lauantai 25. huhtikuuta 2015

Pyhitän viikkoni partiolle


Partio on vieny kaiken muun kiireisen elämän ohella ison palan jaksamisesta tällä viikolla - mikä ei oo silti verrattavissa ihanien ystävien uurastukseen, joille lähetettiin tsemppipaketti alkuviikosta. Koska on sentään partioviikko, ei muuta ois voinukkaan olettaa. Mie oon päivästä toiseen heilunu joka paikassa huivi kaulassa ja tuntuu vähän höpöltä, että ens viikolla liikutaan taas ilman, ihan niinko mitään ei ois tapahtunukkaan. Tällä viikolla kuitenki on tapahtunu niin paljon, kun oon pitäny koululla partioaamunavausta, ollu Pilkkeessä kokoustamassa ja kuvaamassa monena päivänä pop up -koloilla, inssi meni läpi huivi kaulassa ja tänään oon ollu tarpojien (12-15 -vuotiaiden partiolaisten) viikonlopputapahtumalla rastilla hommissa sekä syöny ite pyöriteltyä (muut pyöritteli, levä haisi niin pahalta, etten halunnu koskea) sushia. Huomenna on luvassa viimeinen rutistus, kun klo 9.30 alkava partiopäivä sisältää medialähettiläskoulutuksen esittelyä ja Suomen partiolaisten kirkkopyhän täällä Rovaniemellä, missä kuvaan taas hullulla vauhdilla kaikki parhaat hetket.

Niinko sanoin, partion lisäksi elämä on ollu muutenki kiireistä. Maanantaina alkaa Laulavan äitienpäiväkortin myynti (klikkaa, niin saat lisätietoa!), missä oon taas aika isossa järjestäjän roolissa. Maanantaina on myös kuvataidekoulun päättötyönäyttelyn ripustushommat, koska tiistaina klo 16 on kaupungintalolla sen näyttelyn avajaiset. Siellä on siis minun päättötyö myös esillä, joka tarkottaa sitä, että kuviskoulu on ihan virallisesti loppusuoralla - enää viis keskiviikkoa! En myöskään oo malttanu pysyä erossa ratista, joten oon pari päivää huristellu autolla menemään.

Tänään kuitenkin unohdan hetkeksi huivin, äitienpäiväkortin ja näyttelyn, ja meen kuuntelemaan ihanan Rosan keikkaa Cafe & Bar 21:seen Antin kanssa. 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Nolon fanitytön aikuistuminen


Hetki sitten sujautin henkkarit ainaki hetkeksi takasi lompakon kuittikasojen syövereihin. Niinko voi ehkä olettaakin, niitä on viime päivinä tullu vilauteltua astetta enemmän. Perjantaina kassatädeiltäkin (minun tuleva nimitys, hah!) sateli onnitteluja ja illalla halasin monesti kakustelijoita. Veitsemmän pään löydettyä lähdin kuitenkin kiharoissani jatkamaan iltaa ensin sulatessaan ylivaluvan taivaspalan kautta ilmaiselle kuoharilasilliselle ja glow-stickien maailmaan tanssimaan villiintyvien norjalaisten kanssa. Lauantaina oli kuitenkin ikimuistoinen myös. Eskari-ikäinen (ja vähän vielä vanhempikin) Anna haaveili joskus pääsevänsä Antti Tuiskun keikalle ja siellä mie sitte eilen olin. 12 vuotta piti oottaa, mutta se oli niiiiin sen arvosta! Tänään oon sitte fiilistelly urakalla Anttia äänestämisen jälkeen, kun paluu karuun arkeen ja ruottin uusintakokeeseen lukeminen ei oo inspannu. Kakkua vielä vähän, niin sitten maanantaikaan ei tunnu niin pahalta ♥

torstai 16. huhtikuuta 2015

Hetkiä


15. huhtikuuta klo 8.06     
Nukun pommiin, mutta herään kumminkin. Vihaan sitä tunnetta, kun tietää, että on kiire, ja pitäisi ehtiä vaikka ja mitä. Tai ois vaikka pitäny ehtiä tehä matikan läksyt...

