torstai 27. helmikuuta 2014

Ruusuista onnellisuutta ilmassa


Koska ihmisten hämmentäminen on kivaa, päivä pitäisi aina alottaa ostamalla pari Reilun kaupan ruusukimppua (jos joku nyt houkuttui ostamaan itsellekkin, niin ostin omani Rovaniemen Rinnemarketista, jossa yksi kimppu maksaa about viisi euroa ja sillä samalla rahalla saa vaihtoehtoisesti kaks tulppaanikimppua, jotka ei kyllä valitettavasti sovellu seppelehommiin) omiin projekteihin ja kuljetella niitä mukana pitkin kyliä ja koulua. Sillä tavalla saat myös välteltyä koulun nettisivujen bannerin tekemistä, jota sulle yritetään kovasti yheksältä aamulla tuputtaa (sitä ei harmiksi voi vältellä loputtomiin, vaan kohdataan se Juulian kanssa heti hiihtoloman jälkeen). Mutta olipa kerran päähänpisto, josta syttyi inspiraatio ja kauniita kuvia Juulian ottamina, mutta niitä näkee joskus myöhemmin lisää (kumminkin unohan, mutta älkää syyttäkö minua siitä!). Ruususeppele herätti kuitenkin onnellisuuden tunteita minun lisäksi monissa muissakin (voi sitä selfieiden määrää...) opettajat mukaan lukien - muutama sai omankin ruusukkeen ja jatkoi elämää koulusta hämmentyneenä maljakkoa etsien. 

Kuvissa hihhuloimisen lisäksi oon myös saanu aikaseksi kuvata eilen sen kysymysten videovastauspostauksen vastustuksista huolimatta (Kasperi on vähän kiukutellu koti-ikäväänsä) ja tänään paremmalla menestyksellä kuvaillu my day -videoa, kerta mulla nyt on video-ominaisuuden omaava kamera lainassa (huomenna syleilen jo Akselia uudestaan).  Paljonpaljon editoitavaa, mutta taian kuitenki alottaa kuvien muokkaamisella ja pienellä Frendien maratoonilla.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Mainitsin varmasti kaikki kaupat ja olemattoman kakun


Aurinko paisto tänään voimakkaammin ko eilen - varsinkin kuviksen luokkaan, jossa yhden seinän täyttää kokonaan pelkät ikkunat, vaikkakin enkun luokassakin opettaja hymyili ikkunalle ja auringosta tuleville säteille. Ehkä valon ilahuttamana meiän koulun kahvikonekkin alko toimimaan (kiitos kyllä kuuluu sen huoltajalle, tiiän) ja mie vihdoin keksin, mitä alan tekemään plastisen tunneilla, joilla oon tähän asti vaan istunu, jos ei oteta sitä huomioon, että väänsin ne kaksi tuskasta savityötä alta pois mahollisimman nopeasti. Aamullakaan mulla ei ollu mikään kiire, vaikka nukuinkin pitkään, eikä oikeastaan haitannu, että heti autoon kivutessani upotin jalkani lumihankeen, mikä kylläkin taitaa olla nyt pelkkää loskaa. 

Oon myös kokenu aika paljon kaikenlaista vastustamista tänään. Äikän opettaja on ollu hankala ja tekniset ongelmat ei oo vaivannu vaan blogin puolella, vaan aiheutti myös mulle nolon tilanteen, jonka vuoksi vietin muutaman yksinäisen ja hiljaisen hetken kaupungintalolla. Mistään kaupastakaan ei tuntunu löytyvän yksiä hemmetin pelikortteja, ettei kuviksen työ jäis vaan haaveeksi - kiersin Rinnemarketin, S-marketin ja Anttilan läpi, ennen ko Suomalaisesta Kirjakaupasta löysin vasta ensimmäiset yksilöt -- ylihintasena. Pelikorttien sijasta kuitenkin annoin itelleni vihdoin luvan hipelöidä niitä pokkaritarjouksen pokkareita vähän enemmänki ja nappasin kolme mukaani - miehän sanoin, että palaan vielä siihen paratiisiin (oikeastaan paratiisi olisi, jos kovakantisia kirjoja myytäisiin siihen hintaan, koska ne on paljon kivempia, mutta kelpaahan tämäki). 

