Mulla on ollu muutamat pari päivää täynnä Häntä itseään ja ihan positiivisesti (mitenkäs muutenkaan?). Rovaniemen seurakunnissa (tai siis Rovaniemen ev.lut. srk, helluntaisrk ja vapaasrk) on tänä viikonloppuna ollu Syyssateen siunaus -tapahtumatsydeemi, johon oon osallistunu kahtena päivänä - perjantaina ja lauantaina.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Joh. 3:16
En tiedä, kuinka moni teistä ruudun takana tietää sen, että uskon Jumalaan. Nykyään monen mielestä tämmöset jutut on täyttä huuhaata, mutta mielestä ei - sehän riippuu ihan siitä, uskooko vaiko eikö. Ja tässä vaiheessa voin ilmoittaa, ettei tämä postaus sisällä mitään muuta kuin Häntä ja kaikenlaista pohdiskelua parista päivästä, joten jos se ei mielestäsi ole kiinnostavaa luettavaa, sanon sinulle heihei ja toivottavasti näemme seuraavassa postauksessa. :)
Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
Room. 14:8
Perjantaina meiän seurakunnan nuortenillan tilaan meillä oli tapahtuman seurauksena yhteinen nuortenilta Rovaniemen helluntaiseurakuntalaisten kanssa heidän nuortenillan kaltaisessa jutussaan. Oon kerran kovasti tahtonut sellaiseen osallistua, mutta sattuneista syistä en sinne päässyt, vaikka se olisikin ollut muuten mahdollista (joskus se "Ei" sattuu tulemaan vastaan, you know?). No, nyt kuitenkin menin ja mulla oli niin hyvä mieli siitä. En oo oikein koskaan saanu tietää muitten seurakuntien toiminnasta muuten kuin oppikirjoista ja sieltä ja täältä kuulemalta, mutta eihän se nyt oo mitään verrattuna siihen, että menet itse paikan päälle. Multa oikeastaan sen jälkeen kysyttiinkin, että mitkä fiilikset sen jälkeen ja sitä tunnetta voi kuvata vain yhellä sanalla - hämmentynyt.
Huuda minut avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.
Ps. 50:15
Sitä, mitä siellä tapahtui, on vaikea kuvailla - jopa siis minun, jolla tuntuu olevan sanoja vaikka muille jakaa. Siellä rukoiltiin, laulettiin, puhuttiin ja yks puhujista oli tosi huipputyypiltä vaikuttava walesilainen vanhempi mies. En ehkä ymmärtänyt illasta kaikkea (englanninkieliset osuudet ymmärsin hyvin, älkää yrittäkö siihen sekoittaa!), mutta onneksi asioita voi ajatella omalla tavallaan. Kuitenkin tunnelma oli tosi lämmin ja minusta oli ihana olla siellä (vaikken helluntailainen olekaan). Minusta siellä jotenki välitty enemmän se, että ihmiset on yhteisö ja me ollaan yhdessä lähempänä Jumalaa. Minusta se oli jotenki ihanaa. Ehdottomasti lähtisin uudestaan, mutta siellä jatkuva ravaaminen vois vaikuttaa vähän kummalliselta touhulta. Sain myös kaakaon, jonka kyllä aion maksaa takaisin, ettei mulle jää huono omatunto (anteeksi nyt vain). Sanoinhan jo, että oli ihanaa ja jäi hyvä mieli? :)
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
1. Joh. 4:19
Tämän päivän aloitin jo kymmenen reikäreikä (lue: tuskaisen aikaisin) meiän seurakuntakodilla, jossa oli
Let It Rain -niminen osuus tuosta samaisesta tapahtumasta. En tienny oikeastaan yhtään, mitä oottaa koko päivältä, sillä meille oltiin etukäteen puhuttu vaan armolahjoista - joista hädin tuskin tiesin mitään - ja Jumalan todellisuudesta, mitä siellä käsiteltäis. No, paikalla sen eilisen walesilaisen miehen lisäksi oli myös yks skotti ja he yhdessä kertoivat vuorotellen opetuksia Jumalasta aivan uskomattomilla tavoilla - molemmat oli tosi hyviä puhujia ja sen lisäksi se, että heitä tulkattiin, oli välillä mielenkiintoista, kun tulkki oli kuitenkin ihan vaan yks meiän seurakuntalainen nuori nainen, joka ei aina tienny, miten se asia pitäisi kääntää (tilannehuumori, paras huumori). En varmaan osaa kuvailla päivän tapahtumia ja kokemuksia hirveän hyvin, sillä oon vieläkin pää pyörällä kaikesta - jotenkin koko touhu vahvisti minun uskoa, mutta toisaalta oon vähän hämmentynyt kaikesta. Niin paljon uutta niin vähässä ajassa.