15. huhtikuuta klo 9.00-10.15
Matikkaa. En tehny niitä läksyjä. En vaan ehtiny. Ois pitäny herätä ajoissa. Onneksi kuitenki osaan, eikä tunnin asiat oo ees vaikeita. Saati sitte koko kurssin. Joskus mietin, että mitä mie oikein aina teen täällä istumassa yksin laskemassa helppoja tehtäviä melkein joka aamu.

15. huhtikuuta klo 10.32
Typerät hypärit on typeriä. Niillä ei voi tehä mitään hyödyllistä, kun on kumminki unohtanu, mitä silloin pitäis taas tehä. En vaan osaa. Jos vaan pääsis ajoissa kotiin.

15. huhtikuuta klo 12.30-13.45
Kokeiden palautukset. Välillä tuntuu onnistuneelta, joskus ehkä ollaan aika herkillä. Jos maailman sotia koskevasta kokeesta, jonka kolme esseetä kirjottaa yhelle konseptille, saa 8-, voi sanoa onnistuneensa ainaki jossaki. 

15. huhtikuuta klo 14.00-15.34
Uskaltaudun tulemaan turkoosien silmien kanssa toiselle matikan tunnille. Tilastomatikkaa. Jotkut asiat on mulle ihan outoja, mutta kyllä pitkä matikka tietää. Yhteiskurssi on samaan aikaan vaikea ja hauska.

15. huhtikuuta klo 16.52
Ohikulkijat kattoo, mutta minkäs teet. Ensin joudun seisomaan kuvattavana sateenvarjoni kanssa tehtävän ulkopuolelta ja sitten sen seurauksena niin, että pinkkihiuksinen Iida pitelee Juulialle jalustaa pystyssä, kun muuten se ei pysy. Lopulta päädytään Juulian kanssa näyttämään lesboparilta ihan vaan toisen taiteellisen näkemyksen takia - siitäkös ne ihmiset vasta hämmentyykin. Meitä vaan naurattaa.

15. huhtikuuta klo 21.04
Lähdetään vihdoin kotia kohti isoäidin nimipäiväkahveilta. Meinasin nukahtaa sinne sohvalle kaiken sen ruokamäärän jälkeen. Ja vielä ois pitäny ottaa lisää ja lisää ja lisää.

15. huhtikuuta klo 22.35
Temptation Island on vieny mukanaan. Kauheaa draamaa ja toisten ihmisten tunteilla leikkimistä. Pakko kattoa.























16. huhtikuuta klo 8.59
Myöhästyttiin aamunavauksesta taas. Aina ollaan myöhässä, eikä se ees johdu meistä. Ehkä sitten maanantaina oon aamunavauksessa, jos ite nyt sitte aion pitää sen. Matikkaa ekana joka tapauksessa.

16. huhtikuuta klo 10.15-13.55
Niin paljon aikaa käytettävissä. Marianne ja minä pääsykokeissa kuvaamassa. Marianne, minä, Pinja ja Carita shoppailemassa vielä sen lisäksi, mitä oon jo ostanu. Välissä koulussa takasi, sitten taas juoksuksi käyttämään rahaa isin lahjaan. Tuskailua sovituskopissa. Mantsan läksyjen väärin ymmärtäminen.

16. huhtikuuta klo 18.07
Nolottaa tulla aina kaikkiin paikkoihin myöhässä. Onneksi Laulava äitienpäiväkortti ymmärtää. Ja laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Ihanat ihmiset ja ihana tunnelma, mutta mie en osaa enää keskittyä. Mutta laulan. Ja sitten lähdetään.

16. huhtikuuta klo 19.27
Teen lohipastaa. Mie. En ikinä tee ruokaa. Selvä merkki aikuistumisesta kaikkien muiden joukossa. Pakko opetella laittamaan ruokaa. Oon ihan onneton, mutta onneksi lohipasta oli hyvää.

16. huhtikuuta klo 19.39     
Huomenna se ois, mutta ei se siltä tunnu. Ei sitten yhtään. Äiti kysyi, että miltä sen pitäis tuntua. Mutta ei kai sen pitäis tuntua miltään? Kuulema jos tulee tiettyyn ikään, se ei oo enää niin iso juttu. Ehkä se ei oo. Tai ehkä vaan jännitän niin paljon, etten ymmärrä.