Koska tänään on minun isoäitin syntymäpäivä, tarkotus oli mennä niille syömään joskus kuuden aikaan, mutta kaikkien tapahtumien summana päätin kävellä sinne Torimarketin kautta, mistä pelikortit sitten löytyki kohtuulliseen hintaan. En muista, millon oon viimeksi kävelly Isolaan (ennen kävelin useastikki, varsinki ala-asteella, koska se oli niin lähellä), mutta tänäänpä sen tein aina välillä vähän liukastellen. Perillä sain yllättyä luonnonkikkuroistani ja siitä täytekakun olemattomuudesta (tuoretta pullaa oli).

Kirottu enkun aineen kirjottaminen pilaa kuitenki tämänkin illan. Naama kiinni ruudussa elämäni loppuun asti...

Pientä vastustusta oli myös kysymyspostauksen vastausvideopostauksen kuvaamisen suhteen - Juulia kun lupautui taas sen kuvaamaan ja kyselemään, mutta sitten sattuikin asioita, joiden vuoksi se ei onnistukkaan. Onneksi Juulia on kuitenki ihana ja hoivaan sen kameraa muutaman päivän, että homma kuitenkin onnistuu - videolla JA HD-laatusena. Aplodeja Juulialle, kiitos! Kysymyksiä voi kysyä vielä jos ehtii, mutta kuvaan videon tod.näk. huomenna heti koulun jälkeen, joten vikat kysymykset nopeasti tulemaan! :)

maanantai 24. helmikuuta 2014

Toivottavasti minäkin



Ehkä sitte joskus mullekki tapahtuu näin. Tai en tiiä, aina saa toivoa. Mutta pitää kuitenki muistaa, että rakkautta tapahtuu. Tätä tapahtuu. Ehkä joskus mullekki.
Sitä ennen valitettavasti itken silmät pois päästä, koska tää on niin kaunista, vaikka kaikki saisivatkin kuolla onnellisuuteensa. Okei, ei. Tää on ihanaa, mie romahan.

Epätoivonen romantikko kiittää ja kuittaa sekä niistää nenäliinaansa onnenkyyneleensä.

EDIT // Tekniikka iskee minua tänään suoraa sydämeen, eikä mikään pelitä. Tässä siis oli upotettuna kaksi videoa (joihin nuo netistä napatut kuvat viittaa), jotka pääsee kattomaan tästä ja tästä. Kiitos ja anteeksi. Jatkakaa. :)

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Melkonen tilkkutäkki Jumalan lapsia


Elossa enemmän ko koskaan! Lähin julmaa maailmaa pakoon rakkaalle Norkulle viettämään elämäni vikaa isosleiriä (siis niinku isoseksi kouluttautuessa). Vaikka oliki ihan huippua, niin jäi vähän haikea fiilis, koska kohta se on ohi ja olihan se erilainen leiri (varsinki ko yhtäkkiä meiän jo valmiiksi normaalia pienemmästä ryhmästä oli enää sunnuntaina jäljellä 2/5...) - porukka oli vähän eri mitä aikasemmin, mutta sekään ei menoa hiastanu, ko kaikki oli niin ihania ♥ Kesken raamiksen hurrattiin lujempaa ko raamiksessa on koskaan ennen hurrattu, koska 5-0, ja illalla itkettiin, koska Whatsapp kakkoi kaikkien ihmissuhteet. Oon ehkä taas astetta enemmän hämmästyneempi, vaikka joskus tuntuuki siltä, että viisastun jokasen leirin jälkeen. Tällä kertaa ainaki sain paljon elämänohjeita, koska Lumi oli ihan minua varten ottanu mukaan jonku onnellisuusaforismikirjan, joka on kyllä niiiiiin minun näkönen, että oli pakko sivujaki ikuistaa. Hupsuja asioita tein kuitenki niin, että perhosia oli vattan pohjassa ja joskus ahdisti, mutta turhaan. Leirillä panostin myös kovasti siihen, että jalassa ei ollu eriparisukat ja siinä oikeastaan onnistuinki, mutta unohin sitte tsekata, tulleeko sukista varpaat ulos... Tänään oon vielä saanu leikkiä kanttoriaki, vaikkaki mokasin loppu puolella aika pahasti ja aplodien tullessa punastelin salaa. Oli parasta! :) 