God's love is like an ocean: you can see its beginning, but not its end.
- Rick Warren
Minusta on ihan uskomatonta, miten paljon Jumala tekee meille ja mitä me ollaan Jumalalle. Sain päivän aikana niin monta "todistetta" siitä, miten rukous oikeasti auttaa ja miten valtavasti Jumala rakastaa meitä kaikkia, että voisin laulaa Jumalalle "Mä tykkään susta niin että halkeen". Me kutsuttiin Pyhää Henkeä meihin yhdessä - en itse osaa rukoilla muiden puolesta siten, miten tuolla muiden puolesta rukoiltiin, joten minä olin se, jota tultiin koskettamaan ja minulle rukoiltiin Pyhää Henkeä. Kaikkein hämmentävintä oli kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni kuulla, kun joku puhui kielillä - kaiken lisäksi se henkilö, joka rukoili puolestani, ei tunne minua lainkaan, eikä minulla ole hajuakaan, kuka hän oli. Joissakin hetkissä olin käsittämättömän iloinen, onnellinen ja rakastettu, kun joidenkin tarinoiden ja rukouksien aikana saatoin sulkea silmäni ja estää siten kyyneleitä valumasta poskilleni. Ne tunteet olivat uskomattomia.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Ps. 139:14
Toisessa "harjoituksessa" me mentiin pintaa syvemmälle ja yritettiin itse saada viestejä ja ohjausta Jumalalta. Me jakaannuttiin pienempiin ryhmiin, joissa yksi meni ringin keskelle tuoliin istumaan silmät kiinni ja muut pyörivät hänen ympärillään, kunnes joku kosketti istuvan olkapäätä, jonka ajaksi kaikki pysähtyivät. Keskellä olijan tuli kertoa, mitä Jumala halusi hänen kauttaan kertoa, kunhan se oli rakentavaa koskettavaa henkilöä kohtaan ja siitä voisi olla jotain apua. Jokainen istui vuorollaan keskellä ja voin omalta kohdaltani sanoa, että tuoliin istuessani minulle tuli rento olo - ei ollut kiire mihinkään ja keskityin siihen hetkeen. Kun joku kosketti minua, saatoin tuntea kehossani jonkinlaista kipua, nähdä kuvia tai saada jonkinlaisen tunteen yhtäkkiä. Se, mitä minulle kerrottiin koskettaessani vuorollani ihmisiä - varsinkin walesilaista opettajaamme - on minusta kuitenkin niin henkilökohtaista, että en halua jakaa sitä valitettavasti teidän kanssanne. Voin kuitenkin sanoa, että siinä kun henkilö, joka istuu silmät kiinni, eikä voi aavistaakkaan, kuka häntä koskettaa, ja sanoo juuri oikeat sanat oikeille henkilöille, on jotain käsittämättömän ihanaa. Jumala oikeasti puhuu meille ja haluaa puhua meidän kautta - me ollaan ne, jotka tekee tästä paikasta rakastavamman ja paremman paikan.
Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui paikalleen ja täytti maan.
Ps. 80:10
Tänään oon saanu niin paljon kylmiä väreitä, jotka ei oo tuntunu "normaaleilta" kylmiltä väreiltä, että uskon, että Pyhä Henki tänä päivänä täytti minut ja haluan, että niin tapahtuu myös myöhemminkin. Oon oppinu niin paljon, että tuun varmasti miettimään näitä asioita pitkään - miettimään, mikä on minun paikka ja mitä minä voin tehdä Jumalan hyväksi. Sen takia aion myös noudattaa viisautta, jonka skotlantilainen puhuja meille jakoi:
Jos haluat nähdä jotain, mitä et ole ennen nähnyt, sinun tulee tehdä jotain, mitä et ole ennen tehnyt.