16. huhtikuuta klo 21.34
Handlaan kuulema tämän homman. Kaikki löytyy, huomisesta tulee upea ja oon osannu tuhlata rahaa oikeisiin asioihin monena päivänä putkeen. Lähetin kuvia kavereille vaatesuunnitelmista. Inssi kuumottaa, kädet tärisee jo nyt.

16. huhtikuuta klo 21.56
Väsyttää. Pakko mennä suihkuun. Ois pitäny siivota huone. Ei ees tee mieli syödä keskustan muffinsseja. Isistäkään ei tunnu siltä, että huominen on huominen. Onneksi huominen on huomenna, vaikka kohta ollaankin jo sen puolella.

Kuvat on Iidan (tai siis Iisun) ottamia

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kollegoja, kaksosia ja kumppaneita


Laskeskelin tänään, että viisi vuotta tulee tänä vuonna täyteen blogin parissa. En oo kuitenkaan koskaan ollu missään sen takia, että mie bloggaan, joten tänään tuli taas koettua jotain uutta ja ihmeellistä! Iina alko jokunen aika sitten kyselemään puskaradiossa rovaniemeläisten bloggaajien olemassaoloa ja kun muutama bloggaaja löyty, yhteisen blogitapaamisen suunnittelu alko Cafe & Bar 21:sen yhteistyöhalukkuuden voimalla. Mukana yhteistyössä meillä oli myös Vero Moda ja Vila, joissa aluksi käytiin shoppailemassa, ennen herkkujen mussuttelua.


Kuten varmaan moni tietää, en todellakaan oo mitään shoppailijatyyppiä. Niinko sanoin tuolla tytöillekki, en tiiä vaatteista, meikeistä tai hiuksista paljon mitään eli muodista ylipäätään on ihan turha puhua mulle (välillä vähän noloa myöntää). On kuitenki pakko myöntää, että tänään oli ihan hauskaa. Uudet ihmiset oli niin paljon helpompi kohdata, kun pystyttiin yhdessä ihastelemaan uusia farkkupaitoja, kevätmekkoja ja -takkeja. 

Mulla oli missiona löytää vihdoin kiva kevättakki, enkä ollu ainoa niillä linjoilla olevia, koska lopulta päädyttiin useamman bloggaajatoverin kanssa sovittelemaan samaa takkia, vaikka lopulta vaan yks tais sellaisen kotiuttaa. Iidan kanssa innostuttiin myös sovittelemaan ihania perhosmekkoja maksikoossa, joka jäi kyllä mulla vähän kaivelemaan, vaikka ihan rehellisesti sanottuna en ehkä tartte sellaista mekkoa mihinkään, kun vaatekaappi on räjähtämispisteessä. Melkosia tekstiilikaksosia siis oli bongailtavissa sovituskopeilta!

Ennen Vero Modasta Vilaan siirtymistä Iida houkutteli sovittamaan minut myös mustapohjasta takkia valkosilla ruutukuvioilla, jonka lopulta kotiutin onnellisena koko päivän ainoana vaateostoksena. Moni ihana vaate jäi kyllä Vilaan, kun pihistelijä-Anna pisti jarrut päälle shoppailun suhteen - lähiaikoina on kyllä silti pakko palata!



Epämukavuusalueelta siirryttiin nopeasti mukavuusalueelle, kun mentiin koko porukalla vielä Cafe & Bar 21:seen herkuttelemaan (ja ottamaan esteettisiä ja mulle tyypillisiä ruokakuvia). Niinko sanoin, en oo aiemmin ollu tekemässä mitään muiden bloggaajien kanssa, joten oli hauska huomata, miten ruokien pöytään tultua kaikki oli puhelimet tai kamerat kädessä ottamassa ihan hulluna kuvia - tuli vähän semmonen "Jes, en oo ainoa!" -fiilis. Vaikka yleensä julkisilla paikoilla ollessa vähän nolottaa ehkä vieläkin kaivaa kamera esiin ja ottaa muutamat räpsyt, niin ihana vertaistuki kyllä helpotti tänään, eikä muita kahvilassa olevia tullu ajateltua, kun oli niin kivaa. Ruoka oli 21:selle tyypillisesti ihan taivaallista, enkä todellakaan katunu päätöstä ottaa savulohi-oliivi-salaattia! 