Norkulta on aina haikea lähteä (varsinki ko sen jälkeen iskee aina leiridarra), mutta onneksi tiiän, että seuraavan kerran pääsen sinne sämpylätaivaaseen pääsiäisenä, johon ei oo ennää hirveän pitkä aika.

Annoin luvan pommittaa kysymyksillä ja te ootte kyllä ahkerasti niin tehnykki, jonka ansiosta kysymyspostaus siis tulee ja mahdollisuuksien mukaan videolla (en kyllä tiiä, miten joihinki kysymyksiin voin vastata, ko alkaa naurattamaan ihan liikaa). Lisää saa kysymyksiä edelleen heitellä! 
Joko oon sanonu, että rakastan vastata kysymyksiin? :)

Voitin muuten perjantaina valokuvauskilpailun (en sitä IMOa, josta sillon joskus mainittin, vaan yhen toisen) ja on kyllä aika onnellinen olo. Jes. Tai oikeastaan tämän kaiken jälkeen aika siunattu olo. Tuplajes.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Hei sie, täällä mie!


Tänä ihanana päivänä, jollon Suomi on voittanu vaikka ja mitä, päätin yleisön pyynnöstä ja omaksi huviksi ilmottaa, että nyt on taas aika pommittaa minua kysymyksillä. Kaikki on varmaan joskus kuullu kysymyspostauksista ja on ehkä saattanu nähäkki tämmösen, joten homma on tuttu ja säännöt selvät. Kaikenlaisia kysymyksiä otan vastaan ja niihin kyllä tykkäilen vastata, mutta kyllä varmaan ymmärrätte, että jossaki minun raja menee! Mutta kysymyksiä koulusta, kavereista, harrastuksista, minusta ja elämästäni ruudun takana sun muusta (myös randomeihin kysymyksiin tykkään vastata!) voi rustailla kommenttiboksiin viikon ajan eli  26. helmikuuta mennessä!  Jos kysymyksiä ei kuitenkaan tuu sen vertaa, että postausta ois järkevää lähteä tekemään, niin kysymyksiin vastailen sitten kommenttilootan puolella. Niin ja aina voi toivoa, jos haluaa vastaukset videolla - HD-laadun takaaminen ei kuitenkaan oo mulle mikään helppo homma! :)

tiistai 18. helmikuuta 2014

Elohiiri silmässä ja pilkettä siinä kulmassa


Eilinen kahvitteluhetki Eevin kanssa ja abstraktit kuvat ei helpottanu minun kuumotusta tänään aamupäivällä olleissa kokeiden palautuksissa yhtään. Olosuhteet huomioon ottaen kaikki kokeet meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka kaikkia numeroita tuliki 6½ sinne 9½ asti (jos joku luuli, että oon ihan über hyvä koulussa - niinku Laura luuli - niin ootte luullu väärin)! Eeviä oli kuitenki ihana nähä - ja oli aika ihanaa, ko Eevi vielä tarjos mulle tuon suussa sulavan kaneli-keksi-cappuccinon - ja tänään oli ihanan rento päivä, ko äikän tunti oli vapaata ja palautusten lisäksi oli vaan kuvista, missä sain taas työn valmiiksi, ennen ko muut oli ehtiny alottaakkaan sitä (vihaan savitöitä ja haluan niistä asap eroon!). Elämä on kuitenki ollu ihanaa muistakin syistä - varsinkin siksi, kun tajuttiin eilen Juulian kanssa, että Wilma-viesteistä voi tehä hienon näkösiä, mutta opettajat ei vaan jaksa - ja jotenki olo on ollu aika onnellinen, vaikka aamulla sängystä nouseminen vieki tuskasen kauan aikaa - miksi, oi miksi, oon keränny itelleni niin paljon univelkaa?

