikä vastustusta. Jos pitäisi valita mustasta ja valkoisesta, olisin ehdottomasti harmaa. Koska oon kumminki halunnu aina vastata kaikkiin kommentteihin, minun mielipiteen voi lukea täältä. Rehellinen kirkkoon uskonnollisista syistä kuuluvan mielipide, olkaa hyvät.

Ei tarvitse uskoa tullakseen nuorten kauneimpiin joululauluihin lauantaina 20. joulukuuta klo 16 alkaen kirkkoon. Sinne voi tulla katsomaan, kun mokaan basson soittamisessa (en ole basisti), laulamaan vähän erillä tavalla sovitettuja joululauluja tai kuuntelemaan jännää soitinta, mitä harvat on aikaisemmin nähneet. Kannattaa mennä kurkkimaan sen Facebook-tapahtumaa. Sen jälkeen on myös meiän seurakunnan nuortenilta Kysy mitä vain -teemalla ja siellä kysymyksiin vastaamassa on meiän nuorisopappi. Siellä on myös ilmasta ruokaa ja hyvää seuraa.

Olin viime viikonlopun isoskoulutusleirillä töissä avustajana. Se oli aivan mahtava viikonloppu, vaikka olikin höpö olo, kun kaiken kiireen (jonka takia postailu on jäänyt vähemmälle) jälkeen mulla onkin yhtäkkiä kolme tuntia käytettävissä leirikeskuksessa, kaukana arkisesta elämästä. Tutustuin taas uusiin ihaniin ihmisiin ja nautin Norkusta. Laitoin ihmisiä ajattelemaan ja ajattelin itekkin. Mokasin pahasti pianon soittamisessa, mutta opettelin lyhyellä varotusajalla kaks uutta laulua.


Nyt on aplodien paikka. Oon kirjottanu paljon ja alan vielä tekemään läksytki.

Ps. Minun vanhojen mekko on tullu. Vähänkö oon muuten onnellinen. :)

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vielä täällä on meitä, jotka uskomme



Ei ole vale, kun sanon, että odotin ensimmäistä lähtöä Maata Näkyvissä –festareille kuin kuuta nousevaa. Kun se ilta koitti, oli mieleni kuitenkin muusta syystä vähän maassa ja mietitytti, että mitäköhän siitäkin reissusta tulee. Kuitenkin tuntui siltä, että tällä reissulla on joku suurempi tarkoitus. 

Täytyy myöntää, etten ole MN-festareiden lisäksikään käynyt yksilläkään festareilla. En myöskään ollut käynyt ikinä niin isossa jäähallissa, kuin HK Areena on. Olin pieni ihminen suuressa ja ihmeellisessä maailmassa, monen muun kanssani samoin ajattelevan kanssa. Vaikka en tuntenut suurinta osaa vastaan kävelevistä ihmisitä tai niistä, joiden kanssa kuuntelin melkein eturivissä kls.:ää, Idän ihmeitä tai Juha Tapiota, tunsin yhteenkuuluvuutta kaikkien kanssa. Aloin perjantain messussa melkein itkemään, kun lausuimme yhteen ääneen uskontunnustuksen. Uskovat ihmiset tuntuvat hupenevan käsiin, mutta sain onnekseni huomata, että vielä täällä on meitä.

Tuntui, että olin turvassa, eikä mikään voisi pilata minun loistavaa fiilistä, vaikka matka alkoikin, miten alkoi. Lähetin samaan aikaan seurakuntamme nuorisokuoron kanssa Tromssassa olleelle ystävällenikin viestin siitä, miten kiitollinen, siunattu ja onnellinen olen siitä, kun saan olla just siinä, missä silloin olin. Kuin Jumala olisi koko viikonlopun sanonut minulle Samuli Edelmannin Ei mitään hätää –laulun sanoja: Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet. Ei mitään hätää, se olen minä joka voin kuivata sun kyyneleet. Ja niinhän se onkin. Joskus asiat kasaantuvat, ja tuntuu, ettei sitä taakkaa jaksa yksin kantaa. Onneksi tuolla yläkerrassa on kuitenkin rakastava Isä, joka ei jätä lastaan pulaan. Myrskyisän matkankin jälkeen maata on näkyvissä.

Olin onnellinen, etten viime hetkillä perunut matkaa. Sain kysymyksiini vastauksia, tein jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta osallistumalla Gospelstara-kilpailuun ja näin ystäviäni, joiden seuraavaan tapaamiseen voi olla todella pitkä aika. Pääsin yhteiskuviin lempparibändini jäsenten kanssa, kuuntelin Matt Popovitsin upeita puheita, nappasin mukaani ihan oikean polaroid-kuvan ja söin aamuisin onnellisena puuroa, vaikka en tykkää puurosta yhtään. Halasin monta kertaa, pompin katsomossa LZ7 soittaessa, väritin Raamatustani hienoja kohtia ja sain purkaa huoliani ihmisille, joiden tiedän ymmärtävän.

Viikonlopun aikana kerääntyneestä univelasta huolimatta ei ollut kamalaa palata arkeen. Reissulla olin kuitenkin tajunnut, että en olisi yksin kotiinpaluun jälkeen alkavalla koeviikolla, vaikka kuinka ahdistaisi ja tuntuisi, että maailma romahtaisi niskaan. Sitä paitsi sellaisia kokemuksia osaa arvostaa enemmän, kun välillä elää ihan normaalia elämää. Ja onhan minulla monta sataa hienoa kuvaa festareilta, minkä kautta pääsen niihin tunnelmiin seuraavia festareita odotellessa.

K i i t o s.