Sitä paitsi meillä oli ihan törkeän kivaa niin upeissa puitteissa, että ei rajaa! Oon niin onnellinen siitä, että vuosi toisensa jälkeen saan blogin kautta elämääni hienoja ihmisiä, joihin en ehkä muuten tutustuis. Tänään tuli tutustuttua tyttöihin, joiden kanssa aiotaan vielä jatkossaki nähä ja tehä juttuja yhessä. Osa meistä on vielä nyt illalla jatkanu Bar & Lounge Sfääriin, jossa on Ladies night sisältäen vähän muotia, arvontoja ja tietysti Hunksit. (Kyllä viiminen viikko alaikäsenä on vaikein.)


Kuvassa vasemmalta oikealle ihanat "kollegat" Emma, Netta, Nelli, Saara-Maria, Iina ja Iida (jolta lainasin muutamaa kuvaa). Kiitos vielä huipusta seurasta teille ♥

Jos oot rovaniemeläinen bloggaaja ja et oo nähny Facebookissa vilahtelevan tämän blogitapaamisen suunnittelemista, mutta haluaisit olla mukana ens kerralla, niin laita kommenttia tulemaan! Ei vaan tiietä kaikkia bloggaajia, mutta ens kerralla sieki voit tulla mukkaan :)

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kiireet kuosissa ja kissoilla


En haluais myöntää sitä, mutta onhan mulla välillä ihan helvetinmoinen kiire. Vaikka uus jakso koulussa onkin tavallista rennompi, kun mulla on muutama hypäri, mutta vastapainoksi koulua on tiistaisin ja torstaisin elokuvakurssin takia lähemmäs viittä, eikä keskiviikon matikan tuntien venyminen melkein neljäänkään miellytä kamalan paljon (sen jälkeen on vielä kuviskoulua seiskaan). Onnistun pitämään koko elämän kasassa aika hyvin, koska aikatauluttaminen on aina ollu mulle helppoa, mutta tänään kirjaostosten unohtaminen aiheutti melkosen paniikin - pitää löytää aika sille, tälle ja tuolle, mutta samaan aikaan pitää tehdä paljon muuta. "Ja sit hommaat vielä lisää ohjelmaa?" kysyi yks ihana ystävä, kun tarkotuksena oli ujuttaa kiireiseen aikatauluun kahvittelua. Onnistuu. Elämässä pitää olla aikaa myös ystäville ja kahvitteluun, eikä vaan koululle ja muille taloudellisesti ja tuottavuuden takia kannattaville asioille.


Oon miettiny viime aikoina yllättävän paljon sitä, miltä näytän. En oo koskaan ollu niitä tyttöjä, jotka ostaa paljon uusia vaatteita ja tietää, miten pukeutua, laittaa hiukset tai meikata. Jotenkin nyt on alkanu kuitenki tuntua siltä, että en näytä siltä, miltä ehkä haluaisin tai miltä pitäis. Onhan mulla haave, että sitten joskus toivottavasti lähitulevaisuudessa mullakin on sellainen pitkä hulmuava takki, on ne sellaiset kengät, mitä oon uskaltanu vaan nettikaupasta kattoa ja ihailla, puhumattakaan semmosesta ei turhan vakavasta neulebleiseristä. Ehkä viikonloppuna tai ehkä sitten, kun itse ehtii. Ja sitten, kun on varmuus siitä omasta rahatilanteesta (miksi pitää olla näin pihi). Nyt kuitenkin aion vielä olla se tyttö, jolla on punaista huulipunaa hampaissa ja muumikangaskassi, joka on ihan kahvitahroissa yhden jännittävän junareissun jälkeen.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kolmen ärrän piristyspommi


Vaikka tunnenki aina suurta myötätuntoa ja sympatiaa kipeinä olevia kohtaan, oon aina vähän naurahtanu niille, jotka onnistuu tulemaan kipeiksi lomalla niinko "kunnon opiskelijan kuuluuki". Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan yhtään naurata, kun aamulla alko kamala niiskutus ja iltaa kohti putkeen tulevien aivastusten määrä on kasvanu neljäänkymmeneen kahteen puhumattakaan siitä, mihin kuntoon minun huulet on yhtäkkiä menossa. Onneksi ruoka, rakkaus ja ruotsalaiset sukulaiset kyllä jaksaa piristää! Edellisten seurauksena oon saanu pientä kielikylpyä, kun kieli on vaihdellut ruotsista suomeen ja suomesta ruotsiin (ei voi aina muistaa, mikä joku asia on på finska när du talar svenska), ja täyttänyt mahaani päivä toisensa jälkeen lampaalla, jota jotkut ruokapöydässä on sanonu bääbääksi. 