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lempparilauantai


Päivä alko Frendeillä ja aamukahvilla, josta jatkoin onnistuneesti kahville Antelliin parin ysp-ystävän kanssa, joista toinen oli tullu käymään täällä Oulusta asti. Pienoisen kaupungissa pyöriskelyn jälkeen päätin myös hetken mielijohteesta ostaa itelle kukkia (koska c'moon, kuka muukaan niitä ostais?), enkä kadu hetkeäkään, koska ne on kauniita ja minun pöyällä piristämässä elämää! Vanhojen mekkojen kattelemisen netistä (tästä se nyt sitte oikeasti alkaa...) ehin lopettaa ajoissa ennen paniikkia siirtymällä suosiolla Pinjalle, missä meillä oli meiän tyttöporukan tyttöjenilta (joka kyllä voidaan laskea myöhäiseksi ystävänpäiväksi, eikö?). Pienten viivytysten jälkeen, kun porukka oli kasassa, mähöttiin ittemme täyteen kaikkea hyvää, höpötettiin niinku ennenki ja katottiin Putous ja muutama jakso Sinkkuelämää. Lempparityttöjä, lempparilimsaa, lemppariohjelmia ja kaikkea - voiko täydellisempää lauantaita olla? :)

Vaikka päivä ei oo tänään kunnolla ees alkanukkaan, niin lähen kohta isostelemaan ripariralliin päiväksi. 
Onneksi nyt ehtii vielä ottaa yhet Frendit, aamukahvit ja brezelit! Jos se ois vaikka hyvän sunnuntain salaisuus...?

perjantai 14. helmikuuta 2014

Wanhat vuosimallia 2014


Pyörähtelyjä ja tanssiaskelia taputusten siivittäminä oon tänään pariin otteeseen saanu katella ja kuvata (eka koululla ja sitte Lappi Areenalla Aarnen, Lumin ja Pinjan kanssa), jonka ansiosta minusta tuntuu siltä, että tilulilulii oma mekko- ja parikriiseilyni on nyt auki, eikä mee vuoteen kii! Tästä lähtien on ihan turha sanoa, että sinne on enää vuosi aikaa, koska kaikki parhaimmat menee heti ekana. Kaikki tytöt oli laittautunu niin nätiksi (erityisesti haluan mainita Emilian, joka oli niin kaunis, että en kestä!!), että mie romahan, ja miehet puvuissa on edelleen aika bueno (nyt laittaisin tähän sellasen merkin, tiiättehän?). Apua, ens vuonna mie tanssin!

♫ Sä oot mun, mun mun, mä oon sun, sun, sun.

Ehkä suosiolla lähen syömään vaniljarahkaani ja nukkumaan. Mie oon vähän pysäkillä just nyt.

torstai 13. helmikuuta 2014

Tervetuloa Lyskan satumetsään!



Penkkarit. Se ehkä selittää kokonaisuudessaan sen, minkä takia viis minuuttia kouluun tulemisen jälkeen minun naama oli jo ihan huulipunassa ja hiukset kimalsi hileen ansiosta ko viimistä päivää takista puhumattakaan (ei sillä, että oisin saanu sen jo irti...). Elämää ei ollenkaan helpottanu kaulassa roikkuva vaaleanpunanen "Abin pikkusisko ♥ Sotke mut!" -kyltti, jonka Lotta oli rakkaudella askarrellu mulle. Koulun jälkeen keskustassa Lumin kävellessä sain myötätuntosia katseita mummeleista ihan joihinki muutamiin abeihinki asti. Huudan kuitenki hallelujaa sille, että minkäänlaista titteliä en saanu, enkä joutunu koko koulunkaan eteen tällä kertaa (70-lukupäivänähän lauloin Bohemian Rhapsodyä...). Muutaman tunnin imuroinnin, hinkkaamisen ja harjaamisenkaan jälkeen kaikki töhryt ei oo lähteny pois - edelleen siitä hileestä puhumattakaan - ja kahen tunnin päästä pitäis olla ihmisen näkösenä kirjastossa nätisti kuuntelemassa runoja. 

