keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Jos sinä olet pelkkää unta vain


Karu todellisuus aikuisuuteen astumisesta on hypänny minun silmille ja kolahtanut tietona postilaatikkoon pankin kirjeissä, missä onnitellaan 18 vuoden täyttämisestä ja yritetään aivopestä vaihtamaan pankkia tai tekemään sitä, tätä ja tuota, kun kerran kaikesta voi pian päättää itse. Ajatus siitä, että kun Rovaniemen peto on irti baarissa, mie ihan oikeasti pääsen sinne sisälle kattomaan sitä, jos haluan (ja täytän samalla eskari-ikäsen Annan haaveen Tuiskun keikalle pääsemisestä t. anttifangirl97). Tänään on myös viiminen teoriatunti ajokorttia varten ja tarkotus ois varata myös teoriakokeessa käynti ens viikolle. Ajatukset ei kuitenkaan pysy aina siinä todellisuudessa, vaan palaan aina välillä syksyyn pohtimaan sen oikeaa merkitystä ja mielikuvituksen juoksua.


Kenellekkään paineita tai deadlineja asettamatta, on myös ihan tosi asia, että lähipiirissä voi viiden vuoden päästä alkaa olla jo häitäkin (mulla on vähän hääinnostus meneillään, siksi oon miettiny tätä). Voihan se olla tosi aikasta ainakin omalla kohalla, kun ei ketään tässä nyt oo ja oisin kuitenki vasta 23 sillon, mutta se on karu totuus. Tai ei nyt kamalan karu, koska taidan rakastaa häitä jo tässä vaiheessa, ja voisin vaikka ilmaseksi alkaa ens kesänä kuvaamaan häitä, että pääsen vaan kattomaan sitä rakkauden määrää sivusta (vaikka oishan se aikamoista veitsen kääntöä haavassa).

Isoin muutos omassa elämässä kuitenkin nyt kevään aikana tapahtuu jo ensi tiistaina. Muutama vuosi taakse päin sain blogin kautta tutustua yhteen maailman ihanimpaan ihmiseen, jonka kanssa ajatukset mätsää niin hyvin, että kirjotetaan saman sisältöisiä viestejä toisillemme samaan aikaan monta kertaa putkeen. Ajatellaan asioista samalla tavalla ja keksitään kaikkea kivaa yhessä. Vaikka ei rehellisesti sanottuna arkipäivinä nähdä niin usein, tuntuu hullulta pelkkä ajatus siitä, että ei ois ees mahollisuutta nähä ex tempore. En oo vielä aikasemmin kokenu sitä, että joku lähellä asuva muuttaa kauemmas, joten ehkä saatoin pelkästään jo ajatuksen voimasta vieräyttää illalla muutaman kyyneleen, kun tajusin, ettei me ehkä ees ehitä nähä ennen sitä.

Ehkä vähän myös kammottaa se ajatus, etten voi olla varma vieläkään siitä, miten kesän suunnitelmat menee. Muutamasta paikasta on kesätöiden saralla tullut jo Kiitos kiinnostuksestasi -viestit, mutta yhdessä paikassa oon onnistunu käymään jo kahteen otteeseen haastattelussa ja ehkä näen vihreää valoa. Jopa maanantaina viikonlopun mittasen väsyttävän Pieksämäen reissun jälkeen haastattelu meni onnistuneesti, enkä ehtiny jännittää sitä niin paljon, kun hermostutti sen jälkeinen ajo, joka parani loppua kohden.

Ennen 18 vuoden täyttämistä oon nyt kuitenkin päässyt työntämään käteni koko Suomen isoskoulutukseen ja sen kehittämiseen, käymään ekaa kertaa Kuopiossa (vaikkakin vähän paniikissa puolen tunnin ajan) ja katsomaan auringonpimennystä (tyhmät lapset, mutta ei sokeuduttu kuitenkaan). Oon myös ehkä kaikella empatiakyvylläni murehtinu sitä, miten hyvällä ja oikeasti italialaisella ravintolalla voi mennä huonosti, ja ollu onnellinen siitä, että ainakin me käytiin siellä.

Ehkä kuitenkin lopetan murehtimisen ja miettimisen, koska eduskuntavaaliehdokkaan sanoin: ei kukaan muutu sinä yönä, kun pääsee 18 vuoden puolelle. Aikuistumisen voi alottaa kumminki vaikka siitä, että laittaa ite itelleen lounaan puolen päivän aikaan (oli se sitten nakkeja sisältävää tai ei), viemällä roskat ulos, siivoamalla vähän huonetta vapaapäivänä ja oikeasti opiskelemalla.

6 kommenttia:

  1. Mä hämmennyin kovin näistä kivoista kuvista, koska kuopio :D mutta voi olit niin naapurissa, että toivottavasti tuo talvisin niin ruma tori ei ollut kovin ruma tuolloin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaa, kävinpäs siellä ees hetken ajan! vähän harmittaa, kun puolessa tunnissa ei oikein ehtiny (eikä joku junajännittäjä oikein kyennytkään...) tekemään mittään, mutta ainaki näytti nätiltä. rakastuin tuohon rakennukseen ja kuopion juna-asemaan! :)

      Poista
    2. oi ihanaa, nyt kun oot rakastunu kuopion juna-asemaan niin voit siis joskus sopivassa välissä hypätä uudestaan junaan ja matkata kylään tänne savon maalle :')

      Poista
    3. saa nähä, minne kaikkialle sitä oikein eksyy! :)

      Poista
  2. Heissan! Sulle olisi haaste blogissani! :)

    http://more-than-we.blogspot.fi/2015/03/the-liebster-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oii, kiitoksia! tekasen sen kuhan tässä ehin :)

      Poista