Tuntuu hullulta, että huomenna on viiminen lomapäivä. Oon aina ollu vähän niitä manailijoita, jotka kuluttaa sen viimisen lomapäivän murehtien tulevaa arkea, enkä osaa oikein nauttia viimisistä hetkistä. Huomisellekki oon aatellu muutamia kouluhommia tehtäväksi ennen seuraavan jakson alkamista, vaikka tosiasiassa varmaan etin jonku hyvän tv-sarjan, jota alan kattomaan. Päivät joka tapauksessa lipuu käsistä, ja vaikka kuinka oon aiemmin ollu ihan okei aikuistumisen kanssa, oon tännekki kirjotellessa huomannu, miten mulla oikeasti hermostuttaa. Tajusin eilen, että synttäripäivänä pitäis myös lähteä nettipankkitunnuksien perässä pankkiin käymään, mikä on vähän pelottavaa, kun en tiiä niistä asioista mitään - tai tuntuu oikeastaan, etten tiiä ylipäätään mistään enää mitään, kun pitäis tietää. Mutta ehkä en oo näiden fiilisten kanssa ainoa. Sitä paitsi, muutkin on selvinny, mieki selviän. 

He is not here for He is risen as He said.
Matt. 28:6

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Keltaisen valloitus


Ehdottomasti koko vuoden rankin koeviikko on vihdoin takana ja kokeista selvitty (toivottavasti ihan kiitettävällä tavalla vielä). Ylimääräsiä paineita koeviikolle toi myös Minun jokeni -kilpailu, mihin kavereiden kanssa viime tipalla osallistuttiin ja teoriakoe, jota kuumottelin tiistaina ja onneksi pääsin kerralla läpi - inssi sitte häämöttelee tällä hetkellä 13 päivän päässä! Torstain onnistuneen ajotunnin jälkeen tsemppasin itteäni sen verran, että jaksoin illalla vielä lähteä naapurilukion spring breakiin käymään, missä oli mulle ehkä yllättävänki kivaa. 

Eilen käytiin mummin luona pitkänperjantain kunniaksi syömässä ja samalla visitoitiin ekaa kertaa uudessa asuinpaikassa. Huomenna ollaan menossa sitten isän vanhempien luokse, jossa on käymässä perinteisen pääsiäisen tavoin meiän sukulaisia Ruotsin puolelta. En tiiä, kuinka moni muistaa, mutta oon viimiset pari vuotta ollu pääsiäisen aina seurakunnan leirillä, joten tuntuu hassulta olla pitkästä aikaa kotona, kun kaikki on keltasta, mutta toisaalta Ruotsin sukulaisia on tosi kiva nähä. Täytyy kyllä silti myöntää, että kotona pysyminen neljän päivän ajan on vähän tuskasta, kun oon niitä ihmisiä, jotka nauttii, kun on koko ajan tekemistä tai voi lähteä käymään jossaki. En vaan haluais kuluttaa elämästä niin monta päivää istuen kotona, vaikka miten pitäis välillä rauhottua.

Oon jotenki tosi innostunu tästä keväästä (sattuneista syistä) ja jotenki uutta intoa elämään anto pelkästään jo tänään se, että alotin uuden ihonhoitolaitteen käyttämisen, jonka pitäis parantaa ihon laatua huomattavasti kuukauden käytön jälkeen. Tämmöset projektit on mulle vaan yleensä tosi vaikeita, kun laiskistun niin helposti ja yhen käyttämättömän päivän perään tulee hupsista toinen jos kolmaskin, mutta nyt otan itteä niskasta kiinni ja vähintään kuukauden kokeilen. Uutta on toivottavasti luvassa myös blogin puolelle ainakin ens viikolla, mutta oon aatellu, että pääsiäisen aikana vähän uudistaisin blogin ulkoasua - en kyllä vielä tiiä miten - koska en selvästikkään osaa olla toimettomana kotona. Ideoita ja kommentteja otan siis vastaan! :)