Mie niin rakastan tätä päivää vuodesta. :)

tiistai 11. helmikuuta 2014

Paljon puhetta pieneltä ihmiseltä


Miksi tässä käy aina niin, että edellisenä päivänä ois muistanu hulluna kerrottavaa, mutta sitten kun alkaa kirjottaa, niin yhtäkkiä pää on ihan tyhjä? Höpötän silti.

Tahin (eli viikonloppuna olleen vuosittaisen Lapin partiolaisten leirin) jälkeen kipeänä oleminen on niin nähty ja kuultu juttu, että tänä vuonna en ite liittyny sairastavien joukkoon - pieni yskä on kuitenki alkanu vaanimaan minua. Laiskiainen on ihastunu kissaan, enkä kestä sitä, miten söpö siitä kuvattu video on! Niin ja Kouvolassa on palanu koulu, mikä on joka kerta niin sykähdyttävää, vaikka kukaan ei sen kummemmin loukkaantunu (tai siis tiiättehän, kupsahtanu tai jotain sellaista). Suklaakuorrutetut pähkinät ja Frendit on tästä lähtien kaiken edellä, enkä oo ees Putousta ehtiny viime lauantailta kattoa (pitäis ottaa itteä niskasta kiinni). Kuviskoulussa on alettu taas kuvaamaan, mutta minusta tehtävä on niin turhauttava, että kuvaaminen ei inspaa - valokuvauksen kurssillekki pitäis keksiä jotain, mutta ko mie haluan tehä ihmiskuvausta ja ulkona ja se ei onnistu siellä (pitäis vaan suunnitella ja toteuttaa). Hymyilemään minut on laittanu omien tyhmien ja ajattelemattomien heittojen ja sovelluskaupoista poistetun Flappy Birdin pelaamisen (oon aika surkea, mutta koukutuin) lisäksi joku muukin. Niin ja oon ehdottomasti sitä mieltä, että koulun keittiön ihmiset yrittää näännyttää opiskelijat, kun Subwayn ollessa remontissa ja Arnoldsin mentyä kiinni (se nyt ei oikeastaan minun koulupäivien ruokailuun vaikuta mitenkään, mutta se on kamalaa, koska en ehtiny käyttää kuponkiani ilmaseen donitsiin!) koulussa tarjotaan silakkapihvejä ja kasviskiusausta. Voin kertoa niiden mausta... CVn unohin palauttaa, mutta ehkä sen vaaleanpunaisuus pelastaa kaiken.

Se, mitä minun elämässä on oikeasti tässä parissa päivässä tapahtunu mullistavasti on oikeastaan pitkään harkitun runoblogin alottaminen. Nimi tuli eiliseltä äikän tunnilta ja runot omasta päästä. Sanoin Juuliallekki, että oon jotenki semmonen ihminen, että omista tunteista on helpompi kirjottaa ja koska en vaan yksinkertasesti saa tungettua jotaki omista tunteista rustattua runoa tänne (se ois vähän liikaa), niin tässäpä sitten olisi, jos jotain kiinnostaa:


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Äläskeleponen


En varmaan ikinä voi lopettaa tämän sanomista, mutta partio on parasta. Yks partion täyteinen viikonloppu taas takana ja oli aivan huippua nähä vanhoja tuttuja - uusiin ei kamalasti meiän ohjelman puitteissa ehtiny tutustua (ei sillä, että siellä mittään uusia naamoja ois näkynykkään). Mutta ne, joiden mielestä bilettäminen, parin tunnin sessiot paljussa, myöhään valvominen, hampaattomana puhuminen ja liika karkinsyönti ei kuulu partioon, on väärässä. Harmi vaan, että ilmeisesti liian ahkerasta discon valvojana pomppimisesta johtuen niskat on jumissa ja kädet muljahtelee, mutta eiköhän se kuulu asiaan. 

