Leikin hetken taiteilijaa, kunnes minusta tuli taas opiskelija. Antauduin kalenterini valtaan ja pistin siveltimet pois - pian on sanakoe, toinen sellainen, aineen palautus, karttakoe. Minun ja koeviikonkin välissä on enää yhdeksäntoista päivää, joista minä olen kolme maailmalla ja yhden mahdollisesti hautajaisissa. Olen kuitenkin viime aikoina syönyt myös herkullisia mandariineja lasista, josta niitä ei yleensä syödä. Runoja olen kirjoittanut lisää keskellä yötä - lähinnä vain pääni sisällä, koska hassut ajatukset pitää joskus pitää siellä. Vielä joskus kirjoitan kirjan, sellaisen ihan oikean. En vain tiedä, mistä pitäisi aloittaa.
Tänään on muuten maailman parhaimman Eevin (en ole oikeastaan muita tavannutkaan, paitsi pikkuserkkuni, joka on ehkä viisi, enkä minä häntä tunne, sillä minulla on
En muuten ymmärrä, miten joku on voinut kirjoittaa jotain, mikä tuntuu minun pään sisältä napatulta.
Meillä täytyneen olla jonkilainen telepaattinen yhteys; mää syön kanssa mandariineja lasista. :-D
VastaaPoistahaha! no mutta mistä muualtakaan niitä pitäis syyä :D
Poistaoon kiinnittäny huomiota sun kirjotustyylin muuttumiseen: ennen kirjotit puhekielellä, nyt kirjakielellä!! ono tähän joku syy vai oliko tapahtuiko vain huomaamatta? :)
VastaaPoistaapuva! mitään erityistä syytä tähän ei oo ollu, enkä mie oo kyllä ees huomannu tätä muutosta, mutta ilmeisesti semmonen on päässy sattumaan. mie oon vaan jotenki semmonen ihminen, että kirjotan sillee, miltä sattuu sillä hetkellä tuntumaan sen kummemmin ajattelematta sitä! mutta ehkä voisin kiinnittää tähän enemmän huomiota, kiitos :)
Poista