sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Jos löytäjä saa pitää niin etsi mut





Elämä on viime aikoina pyörinyt pitkälti kahden hyvän ajatuksen ympärillä:

After all, things are what they are. A message is a message, plates are plates, men are men, and life is life. (Anna Karenina, Leo Tolstoi)

You don't always need a plan. Sometimes you just need to breathe, trust, let go, and see what happens.


Lisäksi oon kovasti pyrkinyt ajattelemaan ja olemaan ajattelematta tulevaisuutta: opiskeluita, töitä, ihmisiä, asuntoa. Tulevaisuutta olen kuitenkin sortunut ajattelemaan Lontoon matkan verran, ja joka toinen päivä olen ostamassa myös lentoja Helsinkiin toistaiseksi tuloksetta. Oon ikävöinyt ystävää Tukholmassa, juhlinut ystäviä valkolakkeineen ja tavannut ystäviä Rovaniemellä sekä viettänyt huippupäiviä Rovaniemelle eksyneen espoolaisen kanssa. Oon fiilistellyt lapsuuskuvia glögihuuruissa perheen kanssa ja stressannut vastaamista ja vastaamattomuutta. Ajatellut, että nyt kyllä luovutan, mutta lopulta tullut siihen lopputulokseen, mihin jokainen tyttö aina tällaisissa tilanteissa tulee. Erikoisosaamisaluetta panikoinnin lisäksi on ollut myös siivuttaminen ja Netflixin suurkuluttaminen, vaikka kovasti yritän kiriä tänä vuonna aloitettuja kirjoja loppuun (tätäkin tuloksetta). 

Tärkeimmät huomiot ehkä kuitenkin on se, etten ole hankkinut vielä yhtään joululahjaa, perjantaina oli minun päivä ja eilen pääsin kuuntelemaan hyvän ystävän musisointeja hyvän ystävän seurassa hyvän juoman kanssa. Pitäisi hengittää enemmän ja lopettaa kuvittelemasta liikoja tai liian vähän.