Nyt on kuitenki väsy ja nälkä, eikä rinkan purkaminen(kaan) innosta. Toivottavasti minun viikonlopun ilonen fiilis kuitenki välittyy vikasta kuvasta. :)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Poski pitkin patjaa


Jos oisin kliseinen partiolainen, jonka mielestä paitamerkkien ompelu on maailman parasta puuhaa, en ois nyt tässä kirjottamassa teille. Välttelen nimittäin ehkä sen hienoimman merkin ompelua eli vasta käydyn YSP-koulutuksen (eli medialähettiläskoulutuksen eli semmosen partiolaisen, jolla on koulutus partiosta puhumiseen medialle) tunnusmerkki. En kuitenkaan oo semmonen, että oisin koskaan nauttinu moisesta näpräämisestä ja jokaisen uuden merkin ompelu on tuskaa. Joskus on vaan pakko. Pakko ois myös pakata huomenna alkavalle tahille, joka tänä vuonna on Tervolassa. Sinne lähtee bussi aamulla armottoman aikasin ja joskus mietin, miten paljon voikaan rakastaa jotain harrastusta, että uhraa lauantain pitkät unet sen vuoksi (muistaako joku vielä, miten sanoin siitä, mitä ei-partiossa ja partiossa olevat menettää?). Mutta on ihan huippua, että pääsee taas partiokavereiden sekaan ja näkkee vähän kauempaakin kavereita vaihteeksi!

No, partio ei oikeastaan liity yllä näkyviin kuviin vaan äikän kotiläksyyn - pittää viikonlopun aikana kattoa joku elokuva, joka on vaikuttanu itteensä, ja palauttaa se sillä tavalla mieleen. Mie oon elämäni aikana kattonu hullun lailla elokuvia, eikä yhen elokuvan päättäminen ollu mitenkään helppoa. Pitkällisen pohdiskelun ja punniskelun kahen välillä päädyin kuitenki Remember Me -elokuvaan, jota kyllä suosittelen lämpimästi (kolmas vaihtoehto ois kyllä ollu Tumman veden päällä, mutta meiltä ei sitä löydy, niin sitä ei voitu nyt laskea mukaan). Ja sitte mie itkin. Itken aina tuon elokuvan jälkeen, koska se on oikeasti niin vaikuttava. Sisältää hienoja elämän viisauksia, joista yhden aion jakaa tähän loppuun, ennen ko pannukakkua täynnä olevan mahani kanssa pakkaamaan rinkkaa.


Whatever you do in your life will be insignificant, 
but it's very important that you do it, because nobody else will.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kultainen keskitie on nössöille



Muistatteko vielä tämän pörröpäisen hymynaaman, jonka kameran muistikortilta löytyy vieläki kuvia syyslomalta asti? No, tässä mie taas oon oman pärstäni kanssa. Semmonen kultainen keskitie tämän naamavärkin esittelyyn ei näköjään kelpaa, vaan aina ajoittain päästän kuvat valloilleen, että muistatte, miltä näytän - muutama kuva sillon tällöin ei vaan selvästikkään luonnistu. Toinen asia, mikä multa ei yleensä luonnistu, on spontaanit ideat - ihan pienet ja yksinkertasetki semmoset on vaikeita - vaikka hetkessä eläminen onkin just parasta. Kalenteri ko on aina täynnä ja kun bussien mukaan pittää kulkea, ei kaikelle löydy aikaa. Tänään kuitenki olin vähän spontaani, jos sitä sanaa voi käyttää. Hetkellisten viestittelyjen jälkeen uskaltauduin painamaan viestin "Mitä teet NYT?" -sisältöineen Lidialle ja hetken päästä löysinkin itteni ensin lataamassa bussikortin Matkahuollossa Lidian kanssa ja sitten Cafe & Bar 21 vohveleiden ääreltä. Parhautta.

Parhautta on myös tänään alkanu uusi jakso, joka on niin paljon rennompi ko edellinen - miehän olin edelliseen jaksoon tunkenu ruottin, enkun, mantsan, uskonnon, filosofian, hissan ja taidehissan, ja voin sanoa, että ei enää ikinä uudestaan. Onneksi on kuvislinja ja rentouttavat kuviskurssit - tässäkin jaksossa kappalemäärältään kaksi - joista ainaki toisella pääsen näyttämään taitojani haluamallani tavalla omalla alallani. Oi, ja on taas äikkää ja psykologiaakin! ♥

ps. huomatkaa hieno uusi paitani, jonka ostin spontaanisti viime viikolla (?) H&M alennusmyynneistä.

tiistai 4. helmikuuta 2014

En osannut piirtää maailmankarttaa


Koeviikko selätetty, kesätyösetelihakemus lähetetty! Oon myös käyny ravitsemassa itteäni Amarillossa tyttöjen kanssa koeviikon päättymisen juhlistamiseksi ja alkanu pikku hiljaa konkretisoida kesän suunnitelmia, koska sekin on ihan kohta ja varsinkin kesätöitä pitäis alkaa nyt hakemaan. Ahistaa tämä tämmönen - kaikki pitäis saaha tehtyä joskus, mutta kumminki sovitettua yhteen niin, että ois sitä lomaaki vielä. Vastapainoksi kaikelle tälle aion tänään askarrella keppihevosia ja vielä lähipäivinä palata pokkariparatiisiin - Suomalaisessa Kirjakaupassa oli nimittäin kolme pokkaria 12 eurolla, mikä kuulostaa taivaalta! :)

Oon varma, että unohin nyt jotain tärkeää - unohteluja kun on sattunu pitkin päivää jo turhauttavan paljon...

maanantai 3. helmikuuta 2014

Hämmentynyt pieni lappilainen eikä lappalainen


Oon irtaantunu kaikesta rutiininomaisesta tässä viime viikonlopun aikana. Hyvänä esimerkkinä siitä on mm. se, etten koko viikonloppuna suostunu avaamaan konetta (...mutta senkin eestä värkkäilin pädillä). Nyt heti maanantaina oon alottanu suunnattoman panostuksen partioon, koska viikonloppuna häämöttää taas joka vuotinen tahti, jonka johtajapakettilappuset sain tuossa vasta käteeni ihan vaan yleisen infoutumisen takia. Nyt ko oon käyny medialähettiläskoulutuksen, niin en sitte tiiä, miten paljon pitäis tahillakin olla esillä ja tavata lippukuntien ja piirin johtoa sun muuta. Hämmentävää ja kaikki niin uutta, vaikka tahilla oon ollu niin monta vuotta, etten ennää muistakkaan! Sitä paitsi minusta tuntuu, että minun pitäis avautua suurista suunnitelmistani porukoillekki, ettei tuu yllätyksenä. Ja pitäis hakea kesätöitäki, mutta kaikenlaiset partiosuunnitelmat ja -tapahtumat sattuu niin kivasti, että jos aikoo olla vielä isosenaki riparilla, niin - voi jumantsuka - kesä on ohi ennen ko se on ehtiny ees alkaakkaan!

Nyt keskityn mantsan kokeeseen. Eka kerta ko ees kunnolla nyt koeviikolla mihinkään kokeeseen luen (ja sen on kyllä kokeissakin panikoidessa ja koomatessa huomannu)... Ruottin kokeessa ei ollu mittään kehuttavaa paitsi se, että osasin rakentaa ainaki jonkulaisen esseen tehtävien lauseiden uusiokäytöllä.

Kaikki on nyt vähän hämmentävää. Suomen pankin johtajan vierailuki oli hämmentävä, enkä mie siitä mittään muuta tajunnu ko sen, että poliittisessa ja taloudellisessa vastuussa olevat ihmiset ei vieläkään osaa vastata suoraa mihinkään kysymyksiin (mikä on kyllä periaatteessa ihan oikea tapa, jos meiän yspit muistaa, mistä puhun!). Tajuatteko, miten hämmentyny pieni ihminen voi olla? En ymmärrä.